Eilen julkaistiin Turun Sanomissa mielipiteeni Unelmien leikkipaikan kohtalosta. Kaupunki hoiti asian sanelupolitiikalla julkisen keskustelun minimoimiseksi. Johtokunnalle vieläpä pahoiteltiin, että asia oli päässyt keskeneräisenä julkisuuteen, ja tiedote purkamisesta tuli edellisenä päivänä. Törkeää.

Turku siis yksityistää kaupunkitilaa monin tavoin, jakamalla yrityksille tiloja puoli-ilmaiseksi ja toisaalta purkamalla julkisin varoin rakennetut paikat yritysten tieltä.

Unelmille oltava tilaa Turussa

Unelmien leikkipaikan kohtalo on herättänyt syystäkin paljon keskustelua. On kerrottu, että kiinteistöliikelaitos aikoo purkaa patsaspuiston turvallisuussyistä. Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta ei kuitenkaan ole missään vaiheessa saanut raporttia, jossa patsaiden vaarallisuus olisi kiistatta todennettu. Johtokunnan kokouksessa kyseltiinkin, montako kuolemantapausta alueelta on listattu.

Leikin itse pienenä patsailla kuten monet muutkin turkulaislapset silloin ja nyt. En muista näiden 25 vuoden aikana uutisoidun yhdestäkään onnettomuudesta, ja kuten Tarja Forss totesi (TS 9.10.), "Lasten vanhemmat ovat valveutuneita ja tarkkoja. Mikäli paikassa olisi sattunut jatkuvasti vahinkoja ja loukkaantumisia lapsille, niin paikan vaarallisuus olisi varmasti nostettu esille moneen kertaan näiden yli 20 vuoden aikana."

Unelmien leikkipaikan purkamisessa vedotaan EU-säädöksiin. Ne ovat kuitenkin velvoittaneet Turkua jo 2000-luvun alusta, ja säädöksiä kiristettiin viimeksi kesäkuussa 2012. Patsaista kuitenkin tuli turvallisuusriski vasta nyt. Tässä lieneekin kyse ennen muuta sopivien yrityskumppanien löytymisestä.

Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta sai jokin aika päätettäväkseen jälleen uuden teemaleikkipuiston rakentamisen yritysyhteistyönä. Oma vasemmistoryhmämme suhtautui negatiivisesti projektiin. Lapset eivät tarvitse leikilleen välttämättä mitään tiettyä teemaa. 

Minusta on välttämätöntä, että kaupungissa on tilaa myös lasten mielikuvitukselle. Sitä palvelevat parhaiten leikkipaikat, jotka eivät ole liian valmiiksi suunniteltuja ja joissa voi leikkiä, vaikka ei osaisikaan käyttää teknologisia sovelluksia. Kaupunkitilaa pitää voida kehittää pienten kaupunkilaisten hyväksi, ilman erityisiä teemoja tai yrityssidonnaisuuksia.