Niinpä vaan nähtiin tänään taas, miten ihan selvistä äänestyksistä politikoidaan hirveä fiasko, ja samalla jäätiin historiankirjoihin. Elinkeinoministerinä pari viikkoa toimineen Vilhelm Junnilan natsisympatiat ja - kytkökset nousivat esiin ja tänään jo mentiin opposition johdolla ministerin luottamusäänestykseen. 

Äänestyspäätöksen olisi pitänyt olla ihan selvä, mutta hallituspuolueiden lähes kaikkien kansanedustajien voimin Junnila ei joutunut eroamaan, äänestystulos oli suunnilleen 95-86. Kansanmurhalla vitsailu ei siis eduskunnan enemmistön mielestä ole este ministerin tehtävien hoitamiselle, vaikka ministerin tehtävää hoitavalta edellytetään erityistä rehellisyyttä ja esimerkillisyyttä. 

Purra uhkasi kaataa hallituksen, jos Junnila häviäisi äänestyksen. Mitä ihmettä? Kiristäminen on aika erikoista tuoreen valtiovarainministerin touhua. Ei sen puoleen kenenkään ministerin toiminta kestä päivänvaloa, kun ovat tuollaista hallitusohjelmaa eteenpäin viemässä. Kaiken huipuksi eduskunnan puhemieheksi valittiin tuomion saanut pahamaineinen Jussi Halla-aho, joka on jo saanut kritiikkiä joidenkin edustajien suosimisesta ja asiattoman kielenkäytön sallimisesta. Jotenkin tuntuu, että ehkeivät ne uudet eduskuntavaalit ole sittenkään niin kaukaa haettu ajatus. Mietin vaan, että muuttaisivatko ne mitään, äänestäisivätkö ihmkset toisin. 

Jossain kohtaa aika pian pitäisi tehdä yhdistyksemme vastine kaupunginhallituksen 5. kesäkuuta tekemään päätökseen hylätä Pukkilavalituksemme, niinkuin hylkäsivät kaikki muutkin valitukset ja oikaisuvaatimukset. Kaupungin palkkalistoilla olevat juristit eivät ole tunnettuja valitusten ja oikaisuvaatimusten hyväksymisestä ja tuo linja piti nytkin. Saimme hallinto-oikeudelta postia, että meillä on mahdollisuus tehdä vastine. Eipä auta lomailla sitten. 

EDIT 29.6.:

HS Turku oli käynyt tällä välin haastattelemassa naantalilaisia Junnilaan liittyen. Aika moni haastatelluista vähätteli luottamusäänestykseen johtanutta käytöstä ja ministeriä kehuttiin mukavaksi mieheksi. On muitakin mukavia miehiä ja naisia, jotka hyväksyvät ankarat leikkaukset sosiaaliturvaan ja palveluihin kokouspalkkioiden toivossa. He voivat olla aika varmoja siitä, ettei se paina äänestyskopissa läheskään yhtä paljon kuin se, että ”sen kanssa pääsee aina juttelemaan”.

EDIT 30.6.:

Junnila- tilanteen yllättävät ja nopeat käänteet jätkuvat. Hän on nyt pyytänyt eroa ja presidentti Niinistökin on kommentoinut kohua. En olisi uskonut, että Junnila eroaa, vaikka tänään tuli julkisuuteen lisää todella raskauttavia asioita. Huomiota tässä on herättänyt kaiken muun ohella presidentin kommentista välittynyt käsitys. Niinistö sanoi, että 

– Tietysti noin yleisemmin hallituksen täytyy pitää huolta siitä, että sen politiikka ulkomailla tiedetään ja politiikan sisältö on sellaista, joka myöskin nauttii läntistä arvostusta ja on meidän arvojemme mukaista. Ja sen seikan selvä esiin tuominen on varmasti tärkeätä, presidentti totesi.

Hallitusohjelma kuitenkin on sellainen, että vaatii hyvin oikeistolaisen maailmankuvan, jotta sen eteenpäin viemän politiikan voi nähdä olevan ”arvojemme mukaista”. Köyhiin ja vähäosaisiin hallitusohjelmassa kohdistettu kiusa ja raaka voima ei kirvoittanut maan korkeimmalta johdolta samanlaisia mietteitä, vasta paljastuneet natsikytökset saivat presidentin kommentoimaan. Niinistö on luopunut puoluekirjastaan teknisesti, muttei varsinaisesti. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten Kokoomus on varmasti hyötynyt älykkäästä ja ajoin politiikkaa arjella pehmentävästä presidentistä. Kova oikeistolaisuus ei ole ollut päällimmäisenä.

Mitä sanoa uudesta hallitusohjelmasta. Osasin odottaa jonkunlaista painajaista vaalituloksen selvittyä, mutta lopputulos on suurempi järkytys mitä olin osannut ajatellakaan, hirveämpi ja samalla typerämpi mitä olisin ikinä voinut kuvitella. On läpinäkyvää tekopyhyyttä puhua siitä, miten kaikkien pitää osallistua talkoisiin Suomen talouden tasapainottamiseksi, mutta varakkaimmat joilla oikeasti olisi parhaat edellytykset osallistua tasapainotalkoisiin, jätetään rauhaan ja veronkierto veroparatiiseihin saa jatkua.

Hallitus selvittää monia ihmisoikeuksien ja Suomen perustuslain vastaisia uudistuksia, kuten mm. sitä, voiko työttömältä evätä viimesijaisen tuen, toimeentulotuen, jos tämä kieltäytyy hänelle osoitetusta työstä. Emme näy päässeen yhtään eteenpäin 1800- luvun meiningistä, jossa vähäosaisia rankaistiin ja kontrolloitiin yhteiskunnan toimesta. Työttömyysturvan, työehtojen, asumistuen ja toimeentulotuen kiristykset ja leikkaukset samaan aikaan, kun rikkaat jatkavat rauhallista ja lokoisaa elämäänsä, ovat ehtaa oikeistopolitiikkaa. 

Rajut soteleikkauksetkin tehdään, vaikka terveydenhoito on syvässä kriisissä ja tarvitsee paljon lisärahaa. Lääkkeiden hinta nousee arvonlisäveron korotuksen myötä, pienituloiset joutuvat tinkimään lääkkeistään kun lääkekuluista selviytyminen on jo nyt kaikkien muidenkin kohonneiden kustannusten takia tehnyt tiukkaa.

Mediakaan ei ole tässä toiminut kaikilta osin hyvin, kokoomuksen kerrottiin mm. onnistuneen pitämään koulutuksen ”erityisessä suojeluksessa”, vaikka hallitusohjelmassa nimenomaan on aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen, sekä yliopistojen rahoituksen leikkaaminen. Ihmisillä ei ohjelman toteutuessa ole mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen, elleivät ole hyvin varakkaasta perheestä, ja yliopistot ajetaan nurkkaan jolloin kynnys lukukausimaksujen käyttöönottoon laskee.

Tätä haluttiin, kun kevään eduskuntavaaleissa äänestettiin näitä puolueita. Kokoomukseen ja perussuomalaisiin mahtuu paljon ääniharavia, jotka saivat kymmeniätuhansia ääniä. Esim. Riikka Purra sai yli 30 000 ääntä ja kertoi, ettei empatia kuulu politiikkaan. Hän on myös sitä mieltä, ettei työntekijöillä ja työnantajilla ole eturistiriitoja. Tällaiset ihmiset siis ovat ääniharavia. Hallitusohjelmassa ei millään tasolla reagoida inflaation seurauksena laskeneeseen ostovoimaan, eikä edes yritetä korvata ihmisille kasvaneita ruoka- ja sähkölaskuja tai kohonneita vuokria. 

Äänestämättä jättäneitä oli lähes kolmannes äänioikeutetuista. Joukossa on varmasti paljon toivonsa jo kokonaan menettäneitä. Haluan uskoa, että jos vasemmisto onnistuu näinä vuosina tekemään vahvaa oppositiopolitiikkaa ja jotenkin jopa estämään leikkauksia, ihmiset saavat uutta toivoa ja äänestävät seuraavissa eduskuntavaaleissa vasemmistoa. Nämä neljä vuotta eivät voi kulua liian nopeasti, tulevat päinvastoin tuntumaan todella pitkiltä. 

Kun ihmisiltä viedään leipä suusta, toimeentuloa ollaan helposti valmiita hakemaan vaikka rikollisin keinoin. Yhteiskunnan turvattomuus tulee räjähtämään käsiin. Suomessa on ollut aiemminkin turvatonta juuri sosiaaliturvan puuttumisen takia, nyt ollaan palaamassa niihin aikoihin. Kääntöpuolena on kuitenkin se, että suunta saatiin käännettyä yhteiskunnan turvaverkon rakentamisella ja ylläpitämisellä. Se oli mahdollista silloin ja tulee olemaan nytkin, työtä ja tahtoa se tulee vaatimaan.

Tuntuu, että toive tämän hallituspohjan hajoamisesta ja uusista vaaleista on todella epärealistinen. Mutta uskomattoman törkeä hallitusohjelma voi hyvinkin tehdä esim. ay-liikkeestä entistäkin tärkeämmän ja näkyvämmän, ja aktivoida ihmisiä toimimaan tuloksekkaasti epäinhimillisiä kirjauksia vastaan.

Ihmisten usko ja toivo voivat palata, voi olla että se vaatii vahvaa vasemmistolaisuutta myös paikallistasolla, ja vasemmiston yhdistävää työtä kokoomusperäisten sopeutus- ja leikkausohjelmien tehokkaaksi torjumiseksi, ja kuntapalvelujen aidoksi parantamiseksi. Pormestariohjelmassa sitoudutaan leikkauksiin, sopimuksesta pääsee kuitenkin myös irti.

Moi! 

Mulla tulee ajoittain näitä pitkiä pausseja bloggaamiseen mutta on ollut huippukiireistä aikaa tämä alkuvuosi, aika on mennyt töiden, opintojen ja Vipun juttujen kanssa. Somettamista olen ihan tietoisestikin vähentänyt, mutta bloggaamista en ole jättämässä. (En someakaan, mutta sometauko on ihan hyvä välillä). Olen nyt alkuvuonna tehnyt esim. todella paljon työtä esim. sen eteen, että saimme lähetettyä Turun hallinto-oikeuteen valituksen kaupunginvaltuuston maaliskuisesta päätöksestä purkaa Pukkilan vanhan kaakelitehtaan rakennus Pitkämäessä. 

Se oli ensimmäinen valitus, jossa olen ollut ns. pääarkkitehti ja kyllä oli miettimistä ja muokkaamista. Hyödynsin kokemuksiani rakennus- ja lupalautakunnasta, jossa tosiaan opin melkein ulkoa maankäyttö- ja rakennuslain. Vaikken ole juristi, käytännön työ muovasi minusta ainakin jonkinasteisen laintuntijan :D Ja sen jälkeen, kun hävisin niukasti äänestyksen lautakunnan varsinaisen jäsenen paikasta kesällä 2021, sain yhden elämäni parhaista palautteista juuri lautakuntatyöhöni liittyen, kun minulle sanottiin että edustan asiantuntemusta ja demokraattista itsehallintoa. Oli muutenkin tullut hyvää palautetta turkulaisilta myös lautakuntaraporttien kirjoittamisesta, muistan senkin asukkaan joka kiitti, että olen ainoa joka on heidän puolellaan. Hyviä muistoja jäi lautakuntatyöstä paljon, ja sitä arvokasta lakipykäläkokemusta myös.

Mutta joo, aikaa on saanut kyllä menemään ihan muuhun kuin omien tiedotuskanavien täyttämiseen. Juuri tänään on sattunut parikin asiaa, joiden pohjalta kuitenkin halusin tämän postauksen tehdä. Kahovkan padon räjäyttäminen Ukrainassa on saanut ajattelemaan, eikö sota lopu koskaan. Niin hirveä uutinen…Kuinka paljon ukrainalaisten pitää vielä kärsiä, ennenkuin tämä kaikki loppuu. On todennäköistä, että sota voi kestää vielä kauan. Vaikka länsimaat ovat aika hyvin saaneet pakotteita puremaan, Venäjä on tiivistänyt suhteitaan mm. Kiinaan ja Intiaan, pitäen sitä kautta taloutensa rattaita pyörimässä. Kiinalla on kaikki intressit tilanteen pitkittämiseen, saahan se näin Venäjän entistä riippuvaisenmaksi itsestään ja otteen sen luonnonrikkauksiin. Ei hyvältä näytä millään tasolla.

Aamulla, ennen uutisia Ukrainasta luin lehdestä eilisestä Turun kaupunginhallituksen kokouksesta, jossa oli käsitelty valtuuston Pukkilapäätöksestä tehtyjä valituksia, myös Vipun. Kh päätti yksimielisesti hylätä kaikki neljä valitusta ja kaikki oikaisuvaatimukset. Vasemmistoliitto tai vihreät eivät nyt kaupunginhallituksessa toistaneet valtuuston urotyötään Pukkilan tehtaan suojelemiseksi. 

Oma puolueeni on ollut usein ainoa, josta on löytynyt niitä luottamushenkilöitä, jotka ovat puolustaneet asukkaiden oikeutta valittaa. Itse olin se luottamushenkilö rakennus- ja lupalautakunnassa, usein yksinkin. Valtuuston päätöksestä valittaneiden joukossa on myös Turun museokeskus ja useampia omakotiyhdistyksiä Pitkämäen ja Kähärin suunnalta. Turussa on todella paljon päätöksestä suuttunutta väkeä, joille olisi ollut tärkeää saada viestiä siitä, että heitä kuunnellaan. Monelle jää nyt mieleen valtuuston päätöksen sijasta tämä yksimielinen kaupunginhallitus.

Uutisotsikoiden selaaminen olisi pitänyt lopettaa jo aiemmin, sitten näin jutun Turun Hirvensalossa muoviroskaan tukehtuneesta telkästä. Täysin turha kuolema, täysin ihmisen syytä. Miten paljon opittavaa meillä onkaan.