Olen seurannut mielenkiinnolla Niinistön uudenvuodenpuheesta sekä palkanalennuksesta virinnyttä keskustelua. Tasavallan presidentti totesi puheessaan, että

"Kaikki työ on arvokasta ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikea on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä, ja odotetaan muiden kattavan pöydän".

Pidän puhetta tältäkin osin varsin onnistuneena.  Niinistö muistutti näin sanoen kaikkia, minkä aatesuunnan edustaja sinne Presidentinlinnaan nyt viimeksi valittiinkaan. Se on saattanut tässä ihan viime aikoina unohtua.

Niinistö on kasvattanut suosiotaan puuttumalla jo eduskunnan puhemies-aikoinaan ylimitoitettuihin palkkioihin ja oman edun tavoitteluun, ja tämä linjaus saavutti huipentumansa kun ilmeni hänen toimittaneen paria päivää ennen uudenvuodenpuhettaan valtioneuvoston kansliaan kirjelmän.

Niinistö pyysi siinä laskemaan 160 000 euron vuosipalkkiotaan 126 000 euroon, eli ennen kautensa alkua edeltäneelle tasolle. Kyse ei minusta ole mistään upeasta epäitsekkyydestä, jos palkkio ainoastaan halutaan laskea edeltäjän jo ennestään huikealle tasolle.

Kun muistaa Niinistön puuttuneen myös nuorten syrjäytymiseen, on helppo siltäkin pohjalta ymmärtää miksi suosio kasvaa kohisten. Mutta, mutta. Oleskeluyhteiskuntapuhe ja oman onnensa seppä-ajattelu osoittavat minusta ylitsepääsemättömän selkeästi, miten kova oikeistolainen presidenttimme todellisuudessa on. Kommentti asettaa selkeästi hänen syrjäytymisen vastaiset puheensa hyvinkin erikoiseen valoon.

Hassua sinänsä, olin just ajatellut miten paljon kokoomukselle on hyötyä presidentistään, joka pehmentää aina sopivan tilaisuuden tullen puolueen linjauksia, on kasvattamassa puolueen suosiota vaimentaen näin ollen mahdollista kritiikkiäkin taitavasti. Ja sitten Niinistö taisi pelästyä pehmentäneensä liikaa. Ja hyvä niin; nyt ei pääse ihmisiltä niin helposti unohtumaan mitä porukkaa hän on.

Vasemmistoliitto kannattaa asteittaista siirtymistä perustuloon.

http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/kannanotot/2022-vasemmiston-perustulomalli-vaehentaeae-radikaalisti-koeyhyyttae.html

Itse olen varsin skeptinen, en usko että se on Suomessa mahdollista vuosikausiin vielä, ehkä jopa vuosikymmeniin. Syytä ei tarvitse hakea kaukaa, Niinistön tarkoittama"oleskeluyhteiskunta"-ajattelu on jarruna. Ja heikompi aines vaikuttaa olevan varsin vahvoilla vielä pitkään; Kokoomuksen nuorten liiton, KNL:n edustaja Ville Sipiläinen on ehdottoman varma, että työelämän ulkopuolella ollaan aina omasta halusta. Kyllä on kertakaikkisen pettämätöntä logiikkaa mutta mitä muuta voi odottaakaan.

Ylen artikkelissa aiheesta

http://yle.fi/uutiset/tyoyhteiskunta_vastaan_oleskeluyhteiskunta/6437854

presidentin uudenvuodenpuhetta pidetään mm. ironisena. Hmm, en kyllä itse pitäisi sitä ironisena, en usko hänen tarkoittaneen olla ironinen. Sen sijaan Helsingin yliopiston nuoriso- ja politiikantutkija Kari Paakkunainen sai minut hymyilemään vinosti:

"Tämä on Niinistön pohdintaa syrjäytymisprojektiin. Se on varmaan yhteydessä myös perustulokeskusteluun ja vapaamatkustajaongelmaan, arvioi puolestaan Helsingin yliopiston nuoriso- ja politiikantutkija Kari Paakkunainen.

Paakkunainen katsoo Niinistön edustavan työyhteiskuntaa, jossa nuortenkin pitäisi olla mukana ”luomassa itselleen palkkatyöläisvaatimuksia”.

Vastakohta Niinistön ajattelulle löytyy Paakkunaisen mielestä nykyisestä punavihreästä ajattelusta. Tai Aristoteleelta, jonka mielestä työ vieraannutti ihmistä tämän todellisesta sosiaalisesta luonteesta."

Ihmisarvon yksiulotteinen sitominen työhön ja suorittamiseen on minusta yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista ongelmista. Olisikin syytä avata oleskeluyhteiskunta-termi ja päästä sen nykyisen, oikeistolaisen tulkinnan taustalle ja irti siitä. Tämä on toki metafysiikkaa ja niin pitää tässä vaiheessa ollakin. Konkreettinen muutos alkaa ajattelun muutoksesta ja syventämisestä.