Suomen Rauhanpuolustajien sivulta mietteitä Lähi-idän tilanteesta

- Yhdysvaltain ja Israelin operaation nimi ”epic fury” kertonee paljon. Se jos mikä on militaristista kieltä: Eeppinen raivo!  

- Sodat eivät vain ala. Sota ei ole luonnonvoima, joka puhkeaa, syttyy tai alkaa. Sodat aloitetaan. Sota on valinta. 

- Taaskaan tulevaisuutta ei osattu ennustaa. (Jännä juttu) Tällä viikolla suomalaisasiantuntijat vakuuttivat mm. Ylellä, ettei mitenkään voi tulla tai tule laajempaa operaatiota. Pelkkää painostusta vain USA:n puolelta, siinä kaikki. Koska siinä ”ei olisi mitään järkeä”. Niinpä. 

- Meillä tätä Ei tunnuta nähtävän laittomana hyökkäyssotana, onhan hyökkääjä läheinen sotilaallinen liittolainen ja heidän apuvoimansa valtio, jolta myös ostamme aseita. USA:n ja Israelin narratiivi ”ennaltaehkäisevästä iskusta” tuntuu ainakin osin menevän läpi. 

- Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ei tunnu olevan suurta huolta iranilaisista siviileistä, vaikka nyt isketään miljoonakaupunki Teheraniin ja mahdollisesti iskuja pidempäänkin jatkaen. Jonkun toisen valtion kansalaisten kohdalla oltaisiin huomattavasti huolestuneempia.

- Tämäkin on potentiaalisesti osa sitä laajaa käynnissä olevaa maailmanjärjestyksen muutosta. Suomi on tähän kytköksissä monin tavoin. Se, miten näemme tämän tilanteen, kertoo paljon asemoitumisestamme – ja ehkä myös tulevasta maailmasta. Kannattaako meidän nähdä maailma tältä kantilta? Onko se kestävää?

Noora Kotilainen

Ylellä on iso juttu Kelan etuuskäsittelyn automatisoinnista lähes kokonaan. Tavoitteena on antaa amerikkalaisen yhtiön ja tekoälyn hoitaa tukipäätökset vieläpä maksamalla ohjelmistoista yli 500 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa?!? Kun Kelassa tehdään jo nyt liikaa virheellisiä päätöksiä, joista valittaminen on tehty liian hankalaksi eikä johda mihinkään, miten virheelliset päätökset voisi mitenkään oikaista kun vastassa on vain kone.

Yksisilmäinen säästöjen hakeminen ja käsittämätön naiivius on johtanut päätökseen, jonka seuraukset suomalaiselle sosiaaliturvajärjestelmälle ja ihmisten arjelle ovat pahimmillaan täysin katastrofaaliset. Riskejä vain on yksinkertaisesti liikaa, päätös pitäisi perua heti mutta pahaa pelkään, ettei sitä haluta monestakaan syystä tehdä, vaan tällaiseen järjettömään projektiin ollaan todella menossa…Ihan käsittämättömän edesvastuutonta porukkaa on tämän mittaluokan asiasta päättänyt.

https://yle.fi/a/74-20211538

 Ortodoksinen kirkko joutuu miljoonakorjauksiin toriparkin takia

Vipun työ toriparkkia vastaan alkoi jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, tämä juliste on niiltä ajoilta. 

Turun Sanomat uutisoi tänään, rttäortodoksisen kirkon korjaus maksaa miljoonia, eikä kukaan vielä tiedä, kuka laskun maksaa. Sitä varmaan sovitellaan seurakunnan itsensä ja turkulaisten veronmaksajien harteille, vaikka aikoinaan lupailtiin muuta. Eikä ole ollenkaan varmaa, että remontti edes auttaisi pelastamaan perinteikkään kirkkorakennuksen, vauriot ovat niin valtavia.

Ortodoksinen seurakunta teki oikaisuvaatimuksen toriparkin rakennusluvasta alkuvuodesta 2018. Äänestin marraskuussa 2017 silloisessa rakennuslautakunnassa toriparkin rakennusluvan hylkäämisen puolesta, ja olin ainoa, joka puolsi seurakunnan oikaisuvaatimusta kun se tuli vähän myöhemmin lautakunnan käsittelyyn. Seurakunta toi jo silloin oikaisuvaatimuksessaan esiin huolen toriparkin seurauksista, sitä ei siis kuunneltu vaan toriparkki runnottiin läpi. 

Miten ihmeessä tämä on mahdollista…

Joku ehkä muistaa, että esitin aikoinaan rakennus- ja lupalautakunnassa Ateljeesäätiön hakeman purkuluvan hylkäämistä, kun oli kyse Turun Parrantiellä sijainneista ainutlaatuisista taiteilijataloista. Niiden tilalla on nyt persoonattomia, moderneja arvoasuntoja. Olen tänäkin päivänä iloinen, että sain esitykseni taakse kaikki vihreät ja yhden perussuomalaisenkin. Meidän äänemme eivät silti riittäneet enemmistöä vastaan, jossa oli ikävä kyllä kokoomuksen ja demareiden jatkona myös toinen Vasemmistoliiton edustaja. 

Parrantien kadonneet ateljeetalot

Ateljeesäätiö on taas otsikoissa kyseenalaisesta toiminnasta, tällä kertaa Helsingissä. Nyt säätiö on rikkonut heille testamentattua kulttuuriperintöä laittamalla samanlaisen ateljeetalon myyntiin. Ilmeisimmin Ateljeesäätiön nykyjohdossa ollaan selvästikin kiinnostuneempia nopeista tuotoista kuin siitä, että taiteilijoille turvattaisiin kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti hyvin arvokkaita työtiloja ja samalla jatkettaisiin samaa arvokasta kulttuuriperintöä. Surullinen, vaan ei ikävä kyllä yllättävä uutinen.

https://www.hs.fi/taide/art-2000011833703.html

Kävin silloin huhtikuussa 2021 pian purkupäätöksen jälkeen kuvaamassa upeat talot, tässä blogipostauksessa lisää kuvia ja tunnelmia siltä reissulta.

https://evaliisaraekallio.blogspot.com/2021/04/viela-ehdin-kastun-taiteilijataloja.html

Turussa ei suhtauduta kovinkaan myötämielisesti nuorisotyöhön eikä myöskään yhdistystoimintaan. Aika monen nuorisotalon lakkauttamisesta päätettiin joku aika sitten. Uusin pormestariohjelma, niin demarien johdolla toteutettu kuin onkin, ei ole tullut vastaan, kun STEAn rahoituksen katkeaminen osana valtionhallinnon leikkauslinjaa on raunioittanut esim. TST ryn ja DaisyLadiesin toiminnan. TSTryn toiminnan loppuminen oli mulle henkilökohtaisesti tosi iso shokki, enkä voi siltikään käsittää miltä se tuntuu kaikista niistä, joille TSTryn tarjoama edullinen lounas oli ainoa mahdollisuus halvempaan ruokailuun, tai jotka saivat rytmiä päiväänsä vain TSTn toiminnan kautta.

DaisyLadiesin työtä maahanmuuttajanaisten hyväksi olen myös arvostanut tosi paljon. Kävinkin heidän upeissa tiloissaan Linnankadulla vuoden 2021 kuntavaalien alla yhdessä vaalipaneelissa. Mutta koska kaupunginvaltuusto on päättänyt satsata panoksia ihmisläheisen yhdistystoiminnan sijasta massiivisiin rakennushankkeisiin, kuten vaikka Turun paikallisprojekteihin ja myös Tunnin junaan, rahaa ei enää riittänytkään yhdistyksille? Just joo.

Tämä vuosi on nyt ensimmäinen vuosikausiin, kun en ole mukana Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirihallituksessa. Ehdin olla siellä yksitoista peräkkäistä vuotta, aina vuodesta 2014 lähtien. En kuitenkaan ollut edes ehdolla nyt tammikuussa aloittaneeseen piirihallitukseen. Mietin tosi pitkään asiaa, mutta viimeksi kulunut vuosi piirihallituksessa oli ehdokkaiden ja jäsenjärjestöjen erottamisineen niin vaikea, että se kieltämättä helpotti päätöstä. 

Piirihallituksessa oli jo pidempään ollut aika hankalaa tuoda esiin politiikan sisältöihin tai peruspalvelujen leikkauksiin liittyviä kysymyksiä, muut tuntuivat suosivan kevyempää sisältöä, eikä piirihallituksen roolia haluttu kasvattaa niin, että olisimme voineet osallistua keskusteluun esimerkiksi paikallis- tai valtakunnanpolitiikan päätöksistä ja linjoista. Viimeisimmän vuoden aikana kuitenkin keskustelu ehdokkuuksien estämisestä ja siihen liittyvä päätöksenteko meni sellaiseksi, että jäimme parin muun kanssa totaaliseen vähemmistöön, kun emme halunneet pudottaa kuntapalvelujen leikkauksia vastustaneita Asukkaiden Turku- listan jäseniä pois puolueen aluevaaliehdokkuudesta. He olivat vielä siinä vaiheessa puolueen jäseniä, mutta olivat eri mieltä uusista, leikkaukset hyväksyvistä linjauksista, eivätkä toisaalta hyväksyneet Johannes Yrttiahon ja Elina Sandelinin pudottamista kuntavaalien ehdokaslistalta. 

Piirihallitus päätyi lopulta erottamaan kyseiset AT- listalla olleet piirihallituksen jäsenet, ja asettui yleensäkin Turun kunnallisjärjestön kannalle asiassa. Minä puolustin ehdokkaiden jäämistä piirihallitukseen. Sen jälkeen oltiin tavallaan takaisin siinä, mistä oltiin lähdetty. Mietin vielä viime keväänä, että pystyn kyllä ihan hyvin toimimaan piirihallituksessa kaiken jälkeen, ja pidin jäämistä hyvin tärkeänäkin. Sitten kuitenkin tehtiin päätös, jonka jälkeen tilanne muuttui.

Piirihallituksen kokouksiin oli päässyt osallistumaan myös etänä, ja pienen lapsen äitinä se oli minusta loistava juttu. Sitä mahdollisuutta on käyttänyt aktiivisesti myös toinen maakunnan kansanedustajista, Yrttiaho. Viime keväänä tuli esitys, että piirihallituksen kokoukset järjestetään tästedes ainoastaan läsnäolokokouksina, eli etäosallistuminen poistetaan käytöstä. Esitin, että etäosallistuminen olisi edelleen mahdollista sekä piirihallituksen varsinaisille ja varajäsenille. Perustelin sitä sillä, että piirihallituksessa oli useampia pienten lasten vanhempia joille etäkokoustaminen on tärkeä vaihtoehto. Esitys kaatui äänin 11-3. Eli minunkaan osallistumiseni ei enää ollut toivottavaa. Sen jälkeen päätös piirihallituksen jättämisestä ainakin toistaiseksi kävi helpommaksi. Aikamoinen muutoshan tämä on ollut...

 Palestiina- aiheista elokuvaa myös Turussa!

-Ensi-ilta 30. tammikuuta

29. tammikuuta 2024. Palestiinan Punainen Puolikuu saa sydäntäsärkevän hätäpuhelun kuusivuotiaalta Hind Rajabilta, joka on loukussa tulituksen kohteeksi joutuneessa autossa Gazassa. Alkaa epätoivoinen pelastusoperaatio, jonka aikana yhdistyksen työntekijät tekevät kaikkensa saadakseen tytön turvaan. Kaouther Ben Hania, jonka edellinen elokuva Neljä tytärtä oli ehdolla parhaan dokumenttielokuvan sarjassa vuoden 2024 Oscareissa, sekoittaa jälleen faktaa ja fiktiota hätkähdyttävällä tavalla. Hind Rajabin äänessä kuultavat hätäpuhelut ovat aitoja äänitteitä, mikä tuo Gazan alueen humanitaarisen kriisin järkyttävällä tavalla katsojan iholle.