Tunnen Suomen Akateemisten Naisten Liiton entisen puheenjohtajan. Hänen kanssaan tuli taannoin juttua yliopistolaista, ja oli puhetta että minä voisin joskus kirjoittaa heidän blogissaan. No minäpä sitten päätin kirjoittaa. Lähetin tekstin reilu viikko sitten, ja eilen se viimein julkaistiin.

Julkaisu sinänsä olikin paljon luultua hankalampaa. Enin keskustelu käytiin siitä, voiko tekstissä esiintyä sana "vasemmistolainen". Henkilö, jonka kanssa asioin (ei siis puheenjohtaja emerita), oli sitä mieltä, että koska SANL on poliittisesti sitoutumaton, blogissa ei voi puffata vasemmistonuoria.

Vasemmistonuoriahan ei edes mainittu tekstissä, mutta kiintoisinta minusta kuitenkin oli se, miten nyt kolme vuotta yliopistolain voimaantulon jälkeen, ei vieläkään voi julkisuudessa sanoa, miten asia todella oli. Kun ei vaan kertakaikkiaan ollut muita poliittisia ryhmiä, jotka olisivat yhtenä rintamana vastustaneet lakia. Sama meno jatkui vuonna 2010. Kun Turun vasemmisto-opiskelijat järjesti tempauksia maksuttoman koulutuksen puolesta yliopistolla, pyysimme muita poliittisia ryhmiä mukaan järjestelyihin. Viesteihin ei koskaan vastattu.

Vasemmistolaisten toiminta näkyi opiskelijatasolla ja aina eduskuntatasolla, kun Vasemmistoliitto ainoana äänesti lakia vastaan. Itsehän en tuolloin edes kuulunut puolueeseen, ja myönnettäköön että Opiskelijatoiminnassa mukana oli myös HYYn, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vihreitä. Mutta maailmankatsomus oli jokaisella vasemmistolainen. Ja tahoa, joka ainoana todella tuki yliopiston henkilökuntaa,  ei saa vieläkään mainita yliopiston henkilökuntalaisten järjestön sivuilla.

Mieleen tulee pääministeri Kataisen taannoinen lausahdus, ettei yritysten tukeminen ole ideologinen kysymys eikä siitä saa sellaista tehdä. Eli kokoomuslainen toiminta ja ajattelu ei missään nimessä ole ideologista eikä poliittista sitoutuneisuutta ilmaisevaa. Vasemmistolainen on sitä joka kerta ja sellaista ruttotautisen leimaa ei tahdota mistään hinnasta.

Tässä se poliittisesti sitoutunut teksti sitten on. Tai no, koska päätin lopulta antaa periksi, ehdotin että "vasemmistolaisia opiskelijoita" muutetaan muotoon "opiskelijoita". Ja julkaisulupa heltisi. Teksti on minusta suora ja voimakas, mutta sain ehdotuksia joidenkin sanamuotojen muuttamiseen. Olen edelleen sitä mieltä, että liiallinen asiallisuus tässä kysymyksessä on ollut ja on haitaksi, enkä antanut periksi muussa kuin tuossa kaikkein pahimmassa leimassa.

http://akateemisetnaiset.blogspot.fi/