keskiviikko 18. maaliskuuta 2015


Osallistuin viime viikonloppuna 13.-15.3. European Leftin koulutuspoliittisen työryhmän kokoukseen Prahassa Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittisen työryhmän edustajana. Kokous oli perjantaina ja viikonloppuna pidettiin symposiumi "Koulutus naisten näkökulmasta" -Education seen through women's eyes".

Minulla oli siellä esitelmä, minut kutsuttiin viime syksynä puhumaan pohjoismaisen naisen koulutuksen historiasta ja otin tapausesimerkiksi oman isoäitini tädin, jonka tarinan ja taistelun tunnen tietenkin todella hyvin.

Esitelmäni otsikko olikin sitten  "How women got into higher education in Finland- a case study of the first female veterinarian in Europe, Agnes Sjöberg". Koko päivä otettiin videolle ja se on kai tarkoitus julkaista jossain kohtaa.

Puhujia oli eri puolilta Eurooppaa ja oli kunnia olla yksi monista ansioituneista naispuolisista puhujista. Päivän aikana pidetyt puheenvuorot ja käydyt keskustelut kertoivat selvää tarinaa siitä, että koulutuksen ja akateemisen uran rakenteellinen epätasa-arvo on joka tavalla vielä todellisuutta eurooppalaiselle naiselle. Eurooppalaisella vasemmistolla on paljon työtä edessään vielä.

Joitakin mieleen jääneitä esimerkkejä mainitakseni, ranskalainen mikrobiologian professori Janine Guespin kertoi siitä, miten Ranskassa naisten on vaikea edetä akateemisella uralla, miten naispuolisia professoreja on vähän suhteessa naispuolisiin opiskelijoihin. Näin on Suomessakin. Guespin painotti, että Ranskassa yliopistomaailmaa valjastetaan yhä enemmän palvelemaan talouselämän intressejä. Tämäkin pätee Suomeen ja tämä on asia jota olen itsekin pohtinut paljon.

Itävaltalainen filosofi Birge Krondorfer pohti mm. foucaultlaisittain sitä, miten nykyään Itävallassa pidetään yliopiston tehtävän muutosta väistämättömänä ja vain realismina. Hän kritisoi tätä mielestäni todella pätevästi, kuten sitäkin miten naistutkimus on muuttanut nimeään sukupuolentutkimukseksi liian usein feministisen painotuksen kustannuksella.

Kokous ja symposiumi kaiken kaikkiaan loivat uskoa siihen, että eurooppalaisen vasemmiston keskuudessa on halua ja ennen kaikkea voimaa suunnanmuutokseen!