Vasemmistoliitto päätti viikonlopun puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteisessä kokouksessa jatkaa hallituksessa. Päätös ei ollut helppo eikä yksimielinen, mutta kokouksen enemmistö katsoi, että pienituloisten etujen puolustamista voidaan parhaiten jatkaa hallituksessa. Itse olen vähemmistöön jääneiden kannalla; varsinkin nyt kun kuntien tehtäviä pitäisi vähentää vielä lisää, on vaikea nähdä miten vähävaraisten asemaa voitaisiin parhaiten edistää hallituksesta käsin.
Puolue on aikaansaanut myös hyvää hallituksessa, se pitää tunnustaa. Uskon kuitenkin, että oman ideologian mukaista politiikkaa voidaan ehdottomasti tällaisen oikeistosuuntauksen vallitessa ajaa parhaiten oppositiosta. Ja kuten tuli viime viikolla todettua useammassakin kokouksessa, minusta nyt pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mistä tämä säästövimma johtuu.
Valtionvarainministeriön mukaan Suomessa on nyt julkisen talouden kestävyysvaje; rahat eivät riitä palvelujen ylläpitoon. Korostin keskusteluissa sitä, että keskustelussa tulisi huomata se, mihin rahat nyt menevät. Kunnat syytävät rahaa kankkulan kaivoon kiihtyvällä tahdilla. Virkamiesten mielivalta ja rakennusfirmojen tukeminen veronmaksajien rahoilla pitää lopettaa. Suomi on rikas maa eikä todellisia säästötarpeita ole.
***
Vipu julkaisi viime viikolla tiedotteen energiapolitiikasta. Se ei mennyt mediassa läpi, mutta hyvä että kuitenkin saimme sen aikaan. Minna kirjoitti pohjatekstin ja minä muokkailin sitä sitten. Mainiota sinänsä, että me molemmat olemme Minnan kanssa olleet töissä Greenpeacella :)
VIHERPUNAINEN VASEMMISTO ry.: TURUN ENERGIAPOLITIIKKA ON VASTUUTONTA JA LYHYTNÄKÖISTÄ
Tiedote 20.11.2013, julkaisuvapaa heti.
Turun kaupunginvaltuusto antoi Turku Energialle luvan sijoittaa
Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamiseen 39,2 miljoonaa euroa.
Turku Energia aikoo lisäksi lainata liki sata miljoonaa. Päätös syntyi
kokoomus- ja demarivetoisesti äänin 37-29. Myös Turku
Energian hallituksessa istuvat valtuutetut saivat äänestää.
Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että tämä on täysin vastuutonta energiapolitiikkaa.
Fennovoiman projekti taistelee valtavien taloudellisten ongelmien
kanssa. Suurin rahoittaja, saksalainen E.On on jo vetäytynyt kokonaan
pois, samoin seitsemän kotimaista osakasta. Reaktori tulee olemaan
prototyyppi, vahvuusluokaltaan samanlainen on rakenteilla
ainoastaan Venäjälle.
Myös kotoinen Olkiluoto kamppailee monenlaisten ongelmien, kuten
jatkuvien viivästysten ja käsiin räjähtäneiden kustannusten kanssa.
Puhumattakaan ydinvoimalatyömaan työntekijöiden oikeuksien polkemisesta.
On toisin sanoen selvää, ettei hanke kannata taloudellisesti. Keskeistä
kuitenkin on, että ydinvoima saastuttaa koko elinkaarensa ajan, uraanin
louhinnasta jätteen loppusijoitukseen asti. On ekologisesti täysin
vastuutonta tukea lisäydinvoiman rakentamista
aikana, jolloin pitäisi investoida uusiutuvaan energiaan ja toteuttaa
hallituksen energiatavoitteet.
Ydinvoiman tukeminen ei ole ainoa Turku Energian ekologisista
helmasynneistä. Yhtiö mainostaa Naantaliin rakenteilla olevaa
monipolttoainelaitosta keinona torjua ilmastonmuutosta. Kivihiilen osuus
polttoaineesta tulee kuitenkin olemaan vähintään 40% Loput muodostuisi
"uudistuvasta energiasta", kuten esimerkiksi turpeesta, joka on ilmasto-
ja vesistövaikutuksiltaan vielä kivihiiltäkin pahempi vaihtoehto.
Elinkeinoministeriö on valmistelemassa kivihiilestä luopumista osana
puhtaan energian ohjelmaa. Kivihiilestä on tarkoitus luopua kokonaan
vuoteen 2025 mennessä. Viherpunainen vasemmisto ry toteaa, ettei Turku
edesauta tätä tavoitetta rakentamalla lisää kivihiiltä
hyödyntäviä voimaloita.
Turun on aika katsoa energiantuotannossaan tulevaisuuteen, ja lopettaa
likaisen ja vaarallisen energian taloudellinen tukeminen sekä
lisärakentaminen. Sen sijaan investoinnit tulisi keskittää todelliseen
energiatehokkuuteen, kuten hukkalämmön keräämiseen sekä
aidosti uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoiman tukemiseen, sekä
hakevoimaloiden ja jätevesilämpöpumppujen rakentamiseen.
maanantai 25. marraskuuta 2013
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Täysin äsken Kuntaliiton kyselyn siitä, millaisia tehtäviä kunnilta voisi vähentää. Tämä liittyy hallituksen kaavailuihin säästää taas miljardi euroa. Kyselyyn vastaaminen meni nopeasti, en ole valmis leikkaamaan mistään palveluista. Päinvastoin, minusta valtionosuudet tulee nostaa entiselle tasolleen ja tämä alituinen säästötarve tulee nähdä sellaisena mitä se on; uusliberalistisen politiikan ilmentymänä.
Heikko valtio, jonka tehtävät on siirretty yksityiselle sektorille on pitkälti toteutunut Suomessa. Ja vielä pitäisi yksityistää lisää. Ja Turun veroprosentin korotusta esitetään ratkaisuna, kun ne verorahat nytkin menevät hornan tuuttiin. Vahva valtio on vastaus. Jos mietin vaikka taannoista joukkoliikennelautakunnan päätöstä nostaa bussilipun hintaa, sen taustatiedoissa todettiin, että joukkoliikenteen kustannuksista 60% rahoitetaan joukkoliikenteen tuloilla ja siis vain 40% julkisista varoista.
Verovarojen kohdentamisessa on siis paljon, paljon työtä. Jos kunta ei yksin suoriudu tehtävistään tavallisten ja vähävaraisten kuntalaisten palvelujen turvaajana, valtion on tultava hätiin. Vasemmistoliiton tulisi puhua vahvan valtion puolesta.
****
Aina kun luomuruoka saa lisätilaa kaupungissa, pitää olla iloinen. Niinpä Martin Kulttuuriolohuoneelta http://martinkulttuuriolohuone.wordpress.com/ kuului oikein hyviä uutisia männä viikonloppuna, kun siellä avautui luomukauppa. Kipaisin eilen paikan päällä täydentämässä muonavarastoja ja nauttimassa kahvilan herkuista.
Ja tänään päätin sunnuntai-iltapäivän ratoksi ex tempore mennä katsomaan Gravityn. Olin lukenut Sandra Bullockin puffihaastattelun Voguesta, en sen perusteella saanut kovin tarkkaa kuvaa leffasta. Se vaikutti vaan joltain hömppäspektaakkelilta. Mutta sitten kuulin toisenlaisia arvioita; että se olisi klaustrofobinen ja upean visuaalinen trilleri. Ja totta virkkoivat. En kadu päätöstä, välillä on oikein kivaa rikkoa rutiineja. Bullock tekee pääosassa vaikuttavaa työtä, vaikka pienoinen lässytys elokuvassa harmittaakin. Mutta jo pelkän visuaalisuuden takia kannattaa käydä katsomassa.
Heikko valtio, jonka tehtävät on siirretty yksityiselle sektorille on pitkälti toteutunut Suomessa. Ja vielä pitäisi yksityistää lisää. Ja Turun veroprosentin korotusta esitetään ratkaisuna, kun ne verorahat nytkin menevät hornan tuuttiin. Vahva valtio on vastaus. Jos mietin vaikka taannoista joukkoliikennelautakunnan päätöstä nostaa bussilipun hintaa, sen taustatiedoissa todettiin, että joukkoliikenteen kustannuksista 60% rahoitetaan joukkoliikenteen tuloilla ja siis vain 40% julkisista varoista.
Verovarojen kohdentamisessa on siis paljon, paljon työtä. Jos kunta ei yksin suoriudu tehtävistään tavallisten ja vähävaraisten kuntalaisten palvelujen turvaajana, valtion on tultava hätiin. Vasemmistoliiton tulisi puhua vahvan valtion puolesta.
****
Aina kun luomuruoka saa lisätilaa kaupungissa, pitää olla iloinen. Niinpä Martin Kulttuuriolohuoneelta http://martinkulttuuriolohuone.wordpress.com/ kuului oikein hyviä uutisia männä viikonloppuna, kun siellä avautui luomukauppa. Kipaisin eilen paikan päällä täydentämässä muonavarastoja ja nauttimassa kahvilan herkuista.
Ja tänään päätin sunnuntai-iltapäivän ratoksi ex tempore mennä katsomaan Gravityn. Olin lukenut Sandra Bullockin puffihaastattelun Voguesta, en sen perusteella saanut kovin tarkkaa kuvaa leffasta. Se vaikutti vaan joltain hömppäspektaakkelilta. Mutta sitten kuulin toisenlaisia arvioita; että se olisi klaustrofobinen ja upean visuaalinen trilleri. Ja totta virkkoivat. En kadu päätöstä, välillä on oikein kivaa rikkoa rutiineja. Bullock tekee pääosassa vaikuttavaa työtä, vaikka pienoinen lässytys elokuvassa harmittaakin. Mutta jo pelkän visuaalisuuden takia kannattaa käydä katsomassa.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Minulla on tapana kuunnella musaa YouTubesta kun touhuan koneella. Viime aikoina siitä on tullut varsin hankalaa ja paikoin todella rasittavaa mainosten takia. Aiemmin pystyi klikkaamaan replayta ja video siis alkoi alusta. Nyt ohjelma työntää mainosta jokaisen katselukerran alkuun, eikä mainoksilta voi välttyä.
Mainoksen voi ohittaa vasta viiden sekunnin jälkeen suunnilleen, jonkun verran on aina pakko sitä katella. Tämä ei ihan niin paljon haittaa jonkun perus r'n'b:n tai popin kohdalla, mutta kun polttoöljy- tai syylävoidemainoksista ei pääse eroon Portisheadin tai Massive Attackin videoissakaan, alkaa vaan ärsyttää. Eikä asialle oikein voi mitään. Huoh.
Olen taas koittanut kirjoittaa runoja, tällä hetkellä ei oikein se iske. Meneekö sitten liian hyvin tai jotain. Innostun aina talven edellä käsitöistä, nyt tuntui että villasukkia ja tumppuja on tullut tehtyä riittämiin enkä ihan tiennyt, mihin tarttua seuraavaksi. Sitten satuin kävelemään yhden käsityöliikeen ohi ja naps. Näyteikkunassa oli kanavatyöpohja Tyttö ja helmikorvakoru-aiheella.
Mietin, että voisin tehdä kanavatyön ja kehystää sen seinälle. Sillä tavalla mulla ois aina seinällä kuva, joka muistuttaa mua kesämökistämme Saimaan rannalla. Siellä oli mummin ja ukin huoneen seinällä juliste taulusta. Mökkiä ei enää ole eikä isovanhempia, mutta kuva vie takaisin.
On myös ollut hauskaa kerätä lisää Jeeves-kirjoja. Kirjat ovat paikoin jopa sarjaa hauskempia, enkä uskonut sen olevan enää mahdollista! Sekä kirjat että sarja on niin loistokamaa että oksat pois, niiden parissa rentoutuu rankankin päivän jälkeen. Wodehouse todella on virtuoosimainen kynänkäyttäjä ja vie lukijansa älykkään huumorin maailmaan.
Mainoksen voi ohittaa vasta viiden sekunnin jälkeen suunnilleen, jonkun verran on aina pakko sitä katella. Tämä ei ihan niin paljon haittaa jonkun perus r'n'b:n tai popin kohdalla, mutta kun polttoöljy- tai syylävoidemainoksista ei pääse eroon Portisheadin tai Massive Attackin videoissakaan, alkaa vaan ärsyttää. Eikä asialle oikein voi mitään. Huoh.
Olen taas koittanut kirjoittaa runoja, tällä hetkellä ei oikein se iske. Meneekö sitten liian hyvin tai jotain. Innostun aina talven edellä käsitöistä, nyt tuntui että villasukkia ja tumppuja on tullut tehtyä riittämiin enkä ihan tiennyt, mihin tarttua seuraavaksi. Sitten satuin kävelemään yhden käsityöliikeen ohi ja naps. Näyteikkunassa oli kanavatyöpohja Tyttö ja helmikorvakoru-aiheella.
Mietin, että voisin tehdä kanavatyön ja kehystää sen seinälle. Sillä tavalla mulla ois aina seinällä kuva, joka muistuttaa mua kesämökistämme Saimaan rannalla. Siellä oli mummin ja ukin huoneen seinällä juliste taulusta. Mökkiä ei enää ole eikä isovanhempia, mutta kuva vie takaisin.
On myös ollut hauskaa kerätä lisää Jeeves-kirjoja. Kirjat ovat paikoin jopa sarjaa hauskempia, enkä uskonut sen olevan enää mahdollista! Sekä kirjat että sarja on niin loistokamaa että oksat pois, niiden parissa rentoutuu rankankin päivän jälkeen. Wodehouse todella on virtuoosimainen kynänkäyttäjä ja vie lukijansa älykkään huumorin maailmaan.
Minut kutsuttiin Turun Seudun Työttömien uusien tilojen avajaisiin. Saimme tutustua kaupungin suurella rahalla remontoimiin tiloihin ja kuulimme senkin, mikä minulle ei ollut yllätys; kaupunki ei todellakaan tue yhdistystä riittävästi. Pitää muutoinkin ihmetellä, mihin remonttiin kuluneet rahat itse asiassa ovat menneet.
Ja miten on mahdollista, että remontti on venynyt kauan yli määräajan kun aikaan ei ole saatu juuri mitään. Siinäpä "mysteeri". Tilat olivat toki siistit, mutta halvan näköiset; seinät oli suunnilleen rakennettu häthätää yhteen liimatuista levyistä ja sitä rataa.
Jäin lounaalle eikä työttömille tarjottava ruoka tehnyt myöskään kovin suurta vaikutusta. Vain riisiä ja kasvispöperöä. Juomaksi vettä. Mutta eivät ne työttömät olekaan kaupungille tärkeitä ihmisiä joten eivät he tarvitse hyväkuntoisia tiloja eivätkä ravitsevaa ruokaa.
Monitaideprojektiakin koordinoidaan pienestä kopperosta tällä hetkellä. Työllistettäviä taiteilijoita olisi enemmän mitä voivat ottaa, tiloista on jatkuva pula. Ja mihin ne kaupungin rahat menevät. Yritysten tukemiseen. Tuli suoraan sanottuna paha mieli käynnistä, kuulostakoon vaan naiivilta. Oloa ei kohentanut se, miten kutsuvieraat vain työnsivät toinen toistaan suurempia kukkapuskia TST:n puheenjohtajan syliin ja hymisivät onnitteluja.
Eivätkä vieraat jääneet taloon sen jälkeen kun tervetuliaismalja oli juotu, lohipallerot syöty ja pakollinen tutustumiskierros kävelty. Näin kaupungin porukasta tasan yhden ihmisen lisäkseni lounaalla. Mutta selväksihän se on tullutkin, mikä on asenne työttömiä kohtaan. Kysäisin vierustovereiltani lounaspöydässä, miltä uudet tilat vaikuttavat vanhoihin verrattuna.
Ja pyörätuolipotilaina he vastasivat, että uudet tilat ovat kaikki samassa tasossa, esteettömyys on siis parantunut. Muuta eroa ei juuri nähty, tilat ovat edelleen liian pienet jne jne. Kyllä kaupungin kilpailutuskustannukset on saatava kuriin ja turkulaisten rahat suunnattua sinne missä niitä todella tarvitaan. Toivon, että voisimme tehdä tästä ryhmäaloitteen johtokunnassa.
Ja miten on mahdollista, että remontti on venynyt kauan yli määräajan kun aikaan ei ole saatu juuri mitään. Siinäpä "mysteeri". Tilat olivat toki siistit, mutta halvan näköiset; seinät oli suunnilleen rakennettu häthätää yhteen liimatuista levyistä ja sitä rataa.
Jäin lounaalle eikä työttömille tarjottava ruoka tehnyt myöskään kovin suurta vaikutusta. Vain riisiä ja kasvispöperöä. Juomaksi vettä. Mutta eivät ne työttömät olekaan kaupungille tärkeitä ihmisiä joten eivät he tarvitse hyväkuntoisia tiloja eivätkä ravitsevaa ruokaa.
Monitaideprojektiakin koordinoidaan pienestä kopperosta tällä hetkellä. Työllistettäviä taiteilijoita olisi enemmän mitä voivat ottaa, tiloista on jatkuva pula. Ja mihin ne kaupungin rahat menevät. Yritysten tukemiseen. Tuli suoraan sanottuna paha mieli käynnistä, kuulostakoon vaan naiivilta. Oloa ei kohentanut se, miten kutsuvieraat vain työnsivät toinen toistaan suurempia kukkapuskia TST:n puheenjohtajan syliin ja hymisivät onnitteluja.
Eivätkä vieraat jääneet taloon sen jälkeen kun tervetuliaismalja oli juotu, lohipallerot syöty ja pakollinen tutustumiskierros kävelty. Näin kaupungin porukasta tasan yhden ihmisen lisäkseni lounaalla. Mutta selväksihän se on tullutkin, mikä on asenne työttömiä kohtaan. Kysäisin vierustovereiltani lounaspöydässä, miltä uudet tilat vaikuttavat vanhoihin verrattuna.
Ja pyörätuolipotilaina he vastasivat, että uudet tilat ovat kaikki samassa tasossa, esteettömyys on siis parantunut. Muuta eroa ei juuri nähty, tilat ovat edelleen liian pienet jne jne. Kyllä kaupungin kilpailutuskustannukset on saatava kuriin ja turkulaisten rahat suunnattua sinne missä niitä todella tarvitaan. Toivon, että voisimme tehdä tästä ryhmäaloitteen johtokunnassa.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Tänään julkaistiin Turun ylioppilaslehdessä mielipiteeni. Oli vain sattumaa että alkuperäinen mielipide oli Vihreiden, mietin jonkun verran että miltä kulmalta mielipiteen väsään kun onhan sitä tullut vihreitä kurmotettua jo. Tässä yhteydessä kuitenkin koulutuspoliittinen kokonaisuus oli tärkein peruste mielipiteelleni.
Samassa numerossa saa paljon palstatilaa kasvatustieteilijä Jenni Kankaanpään väitöstutkimus, jossa pureudutaan yliopistoa koskevaan puheeseen ja miten taloustermit ovat vallanneet sen. Hatunnosto päätoimittajalle siitä, että teemaa käsitellään lehdessä.
Loistavaa ja tärkeää journalismia ylioppilaslehdeltä, jota lukevat nykyiset ja ennen kaikkea tulevat tutkijat. Kuitenkin siltikin olisi toivonut johdonmukaisempaa otetta aiheen esille tuomiseen. Meidän lukupiirimme kytkeytyy tasan tarkkaan tähän teemaan, mutta se ei ole saanut palstatilaa. Toki aiheen saama palstatila on muutenkin ollut niin kortilla kuin olla ja voi, mutta siltikin...Viime kerralla piirissä oli tosin jo muutama ennestään tuntematon tyyppi. Ja onhan se näinkin että mieluummin muutama aiheesta aidosti kiinnostunut kuin useampia ihmisiä, jotka eivät lue artikkeleita jne.
Jotta pysyisin perinteille uskollisena niin ehkä voisi kuitenkin ottaa esiin Jukka Vornasen haastattelun samaisessa Tylkkärin numerossa. Arvostan Jukkaa erittäin paljon asiansaosaavana ja aktiivisena toimijana, mutta olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla tarkemmin niistä paikallisista onnistumisista Turun yliopiston sisällä, joita koettiin keväällä 2009 jolloin Jukka johti ylioppilaskuntaa. Me Turun opiskelijatoiminnassa mukana olleet kyllä jäimme kaipaamaan niitä onnistumisia.
****
Opetuksen laadusta
Tylkkärissä vaadittiin laadukasta opetusta (TYL 13/13). Vihreän listan edustajistovaaliehdokkaiden yhteisessä mielipiteessä painotettiin yliopisto-opiskelijan mahdollisuutta antaa palautetta opinnoistaan keinona varmistaa sen laatu.
Yliopisto-opetuksessa nähdään paljon parannettavaa, ja opiskelijoiden antama palaute nähdään arvokkaana tietona siitä, millaista opetuksen tulisi olla. Ehdokkaiden mielipiteessä velvoitetaan ylioppilaskuntaa varmistamaan kaikin keinoin opetuksen laatu.
Minusta yliopisto-opetuksen laatu onkin todella tärkeä, tänä päivänä erittäin ajankohtainen kysymys, ja hyvä että siitä keskustellaan. Katson kuitenkin, että laatukysymyksessä on välttämätöntä ottaa huomioon poliittiset ratkaisut, jotka ovat yliopistojen kurjistuneen tilanteen taustalla.
Massaluentojen, henkilökohtaisen ohjauksen puutteen ja kiireen taustalla on opiskelija- ja tutkintomäärien kasvattaminen. Yliopisto-opiskelijoita oli vuonna 2006 yli 176 000, kun vuonna 1988 luku oli 100 000. Ja samaan aikaan opetushenkilökunnan määrä on kasvanut hyvin hitaasti, lehtoreiden ja tuntiopettajien määrä on lisääntynyt vain muutamalla sadalla.
Yliopistojen valtiorahoitusta on heikennetty järjestelmällisesti jo pitkään. Siitä on myös tehty vastikkeellista. Rahoitusta on suunnattu valmistuneiden maisterien ja tohtorien määrän mukaan. Tämä ohjaa yliopistoja kasvattamaan sisäänottomääriä ja ”tehostamaan” opetusta.
Nyt uuden yliopistolain aikana yliopistojen rahoitus on mullistunut, ja yliopistoja palkitaan siitä, miten hyvin ne onnistuvat hankkimaan yritysrahaa. Tämä tekee yliopistojen rahoituksesta epävarmempaa ja ajaa yliopistot ennen pitkää hakemaan kestävämpää rahoituspohjaa. Lukukausimaksut näyttäytyvät tässä nopeasti ratkaisuna talousongelmiin.
Kaikkiaan yliopisto-opiskelun laatu paranee vahvistamalla yliopistojen valtiorahoitusta sille tasolle, mitä se oli vielä 1980-luvulla. Tuolloin opettajilla ja professoreilla oli aikaa tehdä opetustyötä, eikä aika myöskään mennyt oman tuottavuuden todentamiseen loputtomalla työajanseurantalomakerumballa.
Toinen kysymys on se, miten yritysmaailmasta tuttu laatuajattelu on saavuttanut yliopiston. Laatukäsikirjat ja ”asiakkaiden” palaute tuotteen tasalaadun varmistamiseksi ovat arkipäivää ja yleisesti hyväksyttyjä, kyseenalaistamattomia normeja myös korkeimman opetuksen instituutiossa, jossa tulisi varjella kriittisyyttä tällaisiakin yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan.
Eva-Liisa Raekallio (vas.)
Samassa numerossa saa paljon palstatilaa kasvatustieteilijä Jenni Kankaanpään väitöstutkimus, jossa pureudutaan yliopistoa koskevaan puheeseen ja miten taloustermit ovat vallanneet sen. Hatunnosto päätoimittajalle siitä, että teemaa käsitellään lehdessä.
Loistavaa ja tärkeää journalismia ylioppilaslehdeltä, jota lukevat nykyiset ja ennen kaikkea tulevat tutkijat. Kuitenkin siltikin olisi toivonut johdonmukaisempaa otetta aiheen esille tuomiseen. Meidän lukupiirimme kytkeytyy tasan tarkkaan tähän teemaan, mutta se ei ole saanut palstatilaa. Toki aiheen saama palstatila on muutenkin ollut niin kortilla kuin olla ja voi, mutta siltikin...Viime kerralla piirissä oli tosin jo muutama ennestään tuntematon tyyppi. Ja onhan se näinkin että mieluummin muutama aiheesta aidosti kiinnostunut kuin useampia ihmisiä, jotka eivät lue artikkeleita jne.
Jotta pysyisin perinteille uskollisena niin ehkä voisi kuitenkin ottaa esiin Jukka Vornasen haastattelun samaisessa Tylkkärin numerossa. Arvostan Jukkaa erittäin paljon asiansaosaavana ja aktiivisena toimijana, mutta olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla tarkemmin niistä paikallisista onnistumisista Turun yliopiston sisällä, joita koettiin keväällä 2009 jolloin Jukka johti ylioppilaskuntaa. Me Turun opiskelijatoiminnassa mukana olleet kyllä jäimme kaipaamaan niitä onnistumisia.
****
Opetuksen laadusta
Tylkkärissä vaadittiin laadukasta opetusta (TYL 13/13). Vihreän listan edustajistovaaliehdokkaiden yhteisessä mielipiteessä painotettiin yliopisto-opiskelijan mahdollisuutta antaa palautetta opinnoistaan keinona varmistaa sen laatu.
Yliopisto-opetuksessa nähdään paljon parannettavaa, ja opiskelijoiden antama palaute nähdään arvokkaana tietona siitä, millaista opetuksen tulisi olla. Ehdokkaiden mielipiteessä velvoitetaan ylioppilaskuntaa varmistamaan kaikin keinoin opetuksen laatu.
Minusta yliopisto-opetuksen laatu onkin todella tärkeä, tänä päivänä erittäin ajankohtainen kysymys, ja hyvä että siitä keskustellaan. Katson kuitenkin, että laatukysymyksessä on välttämätöntä ottaa huomioon poliittiset ratkaisut, jotka ovat yliopistojen kurjistuneen tilanteen taustalla.
Massaluentojen, henkilökohtaisen ohjauksen puutteen ja kiireen taustalla on opiskelija- ja tutkintomäärien kasvattaminen. Yliopisto-opiskelijoita oli vuonna 2006 yli 176 000, kun vuonna 1988 luku oli 100 000. Ja samaan aikaan opetushenkilökunnan määrä on kasvanut hyvin hitaasti, lehtoreiden ja tuntiopettajien määrä on lisääntynyt vain muutamalla sadalla.
Yliopistojen valtiorahoitusta on heikennetty järjestelmällisesti jo pitkään. Siitä on myös tehty vastikkeellista. Rahoitusta on suunnattu valmistuneiden maisterien ja tohtorien määrän mukaan. Tämä ohjaa yliopistoja kasvattamaan sisäänottomääriä ja ”tehostamaan” opetusta.
Nyt uuden yliopistolain aikana yliopistojen rahoitus on mullistunut, ja yliopistoja palkitaan siitä, miten hyvin ne onnistuvat hankkimaan yritysrahaa. Tämä tekee yliopistojen rahoituksesta epävarmempaa ja ajaa yliopistot ennen pitkää hakemaan kestävämpää rahoituspohjaa. Lukukausimaksut näyttäytyvät tässä nopeasti ratkaisuna talousongelmiin.
Kaikkiaan yliopisto-opiskelun laatu paranee vahvistamalla yliopistojen valtiorahoitusta sille tasolle, mitä se oli vielä 1980-luvulla. Tuolloin opettajilla ja professoreilla oli aikaa tehdä opetustyötä, eikä aika myöskään mennyt oman tuottavuuden todentamiseen loputtomalla työajanseurantalomakerumballa.
Toinen kysymys on se, miten yritysmaailmasta tuttu laatuajattelu on saavuttanut yliopiston. Laatukäsikirjat ja ”asiakkaiden” palaute tuotteen tasalaadun varmistamiseksi ovat arkipäivää ja yleisesti hyväksyttyjä, kyseenalaistamattomia normeja myös korkeimman opetuksen instituutiossa, jossa tulisi varjella kriittisyyttä tällaisiakin yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan.
Eva-Liisa Raekallio (vas.)
maanantai 11. marraskuuta 2013
Kävin eilen katsomassa Päivien kuohu-leffan. Tykkäsin kyllä, mutta jotenkin positiivinen reaktio tuli vasta leffan jälkeen. Elokuva oli puoleen väliin asti sellaista värien ja efektien ilotulitusta, että hieman hengästytti. Tämän takia tarinan herkkä punos ei ehkä tavoittanut minua täysin. Mutta tämä on tietty makukysymys.
Tammikuussa tulee teattereihin kotimainen Ei kiitos-leffa joka vaikutti eilen nähdyn trailerin perusteella just sellaselta jonka vois mennä kattomaan. Saa nähdä tuleeko tässä muita kiinnostavia vielä eteen. Ja mun tarttis ehtiä arvioida tän kuun loppuun mennessä eräs kirja Tiedonantajalle, luin sen jo kerran yhdeltä istumalta mutta ehkä siihen vois tarttua vielä kerran. Päätoimittaja on tuttu ja viime vappuna tuli yksissä bileissä puheeksi nämä arvioinnit. Ihan hauskaa päästä kirjoittamaan.
***
Ja sitten mietin mitä kirjoittaa tästä jutusta.
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/lihankulutuksen-motiivit-juontuvat-kulttuurihistoriasta-ja-muuttuvat-hitaasti.aspx
Jotainhan olen joskus jo kirjoittanut aiheesta. Suomalaisille on markkinoitu ajatusta lihantuotannon siunauksellisuudesta jo pitkään. Ja kun liha tuotetaan Suomessa, se tekee tehotuotetustakin lihasta jotenkin puhtaampaa. Tällainen mielikuvamarkkinointi on viime aikoina tullut taas näkyväksi Saarioisten ja jonkun broilerifirman mainoksissa. "Puhdasta suomalaista lihaa"- näinhän se menee.
Luomukaan ei tästä syystä ole lyönyt kunnolla läpi, kun se suomalainen elintarviketuotanto on jo valmiiksi niin kovin puhdasta. Koska on sinivalkoista. Tuo tutkimus ei sinänsä kerro mitään uutta tietoa. Se kiistää luomun ympäristöystävällisyyttä suhteessa tehotuotantoon ja kyseenalaistaa myös lähiruoan hyötyjä.
Olisi kiva nähdä tutkijan perustelut luomun ympäristöystävällisyyden kyseenalaistamiselle. Eikö se olematon kemikaalikuormituskaan ole hyvä asia? Tai kai lähiruoan pienempi tai olematon hiilijalanjälki tee siitä Thaimaan kautta lennätettyjä kalapuikkoja eettisemmän vaihtoehdon?
Tuo historiallinen aspekti kyllä on hyvä tuoda esiin. On selvää, että jos lihaa on aina saanut korkeintaan kahdesti vuodessa tai harvemmin ja ravinto on koostunut suurimman osan vuotta juureksista ja suolakalasta, liha näyttäytyy statusruokana ja se ylläpitää suosiota siksi.
Lihan nykyinen saatavuus on lopulta todella tuore juttu. Ihmiset tottuvat nopeasti uusiin ruokailutottumuksiin, ja vallitseva rutiini muuttuu normiksi josta poikkeamiset, kuten kasvis(painotteinen) ruokavalio on epänormaalia. Mutta homma voi mennä myös toiseen suuntaan.
Tänään uimahallissa korvaan särähti kun joku jutteli kaverilleen, miten ois kiva ettei lunta tulis vielä kun autolla on mukavampi ajaa lämpimillä ja sulilla keleillä. Että "kestäähän sitä lunta ja liukkautta sitten monta kuukautta". Ymmärrettävä näkökulma, mutta toisaalta varsin yleinen tapa ajatella; eli kaikki nähdään vain omasta vinkkelistä.
Ilmastonmuutos ei tästä näkökulmasta olekaan huono juttu; sittenhän on turvalliset ajokelit läpi vuoden.
Tammikuussa tulee teattereihin kotimainen Ei kiitos-leffa joka vaikutti eilen nähdyn trailerin perusteella just sellaselta jonka vois mennä kattomaan. Saa nähdä tuleeko tässä muita kiinnostavia vielä eteen. Ja mun tarttis ehtiä arvioida tän kuun loppuun mennessä eräs kirja Tiedonantajalle, luin sen jo kerran yhdeltä istumalta mutta ehkä siihen vois tarttua vielä kerran. Päätoimittaja on tuttu ja viime vappuna tuli yksissä bileissä puheeksi nämä arvioinnit. Ihan hauskaa päästä kirjoittamaan.
***
Ja sitten mietin mitä kirjoittaa tästä jutusta.
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/lihankulutuksen-motiivit-juontuvat-kulttuurihistoriasta-ja-muuttuvat-hitaasti.aspx
Jotainhan olen joskus jo kirjoittanut aiheesta. Suomalaisille on markkinoitu ajatusta lihantuotannon siunauksellisuudesta jo pitkään. Ja kun liha tuotetaan Suomessa, se tekee tehotuotetustakin lihasta jotenkin puhtaampaa. Tällainen mielikuvamarkkinointi on viime aikoina tullut taas näkyväksi Saarioisten ja jonkun broilerifirman mainoksissa. "Puhdasta suomalaista lihaa"- näinhän se menee.
Luomukaan ei tästä syystä ole lyönyt kunnolla läpi, kun se suomalainen elintarviketuotanto on jo valmiiksi niin kovin puhdasta. Koska on sinivalkoista. Tuo tutkimus ei sinänsä kerro mitään uutta tietoa. Se kiistää luomun ympäristöystävällisyyttä suhteessa tehotuotantoon ja kyseenalaistaa myös lähiruoan hyötyjä.
Olisi kiva nähdä tutkijan perustelut luomun ympäristöystävällisyyden kyseenalaistamiselle. Eikö se olematon kemikaalikuormituskaan ole hyvä asia? Tai kai lähiruoan pienempi tai olematon hiilijalanjälki tee siitä Thaimaan kautta lennätettyjä kalapuikkoja eettisemmän vaihtoehdon?
Tuo historiallinen aspekti kyllä on hyvä tuoda esiin. On selvää, että jos lihaa on aina saanut korkeintaan kahdesti vuodessa tai harvemmin ja ravinto on koostunut suurimman osan vuotta juureksista ja suolakalasta, liha näyttäytyy statusruokana ja se ylläpitää suosiota siksi.
Lihan nykyinen saatavuus on lopulta todella tuore juttu. Ihmiset tottuvat nopeasti uusiin ruokailutottumuksiin, ja vallitseva rutiini muuttuu normiksi josta poikkeamiset, kuten kasvis(painotteinen) ruokavalio on epänormaalia. Mutta homma voi mennä myös toiseen suuntaan.
Tänään uimahallissa korvaan särähti kun joku jutteli kaverilleen, miten ois kiva ettei lunta tulis vielä kun autolla on mukavampi ajaa lämpimillä ja sulilla keleillä. Että "kestäähän sitä lunta ja liukkautta sitten monta kuukautta". Ymmärrettävä näkökulma, mutta toisaalta varsin yleinen tapa ajatella; eli kaikki nähdään vain omasta vinkkelistä.
Ilmastonmuutos ei tästä näkökulmasta olekaan huono juttu; sittenhän on turvalliset ajokelit läpi vuoden.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunta päätti viime torstaina valitettavasti olla julkaisematta puolueen Uusi Päivä-lehteä tänä syksynä. Tämä on erittäin ikävää, lehti oli käytännössä valmis. Ensi vuonna käydään eurovaalit ja Varsinais-Suomesta on kaksi erinomaista ehdokasta, Li Andersson ja Annika Lapintie. Lehden ilmestyminen olisi minusta tukenut tätäkin vaalityötä kertomalla puolueen työstä arjessa. Laitan tähän lehteen kirjoittamani kaksi juttua. Risto Rinteen haastattelun julkaisu peruuntui, joten alla väsäämäni varajuttu.
Kaupunkitilaa yksityistetään
vauhdilla
Tänä syksynä on hirvittänyt tahti, jolla Turkua on eri
tavoin yksityistetty. Tiloja myydään kiinteistösijoittajille ja vuokrataan ne
kalliilla takaisin, ja yrityksille jaellaan toimitiloja puoli-ilmaiseksi. Jos yritykset
eivät muuten saa tiloja kaupungista, tila raivataan väkisin.
Kiinteistöliikelaitoksen
johtokunnassa oli syyskuussa vastakkain kaksi esitystä johtokunnan kannaksi
kiinteistöjen myyntiin. Vasemmistoliiton kanta oli, ettei myynti ja
takaisinvuokraus ole taloudellisesti kannattavaa. Demarien kanta voitti äänin
9-2. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell
peräänkuulutti äskettäin uudistustoimia Turun talouden
tasapainottamiseksi, omaisuuden myynti on nähty hyväksi keinoksi tähän.
Lienee selvää, että yksi tehokkaimmista
keinoista taloustilanteen tasaamiseen olisi se, etteivät kaupunkilaiset enää
joutuisi kilpailutuksen maksumiehiksi kuten nyt. Remonttien kustannusarviot
ylittyvät jatkuvasti kymmenillä tuhansilla euroilla. Sillä rahalla voitaisiin
pienentää luokkakokoja ja palkata lisää opettajia, muutaman esimerkin
mainitakseni. Mutta Turku on päättänyt tukea remonttifirmoja.
Alkusyksystä kauhistuin
kiinteistöliikejohtokunnan kokouksessa, kun työttömien yhdistys TST ry joutui
maksamaan ruokakassien varastotilasta kolme kertaa sen, mitä eräs yritys toimitilastaan
Turun parhaalla paikalla ydinkeskustassa. Vaadinkin selvitystä, mutta selitys
ei ollut millään tasolla uskottava. Alhaisen vuokratason perusteena oli
kuulemma mm. ilkivallan ehkäisy naapurustossa. Tämä ei kuitenkaan kertonut
minulle, miksi yritys maksoi toimitiloistaan vuokraa, jolla ei Turusta saisi
edes yksiötä.
Myöhemmin kaupunki oli
päättänyt veloittaa yksityisen päiväkotiyritys Mukulaxin tiloista Hirvensalossa
siinä viisisataa euroa kuussa. Vasemmistoliiton edustajat johtokunnassa
esittivät esityksen palautusta yhtenä perusteena alhainen vuosivuokra, mutta
esitys kaatui äänin 10-2. Minusta on päivänselvää, ettei kaupungilla ole tässä
taloustilanteessa varaa näin leväperäiseen touhuun, mutta kaupungin linja
suosii yksityisyrityksiä kaiken muun kustannuksella.
Kaupungin sanelupolitiikka
kumuloitui surullisella tavalla Unelmien leikkipaikan kohdalla. Sehän purettiin
viittaamalla sen vaarallisuuteen ja EU-standardien noudattamiseen. Johtokunta
ei missään vaiheessa saanut raporttia, jossa vaarallisuus olisi kiistatta
osoitettu. Se ei myöskään tehnyt erillistä päätöstä purkamisesta. Mitä
EU-standardeihin tulee, ne ovat velvoittaneet Turkua jo kolmetoista vuotta.
Leikkipaikan rakentaa uudelleen
yritys. Yritys oli etsinyt toimitilaa
Turusta, ja sellaiseksi oli nopeasti keksitty Unelmien leikkipaikka. Se
purettiin lokakuun puolivälissä, siitä tiedotettiin törkeästi päivää ennen
sähköpostilla. Edellisenä viikonloppuna ”Kupittaan lempeiden jättiläisten”
puolesta järjestetty mielenosoitus ja aiheesta virinnyt kiivas keskustelu
kertoivat siitä, miten tärkeä paikka se turkulaisille on. Vastalauseista
välittämättä purkaminen junnattiin läpi.
Vähävaraisten turkulaisten
yhdistyksille on taattava kohtuuhintaiset tilat. Virkamiesten mielivalta, kaupungin
sanelupolitiikka ja piittaamattomuus kaupunkilaisten mielipiteistä on saatava
kuriin. Kaupunkitilaa on kehitettävä turkulaisten hyväksi ja yritysten
tukeminen veronmaksajien rahoilla lopetettava.
Eva-Liisa
Raekallio
Kirjoittaja on Turun
kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen (vas.)
***
Tieteen markkinaistuminen
Tutkijat ottavat toisistaan mittaa Science
Slam-turnauksessa ensimmäistä kertaa Turussa. Yliopisto on ensimmäistä kertaa
mukana yrityskylässä, jossa lapset oppivat, että yliopistojen tutkimustyö on
haastattelututkimusten tekemistä Elovena-tuotteiden markkinoinnista. Millaista
tulevaisuutta tämä tarkoittaa tieteelle?
Lokakuussa järjestettiin Turun
yliopiston ensimmäiset Tieteen päivät. Ne olivat Turun kaupungin omien sivujen
mukaan yleisömenestys, ja erityisen suosittu oli mm. Science Slam Kårenilla.
Siinä on ideana, että tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheena
ja yleisö päättää voittajan.
Tällöin tapa esittää asia
muodostuu helposti tärkeämmäksi kuin itse asia. Tutkijalta odotetaan siis kykyä
myydä ja markkinoida omaa tutkimusalaansa, ja yleisön suosio määrittää sen
menestystä. Tutkimusaiheelle siis määräytyy markkina-arvo, ja on odotettavissa
että tämäntyyppiset tutkijoiden Idols-kisat yleistyvät.
Turkulaiset koululaiset ovat tänä
syksynä saaneet tuntumaa yliopiston arkeen Varsinais-Suomen Yrityskylässä,
johon Turun yliopisto osallistui nyt ensimmäistä kertaa, ensimmäisenä
yliopistona. Vararehtori Tapio Reposen sanoin ”kyseessä on koululaisille
tarkoitettu tilaisuus, jossa opetetaan ammattien luonnetta, joten yliopisto
päätti lähteä mukaan”.
Fantastista koulutuspolitiikkaa
Viime vuonna ilmestyneestä Valta, uusi yliopistopolitiikka ja
yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten
kokemana- kyselytutkimuksesta selviää, että mm. Turun yliopiston opetus- ja
tutkimushenkilökunnalle merkityksellisintä työssään on juuri opetus ja
tutkimus. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet kauppaopistotasoisia
tilaustutkimuksia yrityksille. He eivät kuitenkaan ehdi syventyä merkityksellisimpiin
sisältöihin, koska oman tuottavuuden todentaminen lomakerumballa vie yhä
enemmän aikaa.
Vuonna 2010 voimaan tullessa
yliopistolaissa yliopistoista muokattiin yrityslogiikan mukaisia tehokkaan
päätöksenteon yksiköitä, joiden tuottavuutta seurataan mm. erilaisilla
työajanseurantajärjestelmillä. Lakia mainostettiin fantastisena uudistuksena,
joka vapauttaisi yliopistot ahtaasta roolistaan valtion tilivirastona. Nyt ne
saisivat autonomian ja vapauden myös kerätä yritysrahaa. Kyselyn tulokset
kuitenkin kertovat toista tarinaa. Vastaajat kokevat autonomisuutensa
nimenomaan vähentyneen.
Laki vietiin läpi erittäin
vähäisellä julkisella keskustelulla. Tutkimuksen epilogissa todetaankin,että
”aitoa neuvottelua ei tarvita, koska pyrkimys on saada alamaiset toimimaan
oikean politiikan mukaisesti”.
Mitä jatkossa?
Tieteen tulevaisuus ei näytä
järin valoisalta. Kyselyyn vastanneista nuoremmat työntekijät suhtautuivat
uudistuksiin vanhempia kollegoitaan positiivisemmin. Opiskelijoiden kohdalla kulttuuri
on myös muuttunut. Nykyään opiskelua valvotaan tuutorein ja henkilökohtaisin
opetussuunnitelmin (HOPS), jotka olen nimennyt hoputussuunnitelmiksi. Ja jos
erehtyy käsittämään akateemisen vapauden perinteisellä tavalla ja opiskelee yli
ennalta määrätyn ajan, joutuu passiivirekisteriin, jossa voi kämppäkin mennä
alta.
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö
Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- teoksen mukaan tulevaisuus ei vaikuta täysin menetetyltä:
”Yliopistoväki puolustaa perinteisiä akateemisia arvoja ja on samalla
sitoutunut työhönsä, jota pitää merkityksellisenä ja arvokkaana”.
Tuloksista kuitenkin selviää
sekin, että opetus- ja tutkimushenkilökunta identifioituu enemmänkin oman
tieteenalansa tutkijaksi, kuin määrittää identiteettiään yleisellä
akateemisuuden tasolla. Tämä voi luoda pohjaa akateemisuuden nykyistäkin
syvemmälle inflaatiolle. Yksilöitä on aina helpompi hallita kuin yhtenäisen
identiteetin omaavia.
Tulevaisuudessa tarvitaan siis
aiempaakin enemmän yhtenäistä ja vahvaa akateemista identiteettiä, samalla kun
esteet sen kehitttymiselle ovat suuremmat kuin koskaan.
Eva-Liisa
Raekallio
Tutkimus yliopistolaisten kokemuksista on yksi Turun
Kirjakahvilassa tänä syksynä järjestetyn Yliopiston asema yhteiskunnassa-
lukupiirin kirjoista.
Lue lisää:
Risto Rinne et al: Valta,
uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen
hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen
seura 2012)
Mikko Jakonen & Jouni
Tilli (toim.): Yhteinen yliopisto. (Tutkijaliitto 2011)
Tuukka Tomperi (toim.):
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta.
(Vastapaino 2009)
maanantai 4. marraskuuta 2013
Viime viikolla pidettiin useampikin kokous, joiden päätökset ovat kauniisti sanottuna katastrofaalisia. Maanantaina Turun kaupunginvaltuusto päätti antaa Turku Energialle luvan osallistua Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. Päätös syntyi äänin 37-29. Turun energiapolitiikka otti täydellisen väärän, ja edesvastuuttoman suunnan. Valtuuston enemmistöllä ei ole eheää visiota energiaratkaisuista.
Keskiviikkona Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi yliopiston hallituksen opiskelijajäsenet. Valintatoimikunta suositti kahden humanistisessa tiedekunnassa opiskelevan valintaa. Mies edusti Vihreää listaa ja nainen Vihreää Vasemmistoa. Kumpikin tuttujani ja kumpikin jäi rannalle kun valittiin kaksi miestä, vieläpä poliittisesti nimellisesti sitoutumattomista ryhmistä, kuinkas muuten.Valintamenettelystä on syystäkin syntynyt kritiikkiä, mutta keskustelun kärki on suuntautunut sukupuolten tasa-arvon toteutumatta jäämiseen.
Pistinkin Tylkkärin sivuille kommenttia http://www.tylkkari.fi/uutiset/edustajisto-sekoili-yliopiston-hallituksen-opiskelijajasenten-valinnassa/comment-page-1#comment-13497
jo siitä, miten minusta tulisi keskustella edustajiston päätöksen kauaskantoisista seurauksista. Kun yliopiston hallituksessa ei ole humanistiopiskelijoita, tiedekunnan toimintoja on huomattavasti helpompi ajaa alas. Kaudella 2014-2015 saatetaan hyvinkin tehdä ratkaisuja, jotka mahdollisesti olisivat herättäneet kovaakin kritiikkiä valintatoimikunnan suosittamalla kokoonpanolla. Epäilemättä kyse onkin tietoisesta politiikasta.
Yliopistolain myötä on jo nähty massiivisia "uudelleenjärjestelyjä" humanistisissa tiedekunnissa ympäri Suomen. Ja sama hyökyaalto saavuttaa laajassa mitassa Turunkin. Edari seurasi aikoinaan tietoisen passiivisesti sivusta yliopistolain etenemistä laiminlyöden opiskelijoiden edunvalvontatehtävänsä. Sama linja jatkuu aktiivisempana, johdonmukainenhan pitää olla.
Tässä on äskettäin tehty muutenkin lyhytynäköisiä ratkaisuja, hyvänä esimerkkinä joukkoliikennelautakunnan päätös korottaa joukkoliikenteen lipunhintoja tammikuun alusta. Kertalipun hinta nousee kolmeen euroon. Kun tämänhetkinenkin hinta on vähävaraisille kova pala, vaikeutuu köyhimpien kaupunkilaisten liikkuminen entisestään. Pitää tosiaan alkaa kävellä entistäkin enemmän. Kertakaikkiaan Turun kaupungin päätökset eivät miltään osin palvele kestävää kaupunkikehitystä...
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ja hyvä uutinen tulee, poikkeuksellista kyllä, ylioppilaskunnasta(!) tässä ylioppilaskunnan kannanotto arkiöihin ulottuvan joukkoliikenteen puolesta. Mahtavaa!! Todella hankalaa vaikka juuri siivoustyötä tekeville opiskelijoille ehtiä kotiin julkisen liikenteen nimissä, eihän siitä ole kuin muutama vuosi oikeastaan kun sama ongelma oli itselläkin harva se ilta edessä.
Myös opiskelijalle kysymys arkiöiden joukkoliikenteestä on ensiarvoisen tärkeä. Nykyisellään opiskelijoiden asuminen on huomattavan keskittynyt keskusta-alueelle ja kauemmissa kaupunginosissa asuvien opiskelijoiden on vaikea kulkea töistä kotiin tai osallistua iltatapahtumiin. Tarjoamalla joustavampaa bussiliikennettä kaupunki tukisi asumisen hajaantumista laajemmalle alueelle.
Näin ollen Turun yliopiston ylioppilaskunta vaatii arkiöille joukkoliikennettä ainakin suurimpiin lähiöihin, kuten keskustasta Varissuolle, Runosmäkeen ja Ylioppilaskylän kautta Halisiin.
Keskiviikkona Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi yliopiston hallituksen opiskelijajäsenet. Valintatoimikunta suositti kahden humanistisessa tiedekunnassa opiskelevan valintaa. Mies edusti Vihreää listaa ja nainen Vihreää Vasemmistoa. Kumpikin tuttujani ja kumpikin jäi rannalle kun valittiin kaksi miestä, vieläpä poliittisesti nimellisesti sitoutumattomista ryhmistä, kuinkas muuten.Valintamenettelystä on syystäkin syntynyt kritiikkiä, mutta keskustelun kärki on suuntautunut sukupuolten tasa-arvon toteutumatta jäämiseen.
Pistinkin Tylkkärin sivuille kommenttia http://www.tylkkari.fi/uutiset/edustajisto-sekoili-yliopiston-hallituksen-opiskelijajasenten-valinnassa/comment-page-1#comment-13497
jo siitä, miten minusta tulisi keskustella edustajiston päätöksen kauaskantoisista seurauksista. Kun yliopiston hallituksessa ei ole humanistiopiskelijoita, tiedekunnan toimintoja on huomattavasti helpompi ajaa alas. Kaudella 2014-2015 saatetaan hyvinkin tehdä ratkaisuja, jotka mahdollisesti olisivat herättäneet kovaakin kritiikkiä valintatoimikunnan suosittamalla kokoonpanolla. Epäilemättä kyse onkin tietoisesta politiikasta.
Yliopistolain myötä on jo nähty massiivisia "uudelleenjärjestelyjä" humanistisissa tiedekunnissa ympäri Suomen. Ja sama hyökyaalto saavuttaa laajassa mitassa Turunkin. Edari seurasi aikoinaan tietoisen passiivisesti sivusta yliopistolain etenemistä laiminlyöden opiskelijoiden edunvalvontatehtävänsä. Sama linja jatkuu aktiivisempana, johdonmukainenhan pitää olla.
Tässä on äskettäin tehty muutenkin lyhytynäköisiä ratkaisuja, hyvänä esimerkkinä joukkoliikennelautakunnan päätös korottaa joukkoliikenteen lipunhintoja tammikuun alusta. Kertalipun hinta nousee kolmeen euroon. Kun tämänhetkinenkin hinta on vähävaraisille kova pala, vaikeutuu köyhimpien kaupunkilaisten liikkuminen entisestään. Pitää tosiaan alkaa kävellä entistäkin enemmän. Kertakaikkiaan Turun kaupungin päätökset eivät miltään osin palvele kestävää kaupunkikehitystä...
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ja hyvä uutinen tulee, poikkeuksellista kyllä, ylioppilaskunnasta(!) tässä ylioppilaskunnan kannanotto arkiöihin ulottuvan joukkoliikenteen puolesta. Mahtavaa!! Todella hankalaa vaikka juuri siivoustyötä tekeville opiskelijoille ehtiä kotiin julkisen liikenteen nimissä, eihän siitä ole kuin muutama vuosi oikeastaan kun sama ongelma oli itselläkin harva se ilta edessä.
Kannanotto: Arkiöille joukkoliikennettä Turun kaupungissa
Toimiva
joukkoliikenne on kaikkien etu. Vaikka Turussa toimiikin
linja-autoliikenne kohtuullisen hyvin, arkiöisin kello 23.30–05.00
joukkoliikennettä ei useimpiin
suuntiin ole lainkaan.
Arkiöisin
ilta- ja yötyöläinen joutuu käyttämään joko omaa autoaan tai kulkemaan
pyörällä tai jalan pitkiäkin matkoja. Väsymyksen ollessa suuri, etenkin
pimeissä talvikeleissä,
kulkija ottaa hengenvaarallisia riskejä matkallaan. Öinen julkinen
liikenne vähentäisi onnettomuusriskiä ja pidentäisi aikaa, joka
työntekijällä jää lepäämiseen matkustamisen sijaan.
Myös opiskelijalle kysymys arkiöiden joukkoliikenteestä on ensiarvoisen tärkeä. Nykyisellään opiskelijoiden asuminen on huomattavan keskittynyt keskusta-alueelle ja kauemmissa kaupunginosissa asuvien opiskelijoiden on vaikea kulkea töistä kotiin tai osallistua iltatapahtumiin. Tarjoamalla joustavampaa bussiliikennettä kaupunki tukisi asumisen hajaantumista laajemmalle alueelle.
Näin ollen Turun yliopiston ylioppilaskunta vaatii arkiöille joukkoliikennettä ainakin suurimpiin lähiöihin, kuten keskustasta Varissuolle, Runosmäkeen ja Ylioppilaskylän kautta Halisiin.
Ville Valkonen
Edustajiston puheenjohtaja
Rauli Elenius
pääsihteeri
torstai 31. lokakuuta 2013
Tämä on paljonpuhuva uutinen.
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/yliopisto-ensimmaista-kertaa-mukana-yrityskylassa.aspx
Jutussahan Turun yliopiston rehtori Tapio Reponen kertoo, että
"– Odotamme Yrityskylän antavan koululaisille käsityksen siitä, miten yliopisto toimii työelämän kentällä ja että opetuksen ja tutkimuksen lisäksi täällä tehdään paljon muunkinlaista työtä esimerkiksi yritysyhteistyötä."
Koululaiset itse tuntuivat olevan innoissaan. Turun yliopiston tutkijan työtä kokeilemaan päässyt tyttö tykkäsi päästessään tekemään haastattelututkimusta Elovena-tuotteiden markkinoinnista.
Lukupiirissämmehän käydään läpi mm. tätä kirjaa: Risto Rinne et al: Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen seura 2012)
Kyselytutkimuksesta selviää, että yliopiston perustehtävää, opetusta ja tieteellistä tutkimusta tekevä henkilökunta pitää työssään merkityksellisimpänä juuri opetusta ja tutkimusta. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet haastattelututkimuksia tuotteiden markkinoinnista.
Kehitys on äärimmäisen huolestuttava. Lapset oppivat, että yliopistojen tehtävä on tehdä jotain kauppaopistotasoisia tutkimuksia. He siten aikuisinakin pitävät tämäntyyppistä toimintaa täysin luontevana. Laajemmin ajatellen kyse on siitä, että yliopistoja voidaan yliopistolain ja muiden lieveilmiöiden myötä muuttaa yhä voimallisemmin yritysten markkinointiosastoiksi ja tuotekehityslaboratorioiksi.
Kuten Risto Rinne minulle Uusi Päivä-lehteä varten antamassaan haastattelussa totesi:
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/yliopisto-ensimmaista-kertaa-mukana-yrityskylassa.aspx
Jutussahan Turun yliopiston rehtori Tapio Reponen kertoo, että
"– Odotamme Yrityskylän antavan koululaisille käsityksen siitä, miten yliopisto toimii työelämän kentällä ja että opetuksen ja tutkimuksen lisäksi täällä tehdään paljon muunkinlaista työtä esimerkiksi yritysyhteistyötä."
Koululaiset itse tuntuivat olevan innoissaan. Turun yliopiston tutkijan työtä kokeilemaan päässyt tyttö tykkäsi päästessään tekemään haastattelututkimusta Elovena-tuotteiden markkinoinnista.
Lukupiirissämmehän käydään läpi mm. tätä kirjaa: Risto Rinne et al: Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen seura 2012)
Kyselytutkimuksesta selviää, että yliopiston perustehtävää, opetusta ja tieteellistä tutkimusta tekevä henkilökunta pitää työssään merkityksellisimpänä juuri opetusta ja tutkimusta. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet haastattelututkimuksia tuotteiden markkinoinnista.
Kehitys on äärimmäisen huolestuttava. Lapset oppivat, että yliopistojen tehtävä on tehdä jotain kauppaopistotasoisia tutkimuksia. He siten aikuisinakin pitävät tämäntyyppistä toimintaa täysin luontevana. Laajemmin ajatellen kyse on siitä, että yliopistoja voidaan yliopistolain ja muiden lieveilmiöiden myötä muuttaa yhä voimallisemmin yritysten markkinointiosastoiksi ja tuotekehityslaboratorioiksi.
Kuten Risto Rinne minulle Uusi Päivä-lehteä varten antamassaan haastattelussa totesi:
"Tämän politiikan tavoitteena on yritysmäinen hyöty-yliopisto,
joka irtautuu perinteisistä arvoistaan sivistyksen ja kansallisen kulttuurin
edistäjänä sekä pitkän tähtäimen tieteellisten läpimurtojen tekijänä, ja on
kehkeytymässä yhtäältä lyhytkestoisten markkinaimpulssien tyydyttäjäksi ja
toisaalta massamuotoiseksi ammattikoululaitokseksi.”
Pitää tosiaan olla kiitollinen, että Kirjakahvila tarjoaa tilan keskustelulle aiheesta. Muuta paikkaa Turussahan tälle ei löydy.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Ja sitten tämä uutinen.
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_sinkkonen_vanhempi_noudata_ikarajoja/6876656
Kertoo ajastamme paljon, kun meidän pitää kuulla totuus yhden alan asiantuntijan ja auktoriteetin suusta. Että vanhempia oikein rohkaistaan olemaan vanhempia.
Sinkkonen toteaa, että vanhemman kuuluu pysyä tiukkana. Johan pomppasi. Ihanko totta. Haastattelu on mielenkiintoinen monellakin tavalla, siitä käy ilmi että jos vanhempi ostaa lapselle K-18 pelin, joka kaikilla kavereillakin on, hän on huono vanhempi ja jos ei osta, hän on surkea vanhempi. Kun minusta vanhemmuuteen kuuluu se, että lapset kasvatetaan ajattelemaan itse.
Mulle tulee mieleen yks tapahtuma vuosien takaa, kun kaupassa arviolta kymmenenvuotias poika vaati äitiään ostamaan South Park-dvd:n. Ja äiti totesi, että tokihan minä voin piirretyn ostaa. Näinhän sitä monesti ajatellaan, että ei piirretyissä mitään pahaa voi olla. (Tiedän kyllä, ettei South Park ole K-18 peli, mutta lapsille sopimaton silti). Osa vanhemmista saattaa oikeasti mieltää tietokonepelitkin tavallaan piirretyiksi. K-18 merkintää ei ehkä osata ottaa todesta.
Sitten voi olla kyse siitäkin, että halutaan, että lapsi on osa vertaisryhmää ja sen eteen ollaan valmiita ostamaan sitten se väkivalta/seksipelikin sille kymmenvuotiaalle. Ryhmäpaine on osa ihmiselämää, mutta minusta on aivan selvää, että pitää olla rohkeutta myös toimia toisin kuin kaikki kaverit ryhmässä. Ja vanhemmat ovat ainoita jotka sen voivat todella alusta lähtien opettaa.
Tuntuu pahalta lukea pikkulasten yöllisistä ahdistuskohtauksista, kun ovat pelanneet jotain tällaista peliä ennen nukkumaanmenoa. Vanhemmuus on myös ja ennen kaikkea vastuuta.
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_sinkkonen_vanhempi_noudata_ikarajoja/6876656
Kertoo ajastamme paljon, kun meidän pitää kuulla totuus yhden alan asiantuntijan ja auktoriteetin suusta. Että vanhempia oikein rohkaistaan olemaan vanhempia.
Sinkkonen toteaa, että vanhemman kuuluu pysyä tiukkana. Johan pomppasi. Ihanko totta. Haastattelu on mielenkiintoinen monellakin tavalla, siitä käy ilmi että jos vanhempi ostaa lapselle K-18 pelin, joka kaikilla kavereillakin on, hän on huono vanhempi ja jos ei osta, hän on surkea vanhempi. Kun minusta vanhemmuuteen kuuluu se, että lapset kasvatetaan ajattelemaan itse.
Mulle tulee mieleen yks tapahtuma vuosien takaa, kun kaupassa arviolta kymmenenvuotias poika vaati äitiään ostamaan South Park-dvd:n. Ja äiti totesi, että tokihan minä voin piirretyn ostaa. Näinhän sitä monesti ajatellaan, että ei piirretyissä mitään pahaa voi olla. (Tiedän kyllä, ettei South Park ole K-18 peli, mutta lapsille sopimaton silti). Osa vanhemmista saattaa oikeasti mieltää tietokonepelitkin tavallaan piirretyiksi. K-18 merkintää ei ehkä osata ottaa todesta.
Sitten voi olla kyse siitäkin, että halutaan, että lapsi on osa vertaisryhmää ja sen eteen ollaan valmiita ostamaan sitten se väkivalta/seksipelikin sille kymmenvuotiaalle. Ryhmäpaine on osa ihmiselämää, mutta minusta on aivan selvää, että pitää olla rohkeutta myös toimia toisin kuin kaikki kaverit ryhmässä. Ja vanhemmat ovat ainoita jotka sen voivat todella alusta lähtien opettaa.
Tuntuu pahalta lukea pikkulasten yöllisistä ahdistuskohtauksista, kun ovat pelanneet jotain tällaista peliä ennen nukkumaanmenoa. Vanhemmuus on myös ja ennen kaikkea vastuuta.
http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/550789/Hanhikivi+kiehtoo+Turkua
Ja tässä tämän päivän Turun Sanomien pääkirjoitus. Käsittämätöntä oikeastaan, että ydinvoimasta voidaan edelleen puhua päästöttömänä energiamuodosta. Lisäksi kyllästyttää iänikuinen jankutus ydinvoiman työllisyysvaikutuksista. Aivan kuin tuulivoimainvestoinneilla ei olisi työllisyysvaikutuksia. Nehän on osoitettu jo vaikka täällä Turun seudulla, kun esim. työttömäksi jääneet telakkatyöläiset ovat työllistyneet merituulivoima-asentajina.
Tai no, tarkemmin ajatellen se ei ole niinkään käsittämätöntä. Ydinvoiman koko tuotantoprosessin haitat on ulkoistettu Suomesta pitkälti kehitysmaihin, jolloin voidaan esittää se turvallisena energianlähteenä. Mutta Talvivaara muutti kuvion. Tai olisi pitänyt muuttaa. On kuvaavaa, että itseään jonkinlaisena rakentamisen asiantuntijana pitävä Suomi on sössinyt homman täydelleen. Millähän perusteella sitten voidaan ylläpitää itsepintaisesti mielikuvaa päästöttömästä ydinvoimasta. Ja jos täällä homma ei onnistu niin mitenkähän se onnistuu Nigeriassa sen paremmin.
Kaupunginvaltuusto päättää asiasta siis ensi maanantaina, mutta ei suinkaan lopullisesti. Elämme kuitenkin muodollisesti demokraattisessa valtiossa, jossa on olemassa sellainen asia kuin valitusoikeus. Vipuhan otti kantaa Fennovoimahanke-kysymykseen jo viime helmikuussa
TIEDOTE
Julkaisuvapaa 26.2.2013
Turun kaupunginvaltuuston hyväksymässä kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmassa vuosille 2009-2013 on linjattu, että Turku siirtyy omassa sähkönhankinnassaan kokonaan uusiutuvista energialähteistä tuotettuun sähköön 1.1.2013 alkaen.
Usean kunnan omat energiayhtiöt ovat mukana Pyhäjoelle ydinvoimaa suunnittelevassa Fennovoima Oy:ssa, myös Turku Energia. Osakkailta odotetaan kultakin miljoonien satsauksia, mutta tällä hetkellä monet osakkaat ovat vetäytyneet hankkeesta.
Viherpunainen vasemmisto ry:n näkemyksen mukaan tilanne Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen suhteen on nyt muuttunut radikaalisti, kun Fennovoima hakee uutta yhteistyökumppania ja itse yhtiön valtioneuvostolta saama periaatepäätös ydinvoimalan rakentamiseen on hallituksessakin vastatuulessa. Olkiluodon kolmannen tuotantoyksikön valmistumisaikataulu on myös jälleen kerran venynyt.
Kuntien energiayhtiöiden ja - liikelaitosten varojen kiinnittäminen vähintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi monin tavoin epävarmaan hankkeeseen on kuntalaisten etujen vastaista.
Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmä ehdottaa, että Vasemmistoliiton kunnanvaltuutetut tekevät omissa kunnissaan kunnallisaloitteen Fennovoiman osakkuudesta luopumisesta.
Viherpunainen vasemmisto ry kannattaa lämpimästi kunnallisaloitetta Turussa ja tulee tekemään väsymättä työtä sen eteen. Tulevaisuuden energiaratkaisut tehdään jo tänään. Vuoteen 2050 mennessä Suomessa pystytään tuottamaan tarvittava energia pääsääntöisesti uusiutuvilla energialähteillä ja leikkaamaan ilmastopäästöjä 93% vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että Turun on aika noudattaa omaa linjaustaan; on tullut aika panostaa uusiutuviin, turvallisiin ja varmoihin energialähteisiin. Samalla on aika luopua vaarallisista ja vastuuttomista energiamuodoista.
Riikka Oksanen
Eva-Liisa Raekallio
Ja tässä tämän päivän Turun Sanomien pääkirjoitus. Käsittämätöntä oikeastaan, että ydinvoimasta voidaan edelleen puhua päästöttömänä energiamuodosta. Lisäksi kyllästyttää iänikuinen jankutus ydinvoiman työllisyysvaikutuksista. Aivan kuin tuulivoimainvestoinneilla ei olisi työllisyysvaikutuksia. Nehän on osoitettu jo vaikka täällä Turun seudulla, kun esim. työttömäksi jääneet telakkatyöläiset ovat työllistyneet merituulivoima-asentajina.
Tai no, tarkemmin ajatellen se ei ole niinkään käsittämätöntä. Ydinvoiman koko tuotantoprosessin haitat on ulkoistettu Suomesta pitkälti kehitysmaihin, jolloin voidaan esittää se turvallisena energianlähteenä. Mutta Talvivaara muutti kuvion. Tai olisi pitänyt muuttaa. On kuvaavaa, että itseään jonkinlaisena rakentamisen asiantuntijana pitävä Suomi on sössinyt homman täydelleen. Millähän perusteella sitten voidaan ylläpitää itsepintaisesti mielikuvaa päästöttömästä ydinvoimasta. Ja jos täällä homma ei onnistu niin mitenkähän se onnistuu Nigeriassa sen paremmin.
Kaupunginvaltuusto päättää asiasta siis ensi maanantaina, mutta ei suinkaan lopullisesti. Elämme kuitenkin muodollisesti demokraattisessa valtiossa, jossa on olemassa sellainen asia kuin valitusoikeus. Vipuhan otti kantaa Fennovoimahanke-kysymykseen jo viime helmikuussa
TIEDOTE
Julkaisuvapaa 26.2.2013
Turun kaupunginvaltuuston hyväksymässä kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmassa vuosille 2009-2013 on linjattu, että Turku siirtyy omassa sähkönhankinnassaan kokonaan uusiutuvista energialähteistä tuotettuun sähköön 1.1.2013 alkaen.
Usean kunnan omat energiayhtiöt ovat mukana Pyhäjoelle ydinvoimaa suunnittelevassa Fennovoima Oy:ssa, myös Turku Energia. Osakkailta odotetaan kultakin miljoonien satsauksia, mutta tällä hetkellä monet osakkaat ovat vetäytyneet hankkeesta.
Viherpunainen vasemmisto ry:n näkemyksen mukaan tilanne Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen suhteen on nyt muuttunut radikaalisti, kun Fennovoima hakee uutta yhteistyökumppania ja itse yhtiön valtioneuvostolta saama periaatepäätös ydinvoimalan rakentamiseen on hallituksessakin vastatuulessa. Olkiluodon kolmannen tuotantoyksikön valmistumisaikataulu on myös jälleen kerran venynyt.
Kuntien energiayhtiöiden ja - liikelaitosten varojen kiinnittäminen vähintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi monin tavoin epävarmaan hankkeeseen on kuntalaisten etujen vastaista.
Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmä ehdottaa, että Vasemmistoliiton kunnanvaltuutetut tekevät omissa kunnissaan kunnallisaloitteen Fennovoiman osakkuudesta luopumisesta.
Viherpunainen vasemmisto ry kannattaa lämpimästi kunnallisaloitetta Turussa ja tulee tekemään väsymättä työtä sen eteen. Tulevaisuuden energiaratkaisut tehdään jo tänään. Vuoteen 2050 mennessä Suomessa pystytään tuottamaan tarvittava energia pääsääntöisesti uusiutuvilla energialähteillä ja leikkaamaan ilmastopäästöjä 93% vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että Turun on aika noudattaa omaa linjaustaan; on tullut aika panostaa uusiutuviin, turvallisiin ja varmoihin energialähteisiin. Samalla on aika luopua vaarallisista ja vastuuttomista energiamuodoista.
Riikka Oksanen
Eva-Liisa Raekallio
Maanantainahan uutisoitiin siitä, että Alankomaat puolustaa Greenpeacen vangittuja aktivisteja vahvasti.
http://yle.fi/uutiset/alankomaat_pyytaa_kansainvalista_merioikeutta_vapauttamaan_greenpeacen_aktivistit/6893325
Tätä taustaa vasten tuntuu entistä rajummalta, että Suomi on tyytynyt käytännössä ainoastaan erottamaan hallituksen ministerin. Elinkeinoelämän intressien taakse on helpompi kätkeytyä kuin vaatia Venäjältä Suomen kansalaisen ja muiden aktivistien vapauttamista. Näin edelleen vuonna 2013.
Tuossa jokin aika sitten pohdin, että Pekka Haavisto saattaa ministerivalintana olla elinkeinoelämän kannalta edullinen. Ja nyt tämä on todentunut osaltaan Talvivaara-kysymyksessä.
http://yle.fi/uutiset/haavisto_talvivaaran_hatapakettia_ei_valmistella/6894949
Valtiohan on kevään osakeannin kautta nyt kaivoksen suurin omistaja. Hautalan aikana omistajaohjauksen ote oli tiukempi, nyt näyttää siltä että vastuuta katastrofista pallotellaan vielä enemmän.
Talvivaara kipuilee tällä hetkellä tuotanto-ongelmien ja heikon markkinatilanteen kanssa. Kaivos voitaisiinkin nyt viimein sulkea, pelkästään taloudelliseltakin kannalta katsottaessa sijoitus vaikuttaa entistäkin kannattamattomalta.
http://yle.fi/uutiset/alankomaat_pyytaa_kansainvalista_merioikeutta_vapauttamaan_greenpeacen_aktivistit/6893325
Tätä taustaa vasten tuntuu entistä rajummalta, että Suomi on tyytynyt käytännössä ainoastaan erottamaan hallituksen ministerin. Elinkeinoelämän intressien taakse on helpompi kätkeytyä kuin vaatia Venäjältä Suomen kansalaisen ja muiden aktivistien vapauttamista. Näin edelleen vuonna 2013.
Tuossa jokin aika sitten pohdin, että Pekka Haavisto saattaa ministerivalintana olla elinkeinoelämän kannalta edullinen. Ja nyt tämä on todentunut osaltaan Talvivaara-kysymyksessä.
http://yle.fi/uutiset/haavisto_talvivaaran_hatapakettia_ei_valmistella/6894949
Valtiohan on kevään osakeannin kautta nyt kaivoksen suurin omistaja. Hautalan aikana omistajaohjauksen ote oli tiukempi, nyt näyttää siltä että vastuuta katastrofista pallotellaan vielä enemmän.
Talvivaara kipuilee tällä hetkellä tuotanto-ongelmien ja heikon markkinatilanteen kanssa. Kaivos voitaisiinkin nyt viimein sulkea, pelkästään taloudelliseltakin kannalta katsottaessa sijoitus vaikuttaa entistäkin kannattamattomalta.
tiistai 22. lokakuuta 2013
Tänään oli lukupiirimme ensimmäinen kokoontuminen
https://www.facebook.com/events/460468264065667/
Ja paikalla oli meidän vetäjien lisäksi Kirjiksen tiedottaja sekä kaksi muuta. Eli tasan se määrä josta etukäteen aateltiin että sillä voitais kerta vetää. Tylkkäri julkaisi tiedotteen piiristä sitten lopulta viime numerossaan, mutta kieltämättä sitä joutuu tihrustelemaan ja hakemaan. He eivät kuitenkaan lähettäneet toimittajaa tekemään edes pientä kärpäsenpaskan kokoista mainintaa piiristä.
Kaipa sitä pitää olla kiitollinen, että piirin alkamisesta yleensä oli maininta. Sitä on tosiaan oppinut olemaan pienistä asioista kiitollinen tämän aiheen kanssa kun odotukset ovat käytännössä nollissa. Mutta silti on pakko olla rehellinen, että surettaa se, miten vähän akateemisesta vapaudesta, sivistyksen merkityksestä ja yliopistojen koulumaistumisesta on kiinnostusta keskustella.
Hakematta tulee mieleen männä viikonloppuna järjestetyt Turun ensimmäiset Tieteen päivät. Se oli yleisömenestys, ja Turun kaupungin sivuilla ilmoitettiin, että tämänkaltaiselle tieteen popularisoinnille on siis kysyntää. Kåren oli kuulemma myös täyttynyt ääriään myöten Science slam- tapahtumasta. Siinähän tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheensa, jä yleisö päättää, kuka voittaa.
Minusta tällainen on hälyttävää ja ahdistavaa. Että tällaisella tutkijoiden Idols-kisalla on tosissaan kysyntää. Ei tuossa kisassa tärkeimmäksi ja keskeisimmäksi nouse tutkimuksen sisältö tai sivistys, vaan se, miten asiansa osaa esitää ja paketoida; myydä. Siitähän yliopistouudistuksessakin on kyse, tieteestä ja tiedosta halutaan helposti markkinoitavaa ja mahdollisimman nopeasti hyödynnettävää.
Sivistystä on mahdotonta mitata ja pisteyttää, esiintymis- ja markkinointikykyä sen sijaan voi. Samalla tavalla autokauppiaalla on yrityslogiikan mukaisesti oikeus odottaa tuotosta rahalliselle panokselleen kuten oli käynyt Itä-Suomen yliopistossa. Siellä suuren summan lahjoittanut autokauppias kyseenalaisti filosofian opetuksen tarpeellisuuden. Ja en tässä väitäkään, ettei siihen ole oikeutta.
Yliopistouudistusta ja henkilökunnan erilaisia raportointijärjestelmiä on perusteltu virallisessa liturgiassa mm. sillä, että veronmaksajilla on oikeus saada vastinetta rahoilleen. Ja täytyy sanoa, että kyseessä on loistava argumentti, erittäin fiksusti laadittu sellainen. Se kertoo siitä, miten fiksua porukkaa lain ajajat ovat, tuollaiseen argumenttiin on vaikea keksiä vasta-argumenttia.
Jouduinkin hetken miettimään sitä, ja päädyin tähän. Tiede ja tieto sinänsä ei ole tuote. Siihen ei voi soveltaa panos-tuotos-logiikkaa. Mutta jos yliopiston tehtävä yhteiskunnassa nähdään yksinomaan ammatillisena, suoraan työelämään valmentavaa koulutusta tarjoavana kouluna, tämä ajattelu on helpompi sekä ymmärtää että myös "myydä" massoille.
Osaltaan luulen että uudistus saatiin niin helpolla läpi tästäkin syystä; sivistys ja maailmoja syleilevät filosofiat yliopistoista totuuden etsijöiden tyyssijana eivät taida olla yhtä helposti omaksuttavia kokonaisuuksia kuin puhuvat robotit tai tutkijat, jotka voisivat voittaa Idolsin.
****
Toivon, että voisimme kokoustaa kilan johtokuntaryhmämme kanssa tänä viikonloppuna. Kaupungin päätöksenteko on passivoinut minuakin; minusta virkamiesten diktatuuri täytyy pistää kuriin. Kai tämä kuitenkin on ihmisten eikä virkamiesten kaupunki. Lisäksi minulla on mielessä aihe ryhmäaloitteelle. Näinä aikoina on minusta äärimmäisen tärkeää, että teemme mahdollisimman paljon yhteistyötä ryhmänä.
https://www.facebook.com/events/460468264065667/
Ja paikalla oli meidän vetäjien lisäksi Kirjiksen tiedottaja sekä kaksi muuta. Eli tasan se määrä josta etukäteen aateltiin että sillä voitais kerta vetää. Tylkkäri julkaisi tiedotteen piiristä sitten lopulta viime numerossaan, mutta kieltämättä sitä joutuu tihrustelemaan ja hakemaan. He eivät kuitenkaan lähettäneet toimittajaa tekemään edes pientä kärpäsenpaskan kokoista mainintaa piiristä.
Kaipa sitä pitää olla kiitollinen, että piirin alkamisesta yleensä oli maininta. Sitä on tosiaan oppinut olemaan pienistä asioista kiitollinen tämän aiheen kanssa kun odotukset ovat käytännössä nollissa. Mutta silti on pakko olla rehellinen, että surettaa se, miten vähän akateemisesta vapaudesta, sivistyksen merkityksestä ja yliopistojen koulumaistumisesta on kiinnostusta keskustella.
Hakematta tulee mieleen männä viikonloppuna järjestetyt Turun ensimmäiset Tieteen päivät. Se oli yleisömenestys, ja Turun kaupungin sivuilla ilmoitettiin, että tämänkaltaiselle tieteen popularisoinnille on siis kysyntää. Kåren oli kuulemma myös täyttynyt ääriään myöten Science slam- tapahtumasta. Siinähän tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheensa, jä yleisö päättää, kuka voittaa.
Minusta tällainen on hälyttävää ja ahdistavaa. Että tällaisella tutkijoiden Idols-kisalla on tosissaan kysyntää. Ei tuossa kisassa tärkeimmäksi ja keskeisimmäksi nouse tutkimuksen sisältö tai sivistys, vaan se, miten asiansa osaa esitää ja paketoida; myydä. Siitähän yliopistouudistuksessakin on kyse, tieteestä ja tiedosta halutaan helposti markkinoitavaa ja mahdollisimman nopeasti hyödynnettävää.
Sivistystä on mahdotonta mitata ja pisteyttää, esiintymis- ja markkinointikykyä sen sijaan voi. Samalla tavalla autokauppiaalla on yrityslogiikan mukaisesti oikeus odottaa tuotosta rahalliselle panokselleen kuten oli käynyt Itä-Suomen yliopistossa. Siellä suuren summan lahjoittanut autokauppias kyseenalaisti filosofian opetuksen tarpeellisuuden. Ja en tässä väitäkään, ettei siihen ole oikeutta.
Yliopistouudistusta ja henkilökunnan erilaisia raportointijärjestelmiä on perusteltu virallisessa liturgiassa mm. sillä, että veronmaksajilla on oikeus saada vastinetta rahoilleen. Ja täytyy sanoa, että kyseessä on loistava argumentti, erittäin fiksusti laadittu sellainen. Se kertoo siitä, miten fiksua porukkaa lain ajajat ovat, tuollaiseen argumenttiin on vaikea keksiä vasta-argumenttia.
Jouduinkin hetken miettimään sitä, ja päädyin tähän. Tiede ja tieto sinänsä ei ole tuote. Siihen ei voi soveltaa panos-tuotos-logiikkaa. Mutta jos yliopiston tehtävä yhteiskunnassa nähdään yksinomaan ammatillisena, suoraan työelämään valmentavaa koulutusta tarjoavana kouluna, tämä ajattelu on helpompi sekä ymmärtää että myös "myydä" massoille.
Osaltaan luulen että uudistus saatiin niin helpolla läpi tästäkin syystä; sivistys ja maailmoja syleilevät filosofiat yliopistoista totuuden etsijöiden tyyssijana eivät taida olla yhtä helposti omaksuttavia kokonaisuuksia kuin puhuvat robotit tai tutkijat, jotka voisivat voittaa Idolsin.
****
Toivon, että voisimme kokoustaa kilan johtokuntaryhmämme kanssa tänä viikonloppuna. Kaupungin päätöksenteko on passivoinut minuakin; minusta virkamiesten diktatuuri täytyy pistää kuriin. Kai tämä kuitenkin on ihmisten eikä virkamiesten kaupunki. Lisäksi minulla on mielessä aihe ryhmäaloitteelle. Näinä aikoina on minusta äärimmäisen tärkeää, että teemme mahdollisimman paljon yhteistyötä ryhmänä.
perjantai 18. lokakuuta 2013
No niin, Hautalan tilalle ministeriksi valittiin Pekka Haavisto. Satu Hassin nimi oli varsin vahvasti myös esillä, mutta hänen valintansa toteutumatta jääminnen saattoi olla kiinni myös hänen tunnetusti Greenpeacea tukevasta linjastaan, kenties Vihreiden ministerivalinta nyt pelasi varman päälle. Haavisto ei ehkä yhtä pontevasti puolusta ympäristöjärjestöjen toimia arktisilla alueilla tai muuallakaan ja on näin elinkeinoelämän kannalta edullisempi valinta.
Elokuun lopulla julkaistussa periaatepäätöksessä Suomen arktisesta strategiasta maamme todetaan olevan arktisen alueen kestävän kehityksen edelläkävijä. Itse olen tosin sitä mieltä, että mikäli Suomi todella olisi edelläkävijä, valtion omistama Arctia Shipping ei olisi vuokrannut murtajiaan Shellin öljynporauksen tueksi. Enkä näe, että jäänmurron yksityistäminen olisi mikään ratkaisu, jona sitä on kuvattu. Päinvastoin olisi kyseenalaistettava koko konsepti.
En oikein osaa suhtautua siihen, että nyt Suomen kannaksi asiassa on vakiintunut oman, myös ympäristön huomioonottavan meriteknologisen osaamisen tuominen arktiseen öljynporaukseen. Tällä päätöksellä käytännössä tunnustetaan öljynporauksen välttämättömyys kun se todellinen kestävän kehityksen puolesta toimiminen on jotain ihan muuta. Eli tavallaan luullaan, että tämä suhtautuminen on realismia mutta minusta todellista realismia on valtiovallan massiivinen investoiminen uusiutuvaan energiaan. Apua.
Elokuun lopulla julkaistussa periaatepäätöksessä Suomen arktisesta strategiasta maamme todetaan olevan arktisen alueen kestävän kehityksen edelläkävijä. Itse olen tosin sitä mieltä, että mikäli Suomi todella olisi edelläkävijä, valtion omistama Arctia Shipping ei olisi vuokrannut murtajiaan Shellin öljynporauksen tueksi. Enkä näe, että jäänmurron yksityistäminen olisi mikään ratkaisu, jona sitä on kuvattu. Päinvastoin olisi kyseenalaistettava koko konsepti.
En oikein osaa suhtautua siihen, että nyt Suomen kannaksi asiassa on vakiintunut oman, myös ympäristön huomioonottavan meriteknologisen osaamisen tuominen arktiseen öljynporaukseen. Tällä päätöksellä käytännössä tunnustetaan öljynporauksen välttämättömyys kun se todellinen kestävän kehityksen puolesta toimiminen on jotain ihan muuta. Eli tavallaan luullaan, että tämä suhtautuminen on realismia mutta minusta todellista realismia on valtiovallan massiivinen investoiminen uusiutuvaan energiaan. Apua.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Eilen julkaistiin Turun Sanomissa mielipiteeni Unelmien leikkipaikan kohtalosta. Kaupunki hoiti asian sanelupolitiikalla julkisen keskustelun minimoimiseksi. Johtokunnalle vieläpä pahoiteltiin, että asia oli päässyt keskeneräisenä julkisuuteen, ja tiedote purkamisesta tuli edellisenä päivänä. Törkeää.
Turku siis yksityistää kaupunkitilaa monin tavoin, jakamalla yrityksille tiloja puoli-ilmaiseksi ja toisaalta purkamalla julkisin varoin rakennetut paikat yritysten tieltä.
Unelmille oltava tilaa Turussa
Unelmien leikkipaikan kohtalo on herättänyt syystäkin paljon keskustelua. On kerrottu, että kiinteistöliikelaitos aikoo purkaa patsaspuiston turvallisuussyistä. Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta ei kuitenkaan ole missään vaiheessa saanut raporttia, jossa patsaiden vaarallisuus olisi kiistatta todennettu. Johtokunnan kokouksessa kyseltiinkin, montako kuolemantapausta alueelta on listattu.
Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta sai jokin aika päätettäväkseen jälleen uuden teemaleikkipuiston rakentamisen yritysyhteistyönä. Oma vasemmistoryhmämme suhtautui negatiivisesti projektiin. Lapset eivät tarvitse leikilleen välttämättä mitään tiettyä teemaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)