maanantai 30. toukokuuta 2016
Jaaha. Toriparkki olisi sitten tulossa Turkuun. Eihän kaupunginvaltuuston äänestystulos yllätys ollut mutta olen silti pettynyt siihen miten kaupungin kehittäminen on Turussa yhä sidottu yksityisautoiluun. Pariisin ilmastosopimuksen pitäisi paikallistasollakin velvoittaa konkreettisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Saloon kaavailtu IT-alan osaamiskeskittymä onkin ilmeisesti aasialaisten alan huipputoimijoiden keskus. Myöskään Nokian tavaramerkkiä käyttävät puhelimet eivät tule ainakaan lähitulevaisuudessa olemaan suomalaisvalnisteisia.
Saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta pidän itse tavoiteltavana sitä, että suomalaisen tietotaidon ja osaamisen hedelmät saataisiin hyödynnettyä täysimääräisesti nimenomaan Suomessa. Nyt todennäköisesti syntyvä tilanne on verrannollinen siihen, että Turkuun suurella tohinalla rakennetun Biolaakson yritysten tuotteet ja kehitystyö ovat pitkälti jo valuneet ulkomaiseen omistukseen.
Pohjimmiltaan kuvio on sama kuin ammoisina aikoina, kun Suomi oli raaka-aineen tuottaja Euroopan markkinoilla, ja voitot esim. tervakaupasta kääräistiin heti lahden takana Tukholmassa. Vaikka nykyään tuotetaan korkean teknologian pitkälle kehitettyjä tuotteita ja tehdään tiedettä, taloudelliset voitot kääritään muualla. On hyvä, että uusia työpaikkoja syntyy, mutta rakenteessa on vielä paljon korjattavaa. Suomessa pitäisi saada takaisin into ja voima paikallisten yritysten perustamiseen ja nimenomaan halu niiden omistamiseen.
Saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta pidän itse tavoiteltavana sitä, että suomalaisen tietotaidon ja osaamisen hedelmät saataisiin hyödynnettyä täysimääräisesti nimenomaan Suomessa. Nyt todennäköisesti syntyvä tilanne on verrannollinen siihen, että Turkuun suurella tohinalla rakennetun Biolaakson yritysten tuotteet ja kehitystyö ovat pitkälti jo valuneet ulkomaiseen omistukseen.
Pohjimmiltaan kuvio on sama kuin ammoisina aikoina, kun Suomi oli raaka-aineen tuottaja Euroopan markkinoilla, ja voitot esim. tervakaupasta kääräistiin heti lahden takana Tukholmassa. Vaikka nykyään tuotetaan korkean teknologian pitkälle kehitettyjä tuotteita ja tehdään tiedettä, taloudelliset voitot kääritään muualla. On hyvä, että uusia työpaikkoja syntyy, mutta rakenteessa on vielä paljon korjattavaa. Suomessa pitäisi saada takaisin into ja voima paikallisten yritysten perustamiseen ja nimenomaan halu niiden omistamiseen.
perjantai 27. toukokuuta 2016
Kauppojen aukiolojen vapauttaminen. Sitäkään uudistusta ei tehty työpaikkojen lisäämiseksi vaan suurten kauppaketjujen etujen ajamiseksi. Pidemmät aukioloajat suosivat isoja automarketteja jotka voivat joka tapauksessa työllistää vain rajallisen määrän ihmisiä. Puhumattakaan siitä että ihmisten työmatkat pitenevät tilanteessa jossa pitäisi huolehtia hiilijalanjäljen pienentämisestä joka tasolla. Pienet lähikaupat parhaimmillaan työllistävät ihmisiä jotka asuvat kaupan lähellä säästäen näin omalta osaltaan luonnonvaroja. Ja tietenkin luonnonvaroja säästää se että ihmiset voivat käydä kaupassa jalan tai pyörällä helposti.
torstai 26. toukokuuta 2016
Eilen oli taas synkkä päivä Suomelle ja Salolle, kun jo kauan ounasteltu Microsoftin uutinen matkapuhelinsuunnittelunkin lopullisesta alasajosta julkistettiin. Minähän kirjoitin yritysostojen vaikutuksista ihan vähän aikaa sitten ja kertoo karua kieltä tämän päivän globaalikapitalismin arjesta, että irtisanomis- ja lakkauttamisuutiset ovat jatkuvasti ajankohtaisia.
Hyvääkin uutisesta löytyi; nimittäin Saloon valmistellaan merkittävää IT- alan osaamiskeskittymää. Toivon vaan tosiaan että tällä kertaa syntyvien uusien yritysten ja työpaikkojen tulevaisuus olisi turvattu. Se tavoite ei täyty hukkaamalla suomalaista osaamista ja omistusta ulkomaille. Tulee mieleen esimerkki tyystin toiselta alalta; ksylitoli kehitettiin Suomessa mutta siitä karttuvat voitot ovat jo kauan valuneet muille maille, eikä suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen.
En osta jenkkipurkkaa, vaan pelkästään Fazerin ksylitolipurkkaa joka edelleen valmistetaan Suomessa ja joka tuo työntekijöiden kautta verovaroja Suomeen. Harmi muuten että yritysostoihin liittyvät boikotit kestävät niin vähän aikaa. Esim jenkkipurkan kohdalla sen myynti laski kyllä yritysoston ja irtisanomisten myötä, mutta vain hetkellisesti ja nykyään ei juuri taideta edes muistaa tuota Leaf-kuviota.
Hyvääkin uutisesta löytyi; nimittäin Saloon valmistellaan merkittävää IT- alan osaamiskeskittymää. Toivon vaan tosiaan että tällä kertaa syntyvien uusien yritysten ja työpaikkojen tulevaisuus olisi turvattu. Se tavoite ei täyty hukkaamalla suomalaista osaamista ja omistusta ulkomaille. Tulee mieleen esimerkki tyystin toiselta alalta; ksylitoli kehitettiin Suomessa mutta siitä karttuvat voitot ovat jo kauan valuneet muille maille, eikä suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen.
En osta jenkkipurkkaa, vaan pelkästään Fazerin ksylitolipurkkaa joka edelleen valmistetaan Suomessa ja joka tuo työntekijöiden kautta verovaroja Suomeen. Harmi muuten että yritysostoihin liittyvät boikotit kestävät niin vähän aikaa. Esim jenkkipurkan kohdalla sen myynti laski kyllä yritysoston ja irtisanomisten myötä, mutta vain hetkellisesti ja nykyään ei juuri taideta edes muistaa tuota Leaf-kuviota.
tiistai 24. toukokuuta 2016
Päättäjäistapahtumassa oli mukavaa, nuoria oli paljon ja muut päivystäjät kivoja. Ideoimme vaalisloganeita, mulle tuli mieleen aika hyvä "Totuus ja imago-meillä ne kohtaavat". No, eiköhän asialla ole ihan oikeat ammattilaiset sitten :D Tarkkoja kävijämäärätilastoja tän päivän tapahtumasta ei vielä ole, pyysin niitä äsken.
Tämän päivän Turun Sanomissa julkaistiin mielipiteeni, tässä alla kokonaisena ja linkki perässä.
**************************
Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla helppoa ja halpaa
Tämän päivän Turun Sanomissa julkaistiin mielipiteeni, tässä alla kokonaisena ja linkki perässä.
**************************
Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla helppoa ja halpaa
Turun
Sanomissa oli vähän aika sitten uutinen, jossa kerrottiin
lausuntokierroksella olevan liikennekaarilakiesityksen mahdollisista
vaikutuksista Turun seudun joukkoliikenteeseen. Jutussa muun
muassa joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte esitti huolensa lakiesityksen
vaikutuksista erityisesti hiljaisempien aikojen
liikennöintiin. Artikkeli herätti paljon ajatuksia siitä, millä
periaatteilla joukkoliikennettä Suomessa halutaan kehittää, ja miten
markkinaehtoisuus sopii julkiseen palveluun ylipäätään.
Kortteen
toteamus siitä, ettei markkinaehtoisilla toimijoilla olisi lain
myötä velvoitetta ajaa hiljaisina aikoina tai vähemmän
liikennöidyillä reiteillä, kuvaa täydelleen turkulaisenkin
joukkoliikenteen arkea silloin, jos laki astuu voimaan nyt esitetyssä
muodossa. Yksityiset yritykset eivät luonnollisesti aja tappiollisia
linjoja. Toimiva, ihmiset kaikkialla ja kaikkina aikoina tavoittava
joukkoliikenne kuuluu mielestäni jokaisen perusoikeuksiin.
Jo
nyt monen työajat kuitenkin pakottavat oman auton hankintaan, kun
työvuoroon on ehdittävä bussiaikataulujen ulkopuolella. Korte painotti
myös, että Fölin ruuhkalinjojen tuotoilla ylläpidetään hiljaisempia
vuoroja. Niiden kohtalo ja siis kattava joukkoliikenne olisi lain myötä
vaakalaudalla. Liikennekaarilakiesitys on yksityisautoilua tukevaa
politiikkaa tilanteessa, jossa kaiken infrastruktuurin
kehittämisen tulisi tähdätä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kunnes
sähköautot saadaan valtavirtaan, tulisi liikenneratkaisut tehdä kattavaa
joukkoliikennettä tukien.
Tein itse
aikoinaan siivoojan töitä ja ajokortittomana, pienipalkkaisena ihmisenä
työmatkavaihtoehtoni olivat vähissä. Olin onnekas kun bussilla pääsi
edestakaisin, riippumatta siitä kuinka aikaisin tai myöhään työt
alkoivat, mutta muistan miten kova kiire oli aina ehtiä töistä illan
viimeiseen bussiin. Pienituloisen vaihtoehdot eivät ole niistä
ajoista lisääntyneet, päinvastoin. Hyvä esimerkki on halpabussien suosio
ympäristöystävällisen junamatkustamisen kustannuksella.
On selvää, ettei pienipalkkainen välttämättä voi
kulkea töissä junalla vaikka haluaisi, junalippujen hintojen
roimasta pudotuksesta huolimatta. Käydessäni Helsingissä töiden puolesta
oli pakko valita halpabussi junan sijaan, kun bussilippu oli edelleen
puolta halvempi. Junavuorojen vähentäminen kustannustehokkuuden
nimissä ja suunnitelmat raideliikenteen yksityistämisestä eivät
kuulosta lupaavilta. Pienituloisellakin pitää olla mahdollisuus tehdä
ympäristötekoja matkustaessaan, joukko-ja raideliikennettä tulisi
ehdottomasti kehittää julkisena, matalan kynnyksen palveluna.
maanantai 23. toukokuuta 2016
Osallistun huomenna #päättäjäiset-koulunpäätöstapahtumaan Kupittaan urheiluhallissa. Nuorisolautakunnan jäsenille avautui mahdollisuus mennä päivystämään nuortenpalveluiden pisteelle, ja tottahan toki ilmoittauduin ekana mukaan :) Sinne on tällä hetkellä menossa kaksi lautakunnan jäsentä, Vpj Petra Peltonen ja minä.
On kyllä hauska sattuma, että olen nyt samassa lautakunnassa Peltosen ja vihreiden Mirjami Asikaisen kanssa, joiden kanssa olin sattumoisin myös samassa vaalipaneelissa lokakuussa 2012. Sehän oli TYYn ympäristövaliokunnan järjestämä ja aiheena oli kaupunkisuunnittelu. Mukana oli myös esim. Kokoomuksen Lauri Kattelus mutta olisi ihan liian ihmeellinen sattuma jos hänkin olisi lautakunnassa mukana ;)Tässä linkki, se tosiaan taltioitiin eikä meillä ollut siitä tietoa etukäteen. Parikymmentä minuuttia on alkusäätöä jonka voi skipata halutessaan.
http://bambuser.com/v/3066125?v=m
On kyllä hauska sattuma, että olen nyt samassa lautakunnassa Peltosen ja vihreiden Mirjami Asikaisen kanssa, joiden kanssa olin sattumoisin myös samassa vaalipaneelissa lokakuussa 2012. Sehän oli TYYn ympäristövaliokunnan järjestämä ja aiheena oli kaupunkisuunnittelu. Mukana oli myös esim. Kokoomuksen Lauri Kattelus mutta olisi ihan liian ihmeellinen sattuma jos hänkin olisi lautakunnassa mukana ;)Tässä linkki, se tosiaan taltioitiin eikä meillä ollut siitä tietoa etukäteen. Parikymmentä minuuttia on alkusäätöä jonka voi skipata halutessaan.
http://bambuser.com/v/3066125?v=m
perjantai 20. toukokuuta 2016
Eilen julkaistiin hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteko. Vaikka siinä oli hyviä asioita kuten rajavartijoiden lisääminen, poliisille ei ole luvassa kattavat poliisiresurssit turvaavaa määrärahalisäystä.
Kyllä selonteossa puhutaan siitä, että poliisien määrän väheneminen pysäytetään, mutta tässä tilanteessa kun katupartiot kulkevat kaupungeissa ja yhteiskunnan turvaverkot rikotaan oikeistolaisesta politiikalla, olisi aiempaakin tärkeämpää varmistaa että yhteiskuntarauhan viimeisiä rippeitä ei hukattaisi ja poliisit olisivat jatkossakin kansalaisten turvana. Vaikka toisaalta on loogista, että poliisejakin koskee sama uusliberalistinen leikkauspolitiikka kuin muitakin verovaroilla rahoitettavia, kaikille yhteisiä palveluja.
Olen myös viime päivinä ihmetellyt oikeistolaista retoriikkaa, että miten taitavaa se onkaan. Nyt esimerkiksi puhutaan valtionyhtiöiden aktiivisesta omistajaohjauspolitiikasta, kun todellisuudessa on kyse valtionyhtiöiden pilkkomisesta ja myynnistä ulkomaisille sijoittajille, huutokauppaamisesta oikeastaan. Kun itse asiassa tavoitellaan valtiolle mahdollisimman passiivista roolia ja lopulta koko valtio-omistuksen rapauttamista, niin ideaa koitetaan myydä aktiivisena omistajapolitiikkana. Siinähän myydään aktiivisesti, ei siinä muusta ole kyse. Ja taas omistajat rikastuvat kun työpaikat virtaavat ulos Suomesta.
Tällä saralla on kuulunut onneksi hyviäkin uutisia tai ainakin parempaan suuntaavia uutisia. Nokian tuotemerkkiä käynnistellään uudelleen; HMD global on saanut yksinoikeuden Nokian tavaramerkin käyttämiseen matkapuhelinten ja tablettien valmistuksessa. Kun selvittelin asiaa, en kuitenkaan löytänyt merkkejä siitä, että puhelimia myös alettaisiin valmistaa Suomessa. Toivottavasti tällaisia suunnitelmia, ja varsinkin aitoa tahtoa niiden toteutukseen on. Ehkä tällä kertaa firman omistus ja työpaikat,myös,säilytettäisiin Suomessa.
Ja kerrankin yt-neuvottelujen tuloksena työpaikat säilyvät Suomessa. Norjalaiselle Orklalle myyty Taffelin sipsitehdas Ahvenanmaalla vältti sitä uhkanneen lopettamisen. Tehtaan lähes 50 vuotta kestänyt historia saa siis jatkua. Toistaiseksi. Sipsitehtaan pelastuminen on jatkoa aiemmalle uutiselle Turun Runosmäessä sijaitsevan Sandvikin tehtaan säilymisestä, kun amerikkalainen omistaja ei valinnutkaan lopulta helpointa ratkaisua tehtaalle vaan päätti säilyttää sen.
Ulkomaille myynnissä on kuitenkin aina sama ongelma, eivät kaukana asuvat osakkeenomistajat ole kiinnostuneita paikallisesta suomalaisesta näkökulmasta ja teollisuuden merkityksestä täkäläiselle yhteiskunnalle. Yritysten yhteiskuntavastuu ei paljoa vaakakupissa paina kun kyse on suurista rahoista. Vaaditaan valtavasti työntekijöiden panosta ja työtä että yt-neuvotteluille saadaan tavallisesta poikkeava päätös, eikä sekään yleensä riitä. Sandvik ja Taffel muodostavat nyt poikkeuksen joka vahvistaa säännön.
Siksi valtion omistajaohjauspolitiikan tulisikin keskittyä pitämään aidosti suomalaiset työpaikat maassa eikä vaahdota ulkomaisen pääoman houkuttelemisesta kuten nyt.
Kyllä selonteossa puhutaan siitä, että poliisien määrän väheneminen pysäytetään, mutta tässä tilanteessa kun katupartiot kulkevat kaupungeissa ja yhteiskunnan turvaverkot rikotaan oikeistolaisesta politiikalla, olisi aiempaakin tärkeämpää varmistaa että yhteiskuntarauhan viimeisiä rippeitä ei hukattaisi ja poliisit olisivat jatkossakin kansalaisten turvana. Vaikka toisaalta on loogista, että poliisejakin koskee sama uusliberalistinen leikkauspolitiikka kuin muitakin verovaroilla rahoitettavia, kaikille yhteisiä palveluja.
Olen myös viime päivinä ihmetellyt oikeistolaista retoriikkaa, että miten taitavaa se onkaan. Nyt esimerkiksi puhutaan valtionyhtiöiden aktiivisesta omistajaohjauspolitiikasta, kun todellisuudessa on kyse valtionyhtiöiden pilkkomisesta ja myynnistä ulkomaisille sijoittajille, huutokauppaamisesta oikeastaan. Kun itse asiassa tavoitellaan valtiolle mahdollisimman passiivista roolia ja lopulta koko valtio-omistuksen rapauttamista, niin ideaa koitetaan myydä aktiivisena omistajapolitiikkana. Siinähän myydään aktiivisesti, ei siinä muusta ole kyse. Ja taas omistajat rikastuvat kun työpaikat virtaavat ulos Suomesta.
Tällä saralla on kuulunut onneksi hyviäkin uutisia tai ainakin parempaan suuntaavia uutisia. Nokian tuotemerkkiä käynnistellään uudelleen; HMD global on saanut yksinoikeuden Nokian tavaramerkin käyttämiseen matkapuhelinten ja tablettien valmistuksessa. Kun selvittelin asiaa, en kuitenkaan löytänyt merkkejä siitä, että puhelimia myös alettaisiin valmistaa Suomessa. Toivottavasti tällaisia suunnitelmia, ja varsinkin aitoa tahtoa niiden toteutukseen on. Ehkä tällä kertaa firman omistus ja työpaikat,myös,säilytettäisiin Suomessa.
Ja kerrankin yt-neuvottelujen tuloksena työpaikat säilyvät Suomessa. Norjalaiselle Orklalle myyty Taffelin sipsitehdas Ahvenanmaalla vältti sitä uhkanneen lopettamisen. Tehtaan lähes 50 vuotta kestänyt historia saa siis jatkua. Toistaiseksi. Sipsitehtaan pelastuminen on jatkoa aiemmalle uutiselle Turun Runosmäessä sijaitsevan Sandvikin tehtaan säilymisestä, kun amerikkalainen omistaja ei valinnutkaan lopulta helpointa ratkaisua tehtaalle vaan päätti säilyttää sen.
Ulkomaille myynnissä on kuitenkin aina sama ongelma, eivät kaukana asuvat osakkeenomistajat ole kiinnostuneita paikallisesta suomalaisesta näkökulmasta ja teollisuuden merkityksestä täkäläiselle yhteiskunnalle. Yritysten yhteiskuntavastuu ei paljoa vaakakupissa paina kun kyse on suurista rahoista. Vaaditaan valtavasti työntekijöiden panosta ja työtä että yt-neuvotteluille saadaan tavallisesta poikkeava päätös, eikä sekään yleensä riitä. Sandvik ja Taffel muodostavat nyt poikkeuksen joka vahvistaa säännön.
Siksi valtion omistajaohjauspolitiikan tulisikin keskittyä pitämään aidosti suomalaiset työpaikat maassa eikä vaahdota ulkomaisen pääoman houkuttelemisesta kuten nyt.
tiistai 17. toukokuuta 2016
Tulin juuri ympäristöopintokerhomme ja Varsinais-Suomen TerVaksen yhdessä järjestämältä luontoretkeltä. Kiersimme Turun Katariinan luonnonsuojelualueen ja oli kertakaikkiaan ihanaa. Niin rauhoittava ja kaunis paikka, ja lyhyen matkan päässä Turun kauppatorilta...
Kun olen asunut niin kauan ihan toisella puolella kaupunkia niin ei enää muistakaan miten upeita paikkoja Turussa on. Onhan tämä Kohmon metsä tässä aika lähellä, mutta kyllä sitä vaan täytyy päästä mahdollisimman usein meren äärelle, jonnekin missä on vettä. Se on varmaan peruja niiltä ajoilta kun vietin kesät Taipalsaarella Saimaan rannalla. Veden äärellä ja luonnon keskellä sitä hengittää vapaammin.
Kun olen asunut niin kauan ihan toisella puolella kaupunkia niin ei enää muistakaan miten upeita paikkoja Turussa on. Onhan tämä Kohmon metsä tässä aika lähellä, mutta kyllä sitä vaan täytyy päästä mahdollisimman usein meren äärelle, jonnekin missä on vettä. Se on varmaan peruja niiltä ajoilta kun vietin kesät Taipalsaarella Saimaan rannalla. Veden äärellä ja luonnon keskellä sitä hengittää vapaammin.
maanantai 16. toukokuuta 2016
Viime torstaina pidetyssä nuorisolautakunnan kokouksessa ennalta tehdyt esitykset nuorisojärjestöjen ja -yhdistysten avustuksista menivät läpi sellaisinaan. Nuorisojärjestöjen ja erilaisten avustusta hakeneiden harrastusyhdistysten talous on taas vähäksi aikaa reilassa, kaupunki kerrankin laittaa rahojaan oikeaan osoitteeseen kun nuorten toimintaa tuetaan, jee!
Lautakunnan kokouksessa käsiteltiin strategista sopimusta seuraaville vuosille, jossa on vahva viritys nuorisotoimeen kohdistuvien leikkausten käytännön toteutukseen. Luvut ja strategiat ovat myös nuorisotoimelle valtuuston päätöksen sinetin jälkeen ahtaat ja vaikeat. Kuten Saskan ja demarilautakuntalaisten kanssa kuitenkin olemme esille tuoneet; turkulainen nuorisotyö tulee jatkumaan entisellä tasollaan jos se meistä on kiinni.
Olen hyvin pahoillani siitä, ettei Vasemmistoliitto saanut kaupunginvaltuustossa säästöt torjuvan esityksensä tueksi muita puolueita. Lautakunnassa tehtävät päätökset ovat näin ollen vaarassa tulla aina jyrätyiksi. Oppositiopuolueilla olisi mielestäni nyt tuhannen taalan paikka toimia hallituksen kurjistamispolitiikkaa vastaan mutta nähtävästi Vassi on ainoana yksin leikkauslinja vastustamassa. Ei sen näin pitäisi mennä. En kuitenkaan kuulu niihin jotka vetävät maton lautakuntapäätöksenteon alta sanomalla ettei lautakunnassa kuitenkaan voi vaikuttaa.
Nähdäkseni lautakuntatyö on sitä varten, että siellä tehdään työtä turkulaisten hyväksi joka tapauksessa, riippumatta siitä mitä päätöksiä myöhemmin esim. valtuustossa tehdään. Sehän on demokratian ydin, että aina täytyy eri elimissä pitää kiinni mahdollisuudesta ja oikeudesta tehdä politiikkaa ja olla ehkä myös eri mieltä, jos eri mieltä olemalla parhaiten voi köyhien ja pienituloisten asiaa ja julkisia palveluita puolustaa. Poliitikot ovat ihmisten valitsemia ja meidän kaikkien pitäisi ajaa ihmisten asiaa mutta useimmiten tämä kyllä näyttää unohtuvan.
Lautakunnan kokouksessa käsiteltiin strategista sopimusta seuraaville vuosille, jossa on vahva viritys nuorisotoimeen kohdistuvien leikkausten käytännön toteutukseen. Luvut ja strategiat ovat myös nuorisotoimelle valtuuston päätöksen sinetin jälkeen ahtaat ja vaikeat. Kuten Saskan ja demarilautakuntalaisten kanssa kuitenkin olemme esille tuoneet; turkulainen nuorisotyö tulee jatkumaan entisellä tasollaan jos se meistä on kiinni.
Olen hyvin pahoillani siitä, ettei Vasemmistoliitto saanut kaupunginvaltuustossa säästöt torjuvan esityksensä tueksi muita puolueita. Lautakunnassa tehtävät päätökset ovat näin ollen vaarassa tulla aina jyrätyiksi. Oppositiopuolueilla olisi mielestäni nyt tuhannen taalan paikka toimia hallituksen kurjistamispolitiikkaa vastaan mutta nähtävästi Vassi on ainoana yksin leikkauslinja vastustamassa. Ei sen näin pitäisi mennä. En kuitenkaan kuulu niihin jotka vetävät maton lautakuntapäätöksenteon alta sanomalla ettei lautakunnassa kuitenkaan voi vaikuttaa.
Nähdäkseni lautakuntatyö on sitä varten, että siellä tehdään työtä turkulaisten hyväksi joka tapauksessa, riippumatta siitä mitä päätöksiä myöhemmin esim. valtuustossa tehdään. Sehän on demokratian ydin, että aina täytyy eri elimissä pitää kiinni mahdollisuudesta ja oikeudesta tehdä politiikkaa ja olla ehkä myös eri mieltä, jos eri mieltä olemalla parhaiten voi köyhien ja pienituloisten asiaa ja julkisia palveluita puolustaa. Poliitikot ovat ihmisten valitsemia ja meidän kaikkien pitäisi ajaa ihmisten asiaa mutta useimmiten tämä kyllä näyttää unohtuvan.
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
tiistai 10. toukokuuta 2016
Toriparkki jäi pöydälle seuraavaan valtuuston kokoukseen, 30.5 asti. Vasemmistoliitto vastusti nuorisolautakunnan, kasvatus-ja opetuslautakunnan sekä kulttuurilautakunnan säästöjä, linja siis piti kaupunginhallituksesta lähtien, mutta hävisi äänestyksissä. Sipilän hallituksen leikkauslinja näyttää tehokkaasti ulottuvan myös paikallistasolle.
maanantai 9. toukokuuta 2016
Tänään mä sitten tein sen. Allekirjoitin kunnallisvaaliehdokaskaavakkeen ja olen siitä iloinen. Lähden ehdolle.
Tänään Turun kaupunginvaltuustossa päätetään toriparkista. Myös esimerkiksi nuorisotoimen säästöt listalla. Onneksi Vipun pj Riikka Oksanen on siellä paikalla :) Tässä alla Antti Lehtisen tekemä toriparkkijuliste, sitten nuorisolautakunnan Vasemmistoliittolaisten ja demareiden yhdessä tekemä kannanotto säästöistä! Meni läpi Aamusetissa.
Tänään Turun kaupunginvaltuustossa päätetään toriparkista. Myös esimerkiksi nuorisotoimen säästöt listalla. Onneksi Vipun pj Riikka Oksanen on siellä paikalla :) Tässä alla Antti Lehtisen tekemä toriparkkijuliste, sitten nuorisolautakunnan Vasemmistoliittolaisten ja demareiden yhdessä tekemä kannanotto säästöistä! Meni läpi Aamusetissa.
Nuorisotyöhön kohdistuvat leikkaukset
heikentävät palvelutasoa
Kannanotto, vapaa julkaistavaksi heti
Turun kaupunginhallitus on kokouksessaan
29.3. lähes yksimielisesti esittänyt kaupunginvaltuustolle yhteensä 300 000
euron leikkauksia nuorisolautakunnan vuoden 2016 talousarvioon. Hallituksen
päätökseen jätettiin eriävä mielipide.
Kaupunginhallituksen mukaan nuorisolautakunta
voi sopeuttaa menojaan joko tuloja kasvattamalla tai leikkauksin. Tulojen
kasvattaminen voi perustua joko ulkoisen rahoituksen lisäämiseen tai
asiakasmaksujen nostoon. On epävarmaa, onko nuorisolautakunnan mahdollista
saavuttaa tavoitetta tuloja nostamalla vielä vuoden 2016 aikana. Näin ollen
vaihtoehdoksi jääkin menoista supistaminen. Lautakunnalle ei ole esitetty,
miten sopeutus toteutetaan vielä vuonna 2016 vähentämättä työvoimaa tai
tiloista luopumatta. Me allekirjoittaneet pidämme sopeutustavoitetta
kohtuuttomana. Osittaisinakin leikkauksina tehtävät sopeutukset vaarantavat
Turun nuortenpalvelut ja kaupungin strategiset, nuorisotyöhön liitetyt
tavoitteet.
Nuorisolautakunta ja nuortenpalvelut ovat
hoitaneet talouttaan viime vuosina esimerkillisesti. Talousarviot on alitettu
ja kaupungin henkilöstö on osoittanut valmiutensa joustaa vaikeina aikoina.
Määräaikaisista työsuhteista on luovuttu, investoinneista on supistettu ja
tiloista karsittu. Nuortenpalvelut ovat pysyneet hyvin annetussa
henkilöstötavoitteessa, joka on nykyisellään hyvin kireä. Samaan aikaan
nuortenpalvelut ovat saaneet paljon kaupungin ulkopuolista rahoitusta ja
Seikkailupuisto, yksi Varsinais-Suomen suosituimmista matkailukohteista, on
rikkonut tulo- ja kävijäennätyksiään.
Mikäli kaupunginhallituksen esittämät
sopeutukset hyväksytään muutoksitta, on vaarana, että kaupunki joutuu luopumaan
nuorisotaloista ja -tiloista. Hyvistä tiloista ja niissä järjestettävästä
nuorisotoiminnasta luopumalla kaupunki heikentää nuorisotyön mahdollisuuksia
ongelmien ennaltaehkäisyyn. Nuorisotyö on edullinen ja tehokas tapa muun muassa
syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseen. Tästä työstä leikkaamalla kartutetaan
nykyisille ja tuleville sukupolville koituvaa laskua.
Kaupunginhallituksen esitysten toteuttaminen
on vaikeaa myös nuortenpalveluiden nykyisten vuokrasopimusten puitteissa.
Tiloista ei yksinkertaisesti ole mahdollista luopua vuoden 2016 aikana, kun
niissä olevat vuokrasopimukset velvoittavat pysymään niissä kuuden kuukauden
irtisanomisajan verran.
Me nuorisolautakunnan Vasemmistoliittoa ja
SDP:tä edustavat jäsenet esitämme kaupunginhallituksen esitystä käsittelevälle
kaupunginvaltuustolle, että se valmistelee sopeutusesityksensä uudestaan ja
pohtii vakavasti keinoja, joilla nuorisotyön tulevaisuus Turussa turvataan
palveluista karsimatta. Vaikka kaupunginhallituksessa onkin esitetty, ettei
sopeutustavoite vaaranna nuortenpalveluita, on pelkona, että esitetty sopeutus
kohdistuu juuri Turun nuoriin. Vaikka 300 000 euroa voikin kaupungin
mittakaavassa olla pieni raha, on se nuorisotyölle merkittävä summa.
Pieneltä
tuntuvalla leikkauksella voidaan saada aikaan iso vahinko. Vaikka
kaupunginhallitus onkin perustellut sopeuttamisesitystään sillä, ettei se
vaarantaisi nuortenpalveluita, ei hallituksessa ole esitetty, miten sopeutus
voitaisiin toteuttaa ilman henkilöstövähennyksiä tai tiloista luopumisia.
Mikäli lautakunnan päätettäväksi tuodaan talousarvion supistamisen seurauksena
esitys henkilöstön irtisanomisesta tai nuorisotilojen määrän vähentämisestä,
tulemme vastustamaan esityksiä lautakunnassa jyrkästi.
Saska Heino, nuorisolautakunnan jäsen (vas.)
Eva-Liisa Raekallio, nuorisolautakunnan jäsen
(vas.)
Petra Peltonen, nuorisolautakunnan
varapuheenjohtaja (sd.)
Oussama Yousfi, nuorisolautakunnan jäsen
(sd.)
Kati Saarinen, nuorisolautakunnan jäsen (sd.)
perjantai 6. toukokuuta 2016
Tänään tuli hyvä uutinen: Aleksanteri-instituutin tilaisuudesta 12.4. julkaistiin juttusarja politiikasta.fi-lehdessä, ja se tuli tänään ulos. Erikoista, että jutusta oli editointivaiheessa jätetty pois mainintani Vasemmistoliiton roolista yliopistolain eduskunnan käsittelyssä 2009. On upea juttu että Vasemmistoliitto ainoana olisi hylännyt lain, ja minusta siitä pitäisi mainita aina kun on mahdollisuus. Tässä alla linkki juttusarjaan, jossa mukana myös muut 12.4. puhuneet, Jaakko Hämeen-Anttila sekä Antti Hautamäki ja myös oma juttuni editoimattomana :D
Kenen ehdoilla yliopistopolitiikkaa tehdään?
Yliopistojen talous on vaakalaudalla
koulutusleikkausten myötä, mullistukset ovat kuitenkin osa jo pidempään
jatkunutta kehitystä. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki oli
käännekohta.
Yliopistolakimuutosta puolustettiin yliopistojen
autonomian lisääntymisellä. Valtiosidonnaisuus näyttäytyi tämän retoriikan
mukaan negatiivisena ja yrityssidonnaisuus positiivisena. Onkin tärkeä huomio,
ettei sidonnaisuus sinänsä ollut vastustettava asia vaan valtion rooli. Näillä
muodoin kyseessä oli puhtaasti uusliberalistinen uudistus.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan
yliopistouudistukseen liittyneiden yliopistojen keräämien yksityisten
pääomasijoitusten valtion vastinrahaan oikeuttaneeksi määräksi tuli 332
miljoonaa euroa vuosina 2008–2013 ja sitä vastaavaksi valtion vastinrahoituksen
määräksi suhteella 2:5 muodostui 831 miljoonaa euroa. Yksityisen pääoman
keräämisestä palkitaan jo kolminkertaisesti uuden, kesäkuussa 2017 päättyvän
varainkeruun tulosten perusteella.
Perustuslakimme turvaa tieteen, taiteen ja ylimmän
opetuksen vapauden. Tieteen vapauteen kuuluu mm. sen harjoittajan oikeus valita
tutkimusaiheensa ja menetelmänsä. Nyt eniten yritysrahaa keränneet yliopistot palkitaan
lisäinvestoinneilla, ja yliopistot hankkivat rahoitusta myös liiketoiminnasta kuten
yhä kasvavasta koulutusviennistä ja pääomatuloista. Yliopistot voivat tehdä
konkurssin, ja yt-neuvotteluista onkin tullut yliopistojen arkipäivää.
Yliopistot on lain myötä viimeistään asetettu
samalle viivalle yritysten kanssa. Yliopistojen rahoitusperustaa oli kuitenkin muutettu
tulospainotteiseksi jo aiemmin, ja yliopistoväen erilaiset tutkimustyöstä
irralliset raportointivelvollisuudet veivät yhä enemmän yliopistolaisten
työaikaa. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten
yliopistolaki pelastaa yliopistot.
Henkilöstön virkasuhteet työsuhteiksi
Eräs yliopistolain kouriintuntuvimmista
seurauksista on nyt nähty henkilöstön yt-neuvottelujen ja irtisanomisten myötä.
Lain 4. luvun 29§ mukaan henkilöstön palvelussuhde on työsuhde. Sen nähtiin
antavan yliopistoille paremmat edellytykset kannustavan henkilöstöpolitiikan
harjoittamiseen.
Helsingin yliopistossa on tänä keväänä toteutettu
kannustavaa henkilöstöpolitiikkaa lain hengessä, ja päätetty irtisanoa lähes
tuhat ihmistä, ja kaikkiaan Suomen yliopistoissa on käyty jo 25 yt-neuvottelut
vuoden 2012 jälkeen. Henkilöstön määrä on vähentynyt lähes 4 000:lla. Itä-Suomen
yliopistossa neuvottelut ovat jo kuudennet ja Tampereen teknillisessä
yliopistossa kahdeksannet. Tampereen yliopisto ilmoitti huhtikuun alussa omista
yt-neuvotteluistaan.
Yliopiston
hallitukseen ulkopuolisia
Alkuperäisen lakiesityksen mukaan hallituksen enemmistö
haluttiin yliopistojen ulkopuolelta. Kiintoisaa on, että ulkopuoliset jäsenet
haluttiin juuri elinkeinoelämän piiristä; peräänkuulutettu yhteiskuntasidoksen
tiivistäminen olisi voinut tarkoittaa esim. kansalaisjärjestöjen edustusta. Ehdotettu
kokoonpano kuitenkin oli perustuslain vastainen, Suomen kaikkien
oikeustieteellisten tiedekuntien dekaanien kannanotto nosti tämän esiin.
Sain kannanoton Turun dekaanilta levitettäväkseni
medialle, vastaanotto tiedotusvälineissä oli erittäin vaisua. Oikeusoppineiden
reaktio tuotti lopulta tulosta, ja lakiesitys muuttui perustuslakivaliokunnassa.
Tyypilliseksi hallituskokoonpanoksi muodostui yliopistolaisten enemmistö
lukemin 60%- 40%, joka on yleisesti käytössä.
Yliopistolain vaikutuksista opiskelijoille
Lakimuutos mahdollisti opintojen maksullisuuden EU/ETA-maiden
ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tätäkin uudistusta perusteltiin kansainvälisyyden
ja koulutusviennin lisäämisellä. Viime hallituksen opetusministeri Krista Kiuru
esimerkiksi totesi pitävänsä tärkeänä, että esteet suomalaisten korkeakoulujen
kansainvälistymiseltä poistetaan. Paljon vähemmän puhuttiin siitä, miten koulutus
tässä retoriikassa mielletään tuotteena siinä missä muutkin teollisuustuotteet.
Monet yliopistot alkavat periä maksuja syksystä
2017 alkaen. Helsingin yliopistossa maksetaan jopa 25 000 euroa lukuvuodelta. Perustuslakimme
6§:n 2 momentti linjaa, ettei ketään ilman hyväksyttävää syytä saa asettaa eri
asemaan esim. kansalaisuuden perusteella. Onkin aiheellista kysyä, miksi
suomalaiset opiskelijat saisivat vapautuksen lukukausimaksuista. Päinvastoin,
kun yliopistojen rahoitus on yritysrahan lisääntymisen myötä suhdanneherkällä pohjalla,
yliopistot alkavat nopeasti katsoa rahoituslähteitä läheltä.
Suomen linjaukset noudattivat yleistä kehitystä. Lakiluonnos
mainitsi kymmenen maata, joissa yliopistojen asema on murroksessa tai jo irrotettu
valtiosta. Uudistuksilla pyrittiin laajentamaan yliopistojen toimintavapautta. Akateemisten
arjessa todellisuus on hyvin erilainen.
Koulutuspoliittisesta aktivismista –opiskelijatoiminnan
aika
Yliopistolaki kävi läpi lausuntokierroksen, ja 1.12.2008
mennessä lausuntoja antaneet tahot olivat opetusministeriön mukaan enimmäkseen
sitä mieltä, että luonnos on hyvin valmisteltu. Esimerkiksi Helsingin yliopisto
katsoi, että yliopistojen ääntä on kuultu kiitettävällä tavalla. Tämä ei
kuitenkaan selitä sitä, miksi yliopistolain vastainen työ alkoi juuri
Helsingistä, yliopistolaisten keskuudesta, ja miksi vastarinnan ytimessä oli
ihmisten reaktio siihen, ettei heitä oltu valmistelussa kuultu. Esimerkiksi
virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi sai kritiikkiä, mutta sitä ei
noteerattu.
Virallinen keskustelu oli lakia ja sen valmistelua
kiittävää myös opiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien
liiton hallitus suorastaan kiitti 26.9.2008 antamassaan lausunnossa opetusministeriötä
lain valmistelusta yhteistyössä yliopistoyhteisön kanssa. Ylioppilaskuntien
toiminta jatkoi samalla linjalla myös keväällä 2009; Turussa TYY oli huolissaan
käytännössä ainoastaan hallitusenemmistön säilymisestä yliopistoyhteisöllä.
Valtakunnallinen opiskelijatoimintaverkosto syntyi
tilanteessa, jossa opiskelijat huolestuivat edunvalvojiensa passiivisuudesta. Yliopistolain vastainen Opiskelijatoiminta
levisi vuodenvaihteessa 2008-2009 nopeasti ympäri Suomen. Sitä pyörittivät pääasiassa opiskelijat,
henkilökuntaa oli mukana varsin vähän. Liike oli poliittisesti sitoutumaton,
vaikka vasemmisto-opiskelijat vastasivatkin käytännössä yksin yliopistolain
vastustamisesta. Olin itse Turun yliopiston vasemmisto-opiskelijoiden
hallituksessa.
Olin alkuvuodesta 2009 aloittanut työt Vasemmisto-opiskelijoiden
pääsihteerinä, ja aloin vetää Opiskelijatoimintaa Turussa; järjestin keskustelutilaisuuden,
jossa oli puhumassa myös yliopiston professori ja tutkija, ja olin myös
päävastuussa mielenosoituksen järjestämisestä 17.2.2009.
Valtakunnallista opiskelijatoimintaa määritti
alusta asti yhteistyö; toiminnan samanaikaisuus. Näimme hyvin tärkeäksi, että
toimimme kaikissa yliopistokaupungeissa samaan aikaan ja samalla tavalla. Koimme
että koordinaatio vahvistaa yhteistä viestiä, ja yleinen mielipide saadaan lain
vastustajien puolelle.
Suomen yliopistokaupungeissa järjestettiinkin
mielenosoitukset samana päivänä, ja ne saivat tilaa mediassa meidän
määrittelemällämme tavalla. Opiskelijatoiminnan kevään eräänlainen huipentuma
koettiin ”Mustana perjantaina” 13.3., jolloin järjestettiin Helsingissä
valtakunnallinen mielenosoitus. Keskustelu kuitenkin tyrehtyi kevään kuluessa
ja kesäkuussa 2009 koettiin valtaisa pettymys, kun eduskunta hyväksyi
yliopistolain, poikkeuksena Vasemmistoliitto.
Koulutusleikkausten vastaisesta työstä kuluneena
vuonna
Valtakunnallinen Koulutuslakkoliike käynnistyi
viime syksynä, ja sen toiminnassa on ollut paljon samoja piirteitä Opiskelijatoiminnan
kanssa, jos kohta erojakin. Alkusysäyksenä toiminnalle olivat hallituksen
koulutusleikkaukset, ja myös virallisen keskustelun reagoinnin hitaus.
Koulutuslakon toiminta oli Opiskelijatoimintaa laajempaa,
käsittäen muutkin koulutusasteet yliopiston lisäksi, ja mukana olikin ihmisiä
paitsi yliopistoilta, myös opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa. Ammattiliittojen
edustajia oli myös mukana. Osallistuin itse Helsingissä viime syksynä valtakunnalliseen
liittojen jäsenistön ulosmarssia 1.12. suunnitelleeseen kokoukseen. Ulosmarssi
ei toteutunut, mutta ympäri maata järjestettiin tuona päivänä mielenilmauksia.
Useiden ammattiliittojen, kuten OAJ:n,
johtoportaassa oli kannatusta yhteistyölle liikkeen kanssa, haasteena oli
ammattiliittojen jäsenistön saaminen mukaan toimintaan laajassa mitassa. Se
olisi mielestäni ollut täysin keskeistä toiminnan onnistumisen, ja sen pitkän
tähtäimen vaikutusten kannalta.
Ideaalitilanne olisi, että kritiikki kumpuaisi
virallisilta tahoilta. Mikäli vastarinta näyttäytyy pelkästään pienten,
epävirallisten ryhmien projektina, se saa suuren yleisön, yliopistolaisista
puhumattakaan, vierastamaan toimintaa eikä se tällöin palvele vastarinnan
perimmäistä tarkoitusta; sitä että pohdittaisiin kestäviä vaihtoehtoja
nykyiselle koulutuspolitiikalle ja löydettäisiin ne. Sitä, ettei Koulutuslakon
toiminta käynnistynyt mistään virallisesta instanssista, voidaan jo itsessään
pitää koko vastarinnan marginaalisuutta selittävänä tekijänä.
Yliopistojen henkilökuntaa oli mukana toiminnassa,
esim. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kaikki professorit
näyttivät esimerkkiä ja allekirjoittivat leikkaukset tuominneen kannanoton,
joka valmisteltiin Koulutuslakon puitteissa liikkeessä toimineiden
yliopistolaisten työnä. Kannanotot aiheesta keräsivätkin satoja henkilökunnan
allekirjoituksia.
Yliopistojen ja
tieteen tulevaisuudesta
Yliopistojen pelastajaksi mainostettu taloudellinen
autonomia tarkoittaa tässä tapauksessa
epävarmaa rahoitusta. Toisaalta väitteet siitä, ettei Suomella ole varaa
ylläpitää nykyisenkaltaista yliopistoverkkoa ja korkeakoulutusjärjestelmää,
ovat saaneet kovan kolauksen Panamapapereiden myötä.
Yliopistojen tehtävä ei ensisijaisesti ole
hyödyttää yhteiskuntaa yksinomaan taloudellisin mittarein tarkasteltuna, vaan
tuottaa tietoa sen itsensä vuoksi. Sivistyksellä pitäisi olla itseisarvo. Tällä
hetkellä vain kaupallisesti sovellettava tieto ja tutkimusalat määräytyvät
arvokkaina; nykyinen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa
lisätä talouskasvua kehittämällä yliopistotutkimuksen bisnesulottuvuutta.
Yksityisten
yritysten oikeutettuna päämääränä on tuottaa voittoa. On luonnollista, että yritykset
pyrkivät rahoittamaan vain taloudellisesti sovellettavaa tukimusta.
Humanistiset, ja yleensä kaupalliselta soveltuvuudeltaan heikot tutkimusalat
jäävät kuitenkin tässä kehityksessä nopeasti jalkoihin.
Eva-Liisa
Raekallio
Kirjoittaja on turkulainen pätkätyöläinen,
kasvatustieteilijä ja aktivisti, joka veti keväällä 2016 jo toisen lukupiirinsä
yliopiston asemasta yhteiskunnassa.
Lukemista:
Yhteinen yliopisto. Mikko
Jakonen & Jouni Tilli, (toim). Tutkijaliitto (2011)
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tuukka Tomperi (toim.) Tampere:Vastapaino (2009)
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa : managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana / Risto Rinne, Arto Jauhiainen, Hannu Simola, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho(2012)
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tuukka Tomperi (toim.) Tampere:Vastapaino (2009)
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa : managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana / Risto Rinne, Arto Jauhiainen, Hannu Simola, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho(2012)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)