Tänään oli lukupiirimme ensimmäinen kokoontuminen

https://www.facebook.com/events/460468264065667/

Ja paikalla oli meidän vetäjien lisäksi Kirjiksen tiedottaja sekä kaksi muuta. Eli tasan se määrä josta etukäteen aateltiin että sillä voitais kerta vetää. Tylkkäri julkaisi tiedotteen piiristä sitten lopulta viime numerossaan, mutta kieltämättä sitä joutuu tihrustelemaan ja hakemaan. He eivät kuitenkaan lähettäneet toimittajaa tekemään edes pientä kärpäsenpaskan kokoista mainintaa piiristä.

Kaipa sitä pitää olla kiitollinen, että piirin alkamisesta yleensä oli maininta. Sitä on tosiaan oppinut olemaan pienistä asioista kiitollinen tämän aiheen kanssa kun odotukset ovat käytännössä nollissa. Mutta silti on pakko olla rehellinen, että surettaa se, miten vähän akateemisesta vapaudesta, sivistyksen merkityksestä ja yliopistojen koulumaistumisesta on kiinnostusta keskustella.

Hakematta tulee mieleen männä viikonloppuna järjestetyt Turun ensimmäiset Tieteen päivät. Se oli yleisömenestys, ja Turun kaupungin sivuilla ilmoitettiin, että tämänkaltaiselle tieteen popularisoinnille on siis kysyntää. Kåren oli kuulemma myös täyttynyt ääriään myöten Science slam- tapahtumasta. Siinähän tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheensa, jä yleisö päättää, kuka voittaa.

Minusta tällainen on hälyttävää ja ahdistavaa. Että tällaisella tutkijoiden Idols-kisalla on tosissaan kysyntää. Ei tuossa kisassa tärkeimmäksi ja keskeisimmäksi nouse tutkimuksen sisältö tai sivistys, vaan se, miten asiansa osaa esitää ja paketoida; myydä. Siitähän yliopistouudistuksessakin on kyse, tieteestä ja tiedosta halutaan helposti markkinoitavaa ja mahdollisimman nopeasti hyödynnettävää.

Sivistystä on mahdotonta mitata ja pisteyttää, esiintymis- ja markkinointikykyä sen sijaan voi. Samalla tavalla autokauppiaalla on yrityslogiikan mukaisesti oikeus odottaa tuotosta rahalliselle panokselleen kuten oli käynyt Itä-Suomen yliopistossa. Siellä suuren summan lahjoittanut autokauppias kyseenalaisti filosofian opetuksen tarpeellisuuden. Ja en tässä väitäkään, ettei siihen ole oikeutta.

Yliopistouudistusta ja henkilökunnan erilaisia raportointijärjestelmiä on perusteltu virallisessa liturgiassa mm. sillä, että veronmaksajilla on oikeus saada vastinetta rahoilleen. Ja täytyy sanoa, että kyseessä on loistava argumentti, erittäin fiksusti laadittu sellainen. Se kertoo siitä, miten fiksua porukkaa lain ajajat ovat, tuollaiseen argumenttiin on vaikea keksiä vasta-argumenttia.

Jouduinkin hetken miettimään sitä, ja päädyin tähän. Tiede ja tieto sinänsä ei ole tuote. Siihen ei voi soveltaa panos-tuotos-logiikkaa. Mutta jos yliopiston tehtävä yhteiskunnassa nähdään yksinomaan ammatillisena, suoraan työelämään valmentavaa koulutusta tarjoavana kouluna, tämä ajattelu on helpompi sekä ymmärtää että myös "myydä" massoille.

Osaltaan luulen että uudistus saatiin niin helpolla läpi tästäkin syystä; sivistys ja maailmoja syleilevät filosofiat yliopistoista totuuden etsijöiden tyyssijana eivät taida olla yhtä helposti omaksuttavia kokonaisuuksia kuin puhuvat robotit tai tutkijat, jotka voisivat voittaa Idolsin.

****

Toivon, että voisimme kokoustaa kilan johtokuntaryhmämme kanssa tänä viikonloppuna. Kaupungin päätöksenteko on passivoinut minuakin; minusta virkamiesten diktatuuri täytyy pistää kuriin. Kai tämä kuitenkin on ihmisten eikä virkamiesten kaupunki. Lisäksi minulla on mielessä aihe ryhmäaloitteelle. Näinä aikoina on minusta äärimmäisen tärkeää, että teemme mahdollisimman paljon yhteistyötä ryhmänä.