Vipun telttailu Kauppatorilla Silakkamarkkinoiden aikaan onnistui hyvin, ihmiset halusivat tulla puhumaan Sipilän hallituksen politiikan epäoikeudenmukaisuudesta ja kojulla riitti kahvittelijoita. Torilla oli tietty tosi kylmä ja tuntuu etten ole oikein vieläkään lämmennyt, toivottavasti en tule kipeäksi.

Silakkamarkkinoilla silloin ennen

Reilun kaupan viikko alkaa tosiaan maanantaina, ja siihen liittyen oli aikamoista seurata tunnettujen suomalaisten kahvintuottajien kuten Pauligin ja Meiran jäämistä kiinni lapsityövoiman käytöstä kahviviljelmillä. Yllätyksenä tämä ei tullut, globaalin kaupan normaalikäytäntönä vauraiden länsimaiden ja köyhien tuottajamaiden välillä on yhä, että omistajien tavoitteena on mahdollisimman suuri kate ja tuotto, työntekijöiden ja viljelijöiden kustannuksella. 

Muistan elävästi ravintolavaliokunnan keskustelut, kun reilua kahvia vastustettiin myös sillä argumentilla, että luonnollisesti suomalaiset yritykset toimivat oikein ja eettisesti. Koska ovat suomalaisia. Tämä oletus ei kuitenkaan ole koskaan pitänyt paikkaansa, tulee mieleen esimerkiksi Nesteen toiminta palmuöljyviljelmillä Indonesiassa, josta Greenpeace on pitänyt vuosia ääntä. Kansallisuus ei tee yrityksestä eettistä. 

Kyse on tässä tapauksessa selkeästi rasismista jota alleviivasi samaisen henkilön lausahdus "Me emme hyödy siitä että etelän neekerit pärjäävät paremmin, vaan siitä että meillä on halpaa kahvia." Hän piti ideatasolla tästä kiinni senkin jälkeen, kun olin tehnyt töitä saadakseni reilun kahvin samanhintaiseksi epäreilun kanssa, jotta ihmisten olisi helpompi toimia köyhien viljelijöiden hyväksi. Ja myös onnistunut siinä. Kirjoitin näistä aikamoisista ravintolavaliokuntakeskusteluista blogiin viimeksi rustatessani tuota allaolevaa ympäristöoppaan tekstiä vuoden 2015 keväällä.

Reilu kauppa on kehittynyt nimenomaan ratkaisuksi suureen ongelmaan.  On entistä välttämättömämpää, että väärinkäytökset ja rikkomukset saadaan esiin, vain siten voidaan maailmankaupan rakenteita parantaa.