Yliopistojen valtaukset laajenevat, nyt on vallattu Tampereella. Kunpa minulla olisi käsillä kuva hetkestä, jolloin olisimme halunneet ripustaa oman ”Tieteen vapaus R.I.P.”- banderollimme Turun yliopiston hallintorakennuksen ulkoseinään ennen omaa mielenilmaustamme helmikuussa 2009. Mustaa surulakanaa ei saanut laittaa seinälle ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle”- tekstin viereen,  se pääsi silti osaksi mielenilmausta hautakynttilöiden vierellä (olin etukäteen soittanut hallintoon ja varmistanut paitsi sen, että mielenilmaus voidaan järjestää, ja miten toimia banderollin kanssa, luonnollisesti tein myös tarvittavat lomakkeet poliisin suuntaan).

Nyt on vallattu myös ammattikorkeakoulujen tiloja. Toivottavasti kaikki yliopisto- ja korkeakoulukaupungit tulevat mukaan. Tamperelaisten tiedotteessa puhutaan täyttä asiaa, kaksi ensimmäistä kommenttia poimittu siitä, sen sijaan tuoreen opetusministerin Anna-Maja Henrikssonin kommentti tiistain 19.9. budjettitiedotustilaisuudessa on alle kaiken arvostelun.

”Jos hallitus siis uhkaa viedä katon päämme päältä, me muutamme koululle”, opiskelijat kirjoittavat tiedotteessaan.”

”Monet opiskelijat elävät jo nyt köyhyydessä, eivätkä pysty keskittymään opiskeluun", tiedotteessa kerrotaan.”

”Se on myös meidän nuortemme intressissä, että saamme velkaantumisen kuriin, Henriksson totesi.”

Näin sanoo opetusministeri, joka istuu hallituksessa, joka ottaa edeltäjäänsä paljon enemmän velkaa. Miten jo valmiiksi köyhyydessä elävien kurjistaminen entisestään estää velkaantumista? Toisaalta kommentti on hyvä herätys niille, jotka ovat näinä vuosina erehtyneet pitämään RKP:ta jotenkin muuta oikeistoa humaanimpana. 

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten tärkeää Suomessa olisi tehdä veropolitiikan suunnanmuutos, jossa mm. varallisuusveron palauttamisella ja pääomatuloverotuksen tiukalla progressiolla tasattaisiin paitsi syvenevää kuilua väestöryhmien välillä, myös kartutettaisiin valtionkirstua viisaasti ja pitkälle tulevaisuuteen katsoen. Tähän ei edellinen vihervasemmistoenemmistöinen hallitus pystynyt, ja tämä oikeistohallitus raivaa viimeisetkin esteet rikkaimpien rikastumiselta pienituloisimpien kustannuksella. Syitä veropolitiikan muutoksen hitauteen on varmasti monia, yksi selkeä tekijä on kuitenkin poliittisten asemien varmistelu.

Todella virkistävää nähdä näitä uutisia, eräänlaista vastapainoa politiikan laskelmoivuudelle, tässä tuore uutinen täältä Turusta. Yliopistojen johdon kanta valtauksiin on tähän saakka ollut kannustava ja tukeva. Tässä on eroa vuoteen 2009 ja myös vuoteen 2015. Voi olla, että leikkauksia ja erilaisia heikennyksiä on vuosien varrella saatu niin paljon, että nämä uusimmat vain olivat se piste iin päällä, ja nyt ollaan voimalla ja avoimemmin yhdessä rintamassa.

 

Ensi viikolla ne alkavat, ammattiliittojen toimet hallituksen leikkauksia vastaan. Todella hienoa, ja toivottavasti mahdollisimman monet huomaavat miten arvokkaita ammattiliitot ovat. Tällaisina aikoina huomaa, mitkä tahot yhteiskunnassa ovat työläisten ja pienituloisten, ja mitkä osakemiljonääriperijöiden asialla. Monelle on varmaan tullut shokkina, että kokoomuksen lisäksi myös persut, kristilliset ja ruotsalaiset allekirjoittavat kaiken, jos vain saavat kovaa ministerinpalkkaa. Jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat, tässä maassa tulee varmasti nälkäkuolemia sekä suoraan että epäsuorasti, kun epätoivo vaatii uhrinsa.

Valtakunnanpolitiikan tasolta ajatus kulkee myös tänne paikallistasolle. Miten kokoomusjohtoisessa kuntapalveluiden leikkausohjelmassa, pormestarimallissa oleminen perustellaan tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Onko kokoomus todellakin sellainen puolue, jonka linjan mukaan halutaan kulkea. Turun budjettineuvottelujen tulos julkistetaan ja siitä päätetään pian.

Toissapäivänä vietettiin Vipun jäseniltaa ihanassa Kupittaan siirtolapuutarhassa ja sen yhteismökissä, kirjoitin äsken Vipun blogiin tämän tekstin ja pistin kuvat mukaan! 

Tunnelmia Vipun jäsenillasta 21.9.

Kiitos kaikille mukana olleille, meillä oli upea, jopa kesäinen ilta Kupittaan siirtolapuutarhan yhteismökissä. Ensin kävelimme Perhospuutarhalle ja virkistimme muistia minne kaikkialle alueella saa mennä kävelemään. Käytävien lisäksi oikeastaan koko Perhospuutarhalle johtava reitti on kaikkien vapaasti hengailtavissa. Vehreyden siimekseen on tuotu pöytiä, tuoleja ja penkkejä jonne saa tulla syömään vaikka omia eväitä, nytkin siellä istui sinne opiskelemaan ja kauniista illasta nauttimaan tullut. 

Siirtolapuutarha-alueen ainutlaatuisuus korostui jo kierroksella, kun puutarhan ja Folkhälsanin ulkona oppimisen yhteyshenkilö Maritta Danielsson kertoi alueesta mukanaan ryhmäpuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Eija Meriluoto. Meillä kävi todella hyvä viime hetken tuuri kun he ehtivät iltaan! Danielsson oli alun alkaen suunnitellut perhospuutarhaa, hän osasi myös kertoa alueen harvinaisista kasvi- ja sienilajeista. Puutarhalla on käynnissä monenlaisia ympäristökasvatukseenkin tukeutuvia hankkeita, siltä pohjalta aluetta pitäisikin kehittää jos kehittämistä halutaan. Nykyään kuitenkin helposti kehitetään kehittämisen takia, eivätkä hankkeiden tavoitteet välttämättä lähde puutarhan ja luonnon tarpeista. 

Kuvaavaa on, että tällä hetkellä kaupunki puuhaa kaikenlaista puutarhan varalle, huomioimatta kunnolla jo käynnissä olevia ja puutarha-aktiivien voimin toteutettavia hankkeita. Suunta on ylhäältä alas, ei ruohonjuuritasolta ylöspäin. Ja kun Turusta puhutaan, kehittämisen lähtökohtana ei useinkaan ole ilmaistapahtumien- ja toiminnan edistäminen, jollaisista saimme esimerkkejä illan aikana. Alueelle on myös joidenkin turkulaisten vasemmistopoliitikkojen toimesta ajateltu ”modernia virkistystoimintaa ja -rakenteita”. Tila otetaan luultavimmin nykyisiltä yleisiltä alueilta, Perhospuutarhasta sekä yhteismökin paikalta. Se vain korostaa sitä, miten hienoa oli päästä viettämään kaunista syysiltaa tunnelmalliseen ja kauniisti sisutettuun mökkiin, ja nauttimaan runsaasta sadonkorjuupöydästä. Olimme itse tehneet maukkaita kasvispohjaisia ja vegaanisia herkkuja, joiden raaka-aineet olivat myös reilua kauppaa ja luomua, kaakaosta ja kahvista alkaen. Astiatkin olivat ekoastioita, sovimme siis aika hyvin puutarhan ylläpitämän kestävän kehityksen teemaan.

Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys on perustettu 26.5.1935, yhteismökin tarkka rakentamisajankohta ei ole selvillä mutta se on täytynyt rakentaa samoihin aikoihin perustamisen kautta, kun yhdistys on tarvinnut tilat. Kuten yhdistyksen sivuilla kerrotaan, Kupittaan siirtolapuutarha jatkaa Kupittaan alueen jo 1700- luvulla alkanutta, aivan erityistä kaupunkipuutarhahistoriaa.

Historia on upealla tavalla läsnä mökissä ja koko alueella. Kupittaan siirtolapuutarha osoittaa, miten monimuotoista ja hienoa kaupunkiluonto voi olla, jos sille annetaan mahdollisuus. 

https://viherpunainen.blogspot.com/2022/08/22.html 

Kiitos vielä kerran erityisesti Maritta Danielssonille ja Eija Meriluodolle!

Eva-Liisa Raekallio

Tässä kuvia, joiden kautta pääsee fiilistelemään! Tämänkertaiset kuvat ovat myös mökistä, puutarhakuvia löytyy lisää blogistamme reilun vuoden takaa elokuulta.

Maritta Danielsson

Maritta Danielsson ja Eija Meriluoto

Opiskelijoiden vastarinta näkyy onneksi myös omassa kotikaupungissa! Tämähän on ihan kuin ”vanhaan hyvään aikaan”! Meille oli sekä 2009 Opiskelijatoiminnassa että 2015 Koulutuslakko- liikkeessä tärkeää koordinoida toimintaa tapahtuvaksi samaan aikaan eri puolilla Suomea, me myös onnistuimme siinä. Mainiota että nytkin viestin voima kasvaa, kun se kuuluu samaan aikaan monelta suunnalta. Jee! 

(Jos joku haluaisi lukea lisää Opiskelijatoiminnan ja Koulutuslakkoliikkeen yhtäläisyyksistä, eroista ja ehkä vetää linjoja nykyhetkeen, tässä toinen artikkelini) 

https://politiikasta.fi/kenen-ehdoilla-yliopistopolitiikkaa-tehdaan/

Aika neljäntoista vuoden takaa palasi elävästi mieleeni, kun näin kuvat Helsingin yliopiston aamulla alkaneesta valtauksesta ja päärakennukseen asettuneista opiskelijoista. Valtauksen syy ei ole kovin erilainen kuin keväällä 2009, jolloin olin mukana Helsingin päärakennuksen valtauksessa ja toki vahvasti koko silloisessa Opiskelijatoiminnassa Turun vetäjänä. Hallitusohjelman säästöt kohdistuvat nyt raskaina myös opiskelijoihin.

Rauhanomainen mielenilmaus oli keino, jota käytimme noina aikoina usein yliopistojen rahoituspohjan murentanutta uutta yliopistolakia, ja lukukausimaksujen käyttöönottoa vastaan. Tämänkertaista valtausta kommentoineiden huomio on kiinnittynyt mielenilmauksen syyn sijasta osanottajien pieneen määrään. Tapa väheksyä ja pienentää tuokin. Neljätoista vuotta sitten muistan senkin Suomen Kuvalehden reportterin, joka kävi kuvaamassa valtausta illalla ja teki jutun niin, että kaikki näytti pelkältä opiskelijabiletykseltä. Tietoiseksi harhaanjohtamiseksikin sitä voisi kutsua.

Minulla päällimmäinen tunne tuoreet kuvat nähdessäni oli nostalgian lisäksi ilo siitä, että edelleen löytyy porukkaa, jotka on valmis laittamaan itsensä likoon suuremman tavoitteen takia. Vuonna 2009 emme saaneet yliopistolain voimaantuloa estettyä emmekä lukukausimaksusuunnitelmia torpattua, mutta osoitimme lujasti ettemme hyväksy heikennyksiä. Se voima elää vahvasti! 

EDIT 20.9. Johan oli tämän päivän lehdessä ehditty tiukkaamaan valtaajien edustajilta mikseivät olleet tuoneet vasemmistolaisuuttaan enemmän esiin. Ihan samoja kaikuja tässäkin neljäntoista vuoden takaa, ikävä kyllä. Jos media meistä yleensä kirjoitti, muisti sentään mainita että vasemmistolaisia opiskelijoita oli paljon. Yritys vastarinnan uskottavuuden heikentämiseksi leimaamalla se pelkästään puoluepoliittisin motiivein johdetuksi on kova, ja voi paljolti onnistuakin. 

Kyllä itse olisin todellakin toivonut osanottoa muistakin opiskelijaryhmistä, henkilökunnasta puhumattakaan, mutta niin vain kevättalvella 2009 Turussa, ja pitkälti koko Suomessa selvä enemmistö heikennyksiä ja mullistuksia vastustaneista oli vasemmistolaisia. Vihreitäkin oli, mutta paljon vähemmän. Asetelmia kuvaa hyvin esim. uuden yliopistolain hyväksyminen eduskunnassa myöhemmin samana keväänä, vain Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja yksi demari olisivat estäneet lain voimaantulon. Kaikki vihreät äänestivät puolesta. Kuvio jatkui, kun järjestin sittemmin Turun yliopistolla mielenilmauksen lukukausimaksuja vastaan. Olimme siellä Turun vasemmisto-opiskelijat yksin kyltteinemme, vaikka olimme pyytäneet muitakin ryhmiä mukaan. Olen tänä päivänäkin iloinen ja ylpeä siitä, mitä teimme yhdessä, silloisia tunnelmia pääsee lukemaan mm. artikkelistani täältä 

https://tutkijaliitto.fi/kirjat/mikko-jakonen-ja-jouni-tilli-toim-yhteinen-yliopisto/