Ups, julkaisunappia tuli painettua liian aikaisn. Mutta tässä mielipiteemme reilun parin vuoden takaa.

****

Yhteiskunnan voimavara elää köyhyysrajan alapuolella

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg latasi Turun
Sanomissa 30.7., että korkeakouluopiskelijat huvittelevat
veronmaksajien varoilla. Hänen mukaansa nuorella henkilöllä on vahvoja
kannustimia pysyttäytyä opiskelijastatuksella mahdollisimman pitkään
erilaisten etuuksien, mm. laadukkaiden terveyspalveluiden sekä juna-
ja bussilipuista saatavien alennusten takia. Wiberg katsoo, ettei tämä
ole yhteiskunnan etu. Hän myös uskoo, että opiskelijoiden lisääntyneet
mielenterveysongelmat johtuvat mm. riitelystä tyttö-tai poikaystävän
kanssa sekä opintojen laiminlyönnistä.

Kirjoituksesta paistaa läpi se, ettei Wiberg tunne nykyopiskelijan
arkea eikä näe asioiden syy-seuraussuhteita. Wibergin tekstistä saa myös kuvan, etteivät opiskelijat maksaisi veroja lainkaan. Opiskelijoille maksettava opintotuki jää Suomessa köyhyysrajan alle. Se on myös
ennakonpidätyksen alaista tuloa. Opintotuen alhainen taso, sekä
vuokra-asuntojen ja ruoan korkea hinta ovat johtaneet tilanteeseen,
jossa useimpien opiskelijoiden on pakko käydä töissä pärjätäkseen.
Suht tuoreessa Minna Viuhkon opiskelijatutkimuksessa todetaan,
että "58 prosenttia opiskelijoista ilmoittaa olleensa töissä lomien
aikana, ja kyselyä edeltäneen viikon aikana töissä oli käynyt 47
prosenttia yliopisto-opiskelijoista ja 39 prosenttia
ammattikorkeakouluopiskelijoista."

Wiberg katsoo, että korkeakoulutetut ovat ilman muuta hyvätuloisia ja ihmettelee,
miksi veronmaksajien pitäisi subventoida opiskelijoiden riiuureissuja.
Opintotuen alhaisen tason lisäksi hän unohtaa, että opiskelijoiden
työllistyminen on hyvin epävarmaa. Korkeakoulutettujen
työttömyys on noussut nopeaan tahtiin. Kesäkuussa maamme työ- ja
elinkeinotoimistoissa oli 25000 työtöntä korkeasti koulutettua
työnhakijaa, joista 15000 oli valmistunut yliopistosta ja 10000
ammattikorkeakoulusta. Korkeakoulutettujen työttömien määrä on
lisääntynyt kahden vuoden aikana jopa seitsemällä tuhannella.

On totta, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.
Itse asiassa yliopistossa opiskelevien mielenterveyskäynnit ovat
lisääntyneet 2000-luvulla koko maassa 59 prosenttia. Olisiko
mahdollista, että mielenterveyspalvelujen kasvaneeseen tarpeeseen
voisi tärkeänä syynä olla, parisuhdeongelmien sijaan, juuri vallitseva
poliittinen suhtautuminen korkeakoulutukseen. Opiskelijoiden
niskaan kasataan yhä raskaampia suorituspaineita. Wibergin
peräänkuuluttama opintoaikojen lyhentäminen on jo tapahtunut. Nykyään
opinto-oikeuttakin on rajoitettu. Lisäksi viime keväänä ei kulunut
viikkoakaan ilman uutisia rajuista uudistuksista,
muun muassa lukukausimaksukeskustelua heräteltiin taas
voimalla henkiin.

Wiberg katsoo, että Suomessa on erinomaista olla opiskelija ja katsoo,
että meillä on pohdittu liian vähän sitä, mistä opiskeluaikojen
venymisessä on kyse. Ensinnäkään ei ole  tilastollisesti pätevää
vertailla eri maiden korkeakoulututkintojen kestoja selvittämättä
niiden sisällöllisiä eroja. Suomessa suoritettavat
korkeakoulututkinnot usein ovat laajudeltaan ja vaativuudeltaan muita
edellä. Toisekseen katsomme, että Wibergin kirjoituksesta selkeästi
käy ilmi epätietoisuus opiskelijoiden toimeentulo-, sekä
mielenterveysongelmista.  Suomessa ei tässä mielipideilmastossa tosiaankaan kannata pitää
opiskelijastatuksesta kiinni yhtään kauempaa kuin on välttämätöntä.


Eva-Liisa Raekallio                                             Li Andersson
Puheenjohtaja                                                   Puheenjohtaja                                           
Turun vasemmisto-opiskelijat Avanti ry.                  Åbo Gröna Vänster