Tulin äsken Liedosta piirijärjestön seminaarista, jossa käsiteltiin kesän puoluekokouksessa hyväksyttyä puolueen tavoiteohjelmaa. Piipahdimme sen jälkeen Keijo Kulmalan 80- vuotispäivillä, siinä on monilahjakas  ihminen. Tässä kuva.

Kuvassa Pirjo Rinne (vas.), Jaakko Lindfors, Anna Mäkipää ja minä.

Viime viikon telttailu Kauppatorilla jäi luihin ja ytimiin ja on ollut nyt viikolla semmoista flunssaisuutta.Menin kuitenkin Lietoon ja oli hyvää keskustelua, itse korostin keskustelussa esimerkiksi sääntelyn olevan etu ympäristön ja ihmisten kannalta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kemikaalien vaarallisuus todetaan vasta käytännön kautta, eli itse asiassa usein sen jälkeen, jos ihminen on kemikaaleille altistumisen seurauksena kuollut tai hän on muuten joutunut vaaraan.

Etukäteissääntely ja valvonta monta kertaa heikentävät yritysten voitontavoittelua joten selvästikään se ei ole suosittua yritysmaailmasta vaalirahoitusta saavien poliittisten ryhmien keskuudessa. Ympäristöhallinto on kehittynyt teollisen vallankumouksen seurauksena syntyneiden ongelmien vastapainoksi ja sitä tulee vahvistaa.

Yhdysvalloissa republikaanit kieltävät ilmastonmuutoksen ja näkevät uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen turhanpäiväisenä haihatteluna. Jonkun verran kärjistäen. On kiintoisaa että Suomessa ilmastonmuutosta kyseenalaistavat ja uusiutuviin energianlähteisiin siirtymistä vastustavat, joita Vasemmistoliitostakin löytyy, ovat samalla tapaa tässä kysymyksessä konservatiiveja kuten Jenkeissä nykyään hyvin oikealla laidalla yhteiskunnassa olevat republikaanit.

Kyse lieneekin määritelmällisesti arvokonservatismista. On kuitenkin kaikkien etu, että yhteiskunnassa kehitetään uusia mahdollisuuksia työpaikkojen syntymiselle. Suomella ei ole varaa väheksyä uusiutuvaa energiaa tältäkään kannalta, puhumattakaan sen potentiaalista ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Tavoiteohjelman koulutuspoliittisesta osiosta keskusteltaessa toin esille Vasemmistoliiton työtä yliopistolakia muutettaessa 2009, kun puolue oli ainoa eduskuntapuolue joka olisi lain hylännyt. Lakihan irrotti yliopistot valtiosta ja asetti ne riippuvaisiksi yritysrahasta, heikentäen yliopistojen rahoituspohjaa ja tehden sen alttiiksi suhdannevaihteluille.

Osaltaan viime vuosien uutiset yliopistojen irtisanomisista ovat tältä kannalta vain loogista jatkoa yliopistojen rahoituksen muutoksesta ja heikentymisestä. Kirjoitin aiheesta keväällä artikkelin, jatkona luennolleni Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Juttulinkin alla toinen linkki yliopistolakiprosessia käsittelevään Yhteinen yliopisto-kirjaan, johon kirjoiŧin artikkelin myös.

http://politiikasta.fi/category/kirjoittajat/eva-liisa-raekallio/

http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=155&option=com_virtuemart&Itemid=26