Pidin eilen maanantaina alustukseni pääkirjastolla otsikolla "Yhteiskunta ja vapaa tiede". Meillä oli oikein antoisa keskustelu. Olin kyllä ihan liian väsynyt, kirjoitin runoja vielä aamuviideltä. Sain inspiraation lauantai-illan runoillasta, jossa olin kaverin kanssa.

Runoyhdistys Nihil Interit
http://nihilinterit.wordpress.com/

täytti 20 vuotta, kaverin runoja on tapahtuman aikaan julkaistussa kokoelmassa. Olen itsekin silloin tällöin jotain raapustellut, mutta nyt tuli oikein sisäinen pakko kirjoittaa. Runoilta tietysti vaikutti mutta raastavat ihmissuhteet toimivat vielä parempana sytykkeenä inspiraation roihulle.

Enkä siis ollut mitenkään parhaassa terässä alustamaan, kaukana siitä. Mutta siitä huolimatta meni ok. Kyllä muidenkin mielestä, minua tultiin kiittelemäänkin. Oli kuitenkin karua huomata, että kaikki median vaiennustaktiikat yolakiprosessin aikana ynnä muut tulivat ihmisille pitkälti yllätyksenä. Karua, vaan ei yllättävää. Eiväthän taktiikat olisi onnistuneet jos porukka olisi prosessista kartalla.

Ja kahden viikon päästä alkaa Kirjiksen lukupiirimme yliopistoinstituutiosta. En ole mitään ihmeen hienoa otsikkoa sille vielä keksinyt. Saa nähdä paljonko sinne tulee väkeä, voi olla että vain muutama tyyppi. Kyllä me Tuomaksen kanssa toivoisimme osallistujia, ja siksi väsäsin tiedotteen Tylkkäriin lähetettäväksi niin, että se ilmestyisi viime perjantain lehdessä.

No, tiedotetta ei näkynyt, ja kun soittelin asiasta, syynä oli se, että viesti meni ohi. Näin saattaa tietysti käydä, mutta ehkä kiintoisampi oli päätoimittajan toteamus siitä, että aiheemme on keskimääräistä kiinnostavampi ja tiedote tulee sillä perusteella seuraavaan lehteen. Näin lienee tosiaan turvallista todeta, kun käsittelemme mm.sellaisia kysymyksiä kuten tieteen vapautta uuden yliopistolain aikana, managerialistisen hallintapolitikan ja uusliberalismin esiinmarssia yliopistoissa ja uutta yliopistojen joustavaa ja dynaamista työntekijä- ja opiskelijasubjektia.

Osallistuin aiemmin tänään Hiljan kävelylle, jonka varrella mitattiin melutasoja eri paikoissa matkalla keskustasta Koroisiin. Saimme pisteyttää paikat asteikolla erittäin miellyttävä-erittäin epämiellyttävä. Enkä voinut edes perillä antaa parasta arvosanaa. Liikenteen taustakumu seurasi meitä aina Koroisten perukoille. Ja Koroinenkin näyttäytyy gryndereille ja heidän kavereilleen politiikassa vain uutena neitseellisenä maaperänä, joka siis ilman muuta pitää rakentaa mahdollisimman täyteen.