Kävin eilen katsomassa Päivien kuohu-leffan. Tykkäsin kyllä, mutta jotenkin positiivinen reaktio tuli vasta leffan jälkeen. Elokuva oli puoleen väliin asti sellaista värien ja efektien ilotulitusta, että hieman hengästytti. Tämän takia tarinan herkkä punos ei ehkä tavoittanut minua täysin. Mutta tämä on tietty makukysymys.

Tammikuussa tulee teattereihin kotimainen Ei kiitos-leffa joka vaikutti eilen nähdyn trailerin perusteella just sellaselta jonka vois mennä kattomaan. Saa nähdä tuleeko tässä muita kiinnostavia vielä eteen. Ja mun tarttis ehtiä arvioida tän kuun loppuun mennessä eräs kirja Tiedonantajalle, luin sen jo kerran yhdeltä istumalta mutta ehkä siihen vois tarttua vielä kerran. Päätoimittaja on tuttu ja viime vappuna tuli yksissä bileissä puheeksi nämä arvioinnit. Ihan hauskaa päästä kirjoittamaan.

***

Ja sitten mietin mitä kirjoittaa tästä jutusta.

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/lihankulutuksen-motiivit-juontuvat-kulttuurihistoriasta-ja-muuttuvat-hitaasti.aspx

Jotainhan olen joskus jo kirjoittanut aiheesta. Suomalaisille on markkinoitu ajatusta lihantuotannon siunauksellisuudesta jo pitkään. Ja kun liha tuotetaan Suomessa, se tekee tehotuotetustakin lihasta jotenkin puhtaampaa. Tällainen mielikuvamarkkinointi on viime aikoina tullut taas näkyväksi Saarioisten ja jonkun broilerifirman mainoksissa. "Puhdasta suomalaista lihaa"- näinhän se menee.

Luomukaan ei tästä syystä ole lyönyt kunnolla läpi, kun se suomalainen elintarviketuotanto on jo valmiiksi niin kovin puhdasta. Koska on sinivalkoista. Tuo tutkimus ei sinänsä kerro mitään uutta tietoa. Se kiistää luomun ympäristöystävällisyyttä suhteessa tehotuotantoon ja kyseenalaistaa myös lähiruoan hyötyjä.

Olisi kiva nähdä tutkijan perustelut luomun ympäristöystävällisyyden kyseenalaistamiselle. Eikö se olematon kemikaalikuormituskaan ole hyvä asia? Tai kai lähiruoan pienempi tai olematon hiilijalanjälki tee siitä Thaimaan kautta lennätettyjä kalapuikkoja eettisemmän vaihtoehdon?

Tuo historiallinen aspekti kyllä on hyvä tuoda esiin. On selvää, että jos lihaa on aina saanut korkeintaan kahdesti vuodessa tai harvemmin ja ravinto on koostunut suurimman osan vuotta juureksista ja suolakalasta, liha näyttäytyy statusruokana ja se ylläpitää suosiota siksi.

Lihan nykyinen saatavuus on lopulta todella tuore juttu. Ihmiset tottuvat nopeasti uusiin ruokailutottumuksiin, ja vallitseva rutiini muuttuu normiksi josta poikkeamiset, kuten kasvis(painotteinen) ruokavalio on epänormaalia. Mutta homma voi mennä myös toiseen suuntaan.

Tänään uimahallissa korvaan särähti kun joku jutteli kaverilleen, miten ois kiva ettei lunta tulis vielä kun autolla on mukavampi ajaa lämpimillä ja sulilla keleillä. Että "kestäähän sitä lunta ja liukkautta sitten monta kuukautta". Ymmärrettävä näkökulma, mutta toisaalta varsin yleinen tapa ajatella; eli kaikki nähdään vain omasta vinkkelistä.

Ilmastonmuutos ei tästä näkökulmasta olekaan huono juttu; sittenhän on turvalliset ajokelit läpi vuoden.