perjantai 17. toukokuuta 2024

Tämä kuva on otettu huhtikuussa 2018 Helsingin legendaarisen Kupolin ikkunasta. 

En just nyt muista missä tilaisuudessa silloin olin, saattoi olla Attacin tai jonkun muun järjestön keskustelutilaisuus. Mutta upea kuva, josta avautuu upea näköala Helsingin ydinkeskustaan, ja josta erottuvat myös upeat, omintakeiset ikkunat. Minulla on ollut ilo olla Kupolissa todella monessa tilaisuudessa, se ei turkulaisena ole mitenkään itsestäänselvää. Kupolia ei enää ole, siihen avautuu syksyllä Uuteen ylioppilastaloon remontoidun hotellin cocktailbaari. Juuri tänään oli Hesarissa juttua.

Kansalaisjärjestöjen ja kansanliikkeiden ilmaisiin ja sivistäviin keskustelutilaisuuksiin osallistuva ei enää koskaan pääse nauttimaan tällaisista näköaloista Helsingin yllä, ne on tästedes varattu vain maksaville kuluttajille. Kupolin muutos ja tuleva historiattomuus kuvastaa myös jollain tapaa nyky- yhteiskuntaa, jossa on koko ajan vähemmän tilaa vaihtoehdoille.


https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010430989.html



keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Viime viikkojen aikana Yhdysvaltojen Israelin politiikan vastaiset mielenosoitukset ovat voimistuneet ja levinneet useisiin yliopistoihin. Maassa jo pidempään virinnyt tyytymättömyys ja pettymys on eskaloitunut. Hallinnon reaktio on sama kuin yli 50 vuotta sitten Vietnamin sotaa protestoineisiin; pidättämistä ja voimankäyttöä. Opiskelijoiden vaatimuksia siitä, että Israel- sidokset on myös yliopistoissa katkaistava, ei ole kuunneltu.

Tilannetta tarkemmin tuntematta suhtaudun silti skeptisesti niihin mielenosoituksia kritisoiviin näkemyksiin, että protestit olisivat ulkopuolisten agitaattoreiden aikaansaamia ja yllyttämiä. Mielenosoittajien joukossa voi olla muitakin kuin yliopistolaisia, se ei silti tarkoita, että protestit olisivat siinä määrin ulkopuolista perua, kuin halutaan esittää. Tuolla argumentilla on niin usein aiemminkin vesitetty vastarintaa ja sen taustoja.

Muistan itse hyvin sen, kun media tuli tekemään juttua Helsingin yliopiston rauhanomaisesta valtauksesta 2009. Yhteiskunnallista keskustelua käytiin tuolloin tiloissa paljon, mutta mediasta sitä ei kuitenkaan saanut selville. Valtauksesta uutisoitiin vain bannereitamme ja myöhäisillan rennompaa menoa, ikäänkuin olisimme vain bilettäneet. Vaiheista voi lukea lisää mm. v. 2010 ilmestyneeseen Yhteinen yliopisto- kirjaan tekemästäni artikkelista ”Kitulias taistelutahto”. 

Tilannetta viisitoista vuotta sitten ei voi suoraan verrata nykyhetkeen, Suomessa ei esimerkiksi rikottu omaisuutta, eikä porukkaa viety maijoihin tai estetty poistumasta asunnoistaan. Täällä ei myöskään esiintynyt juutalaistaustaisten opiskelijoiden syrjintää. Mielenosoituksiin on Yhdysvalloissa kuitenkin osallistunut myös juutalaistaustaisia, jotka erottavat antisemitismin ja Israelin harjoittaman politiikan toisistaan. Se ei ole lainkaan itsestäänselvä kyky, antisemitismiä käytetään sitä vastoin tehokkaasti lyömäaseena vesittämään Israelin toimiin kohdistuva, legitiimi kritiikki. Yhtäläisyyksiä Suomen ja Yhdysvaltojen opiskelijaliikehdintääm kuitenkin löytyy siinä määrin, että sikäläisten opiskelijoiden ahdinko herättää nyt paljon tunteita.

Jälkeenpäin on todettu, että Vietnamin sodan aikainen rauhanliike, jonka osa opiskelijaprotestit aivan olennaisesti olivat, oli tärkeimpiä syitä sodan loppumiseen. Ehkä tällä hetkelläkin mieltään osoittavat voivat toivottavasti jo aika pian todeta, että vastarinnalla todella oli vaikutusta.

Työväen juhlapäivää, vappua on tänä vuonna saattanut viettää pelottavissa ja hämmentyneissäkin tunnelmissa. Hallitus on tekemässä tyhjäksi niin paljon siitä myönteisestä kehityksestä, jota ay-liike on saanut aikaan. Suomea viedään kiireellä historiassa taaksepäin, jolloin oli otettava vastaan mitä tahansa työtä millä ehdoilla ja millä hinnalla tahansa, eikä uudelleen voinut kouluttautua.

Esim. vammautumisen tai sairastumisen aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu hallituksen päätöksillä hamaan tulevaisuuteen ilman toivoa paremmasta, sen sijaan pakotetaan köyhyyteen. Opiskelijat löytänevät itsensä samasta asemasta kuin missä olivat vuosia sitten, opintotuen asumislisä on murto-osa asumistuesta, eikä kata kesäajan asumista. Kun ihmisellä ei ole varaa asua vanhassa asunnossa, on muutettava ehkä hyvinkin kehnolle alueelle.

Hallituksen päätösten yhteiskunnalliset ja inhimilliset seuraukset ovat kertakaikkiaan karmeat ja vaaralliset. Tilanne Suomessa on samalla tärkeä muistutus siitä, miksi taistelua ei voi koskaan lopettaa, ei koskaan unohtaa etteivät kaikki poliittisetkaan ryhmittymät ikävä kyllä ole samalla puolella. Kokoomusjohtoisia yhteistyösopimuksia ja säästölinjan hyväksymistä olisi tärkeää pohtia uudelleen myös paikallistasolla.

Tässä Turun hautausmaan toverihaudoilla kahdeksan vuotta sitten, vapunpäivänä 2016 pitämäni puhe, joka on ikävä kyllä säilyttänyt ajankohtaisuutensa. Nykytilanne tosin on vielä pahempi.



Rakkaat toverit,


Tänään kunnioitetaan luokkataistelun uhreja. Vapun sanoma jää liian usein hulinan varjoon, näinä aikoina on entistä tärkeämpää muistaa, mistä kaikki alkoi.


Työväen vapun historia alkoi Yhdysvalloissa 1.5. vuonna 1886, kun sikäläiset työläiset ja ammattiliitot lakkoilivat ja vaativat 8 tunnin työpäivää. Tänä vuonna tuon päivän muistojuhlaan on todellakin aihetta, Labor Daysta on kulunut tasan 130 vuotta. Vuodet ovat siis vierineet, mutta viime eduskuntavaalien jälkeen valittu oikeistohallitus on palauttanut historian elävänä mieleen.


Ammattiliitot ovat kohdanneet työnantajien kovan sanelupolitiikan, kun Suomen kilpailukykyä kasvatetaan tinkimällä tavallisten työläisten työehdoista, ja pienituloisten ja köyhien tilanne vaikeutuu jatkuvasti omistajien ja rikkaiden rikastuessa. Suomalaisen vasemmiston yhdessä rakentamaa hyvinvointivaltiota murennetaan ja yhteistä veropohjaa rikotaan harvojen hyödyksi samaan aikaan, kun Suomea pilkotaan osiin ja myydään ulkomaisille sijoittajille. Olemme monella tavalla palanneet takaisin 1800-luvulle.


Tänä vuonna on kulunut 98 vuotta Suomen sisällissodasta. Historia toistaa tässäkin itseään. Kuilu suomalaisten välillä syvenee oikeistopolitiikan seurauksena ja maahanmuuttokriittisyys lisääntyy. Ihmiset näkevät yhä useammin toisensa viholllisina, kun syyllinen ihmisten pahoinvointiin löytyy valtapolitiikasta. Nykysuuntaukselle on kuitenkin olemassa vahvan vasemmiston vaihtoehto.


Historia kertoo meille paljon, kun vain maltamme kuunnella. Suomalaiset selvisivät sisällissodasta ja rakensivat sotien jälkeen suomalaisen hyvinvointivaltion vahvan vasemmiston ja ammattiliittojen voimin. Me voidaan tehdä se taas, tästäkin savotasta selvitään kun yhdistetään voimamme.

Täällä toverihaudoilla on helppo muistaa, miksi työ tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta on nyt vuonna 2016 yhtä välttämätöntä kuin vuonna 1918. Seuraavia vaaleja ja yhdessä vahvemman vasemmiston vaalivoittoa kohti!