Vaikka Turun Vasemmistoliiton julkilausuma ei asettunutkaan täysin kielteiselle kannalle myymisen suhteen, kuitenkin vassin kilan johtokuntaryhmän linja myyntiin ja vuokraukseen saatiin kokonaan kielteiseksi, Jee :) Linja kuitenkin hävisi äänestyksessä demarien aiemmasta pehmentyneelle linjalle. Ei yllättävää mutta ihan loistavaa, että onnistuimme toimimaan lopulta yhtenäisenä ryhmänä ja osoittamaan ajavamme turkulaisten parasta.

Olemme pitäneet yhteisiä ryhmäkokouksia varsin usein, ja onnistuneet toimimaan porukkana myös varsin usein. Tämä viimeviikkojen myyntihärdelli nyt on uusin esimerkki, mutta kun vaikka keväällä koko muu johtokunta halusi myydä erään päiväkotirakennuksen päiväkotitoimintaa ylläpitävälle yritykselle, vassilaiset vetivät päätöksen äänestykseen ja vaikka lukemat olivatkin murskaavat 11-2, silti on loistojuttu että saimme taas todistetuksi, että vassilaiset ymmärtävät ihmisten arkea ja tajuavat, että kaupunki on paras taho ylläpitämään kaupungin päiväkotitoimintaa. Yrityksethän nyt voivat aina mennä konkkaan. Ja se toki on vain yksi syy vastustaa yritysten ehdoilla ja voimin pyöritettävää kaupunkia.

Taannoin kilan johtokunnassa oli käsiteltävänä leikkikentän rakennuttaminen. Silmiinpistävää oli se, miten valmiiksipureskellun päätösesityksen mukaan tavoitteena oli rakentaa yritysyhteistyönä Muumileikkipuisto, siis teeman ympärille rakennettu kuvio. Juttelimme aiheesta yhteiskokouksessamme ja olimme kaikki kolme yhtä mieltä siitä, että tällainen kehitys ei ole toivottavaa. Lopulta rakenteille tuleekin vain muumihenkinen puisto. Voitosta ei voi puhua.

Minusta kyse on kokonaisuutena sekä kaupunkitilan käytöstä yleensä.  Taloudellisessa mielessä puhutaan siitä, että yritys maksattaa kaupunkilaisilla kalliit, EU-standardien mukaiset leikkilaitteet, mutta laajemmin siitä, millaista lapsuutta rakennamme, kun kaikki tilat ovat tarkasti ohjelmoituja ja niissä toimiminen tapahtuu sitä kautta ennalta mietityn kaavan mukaan. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää mahdollistaa lapsille mielikuvituksen rajaton käyttö. Siihen lapsi ei välttämättä tarvitse muuta kuin ehkä liukumäen, keinuja ja hiekkalaatikon ja jotain monikäyttöisiä leluja. Ilman mitään spesifiä teemaa.

Tästä tuli mieleen Tumman veden päällä, jonka kävin katsomassa Hesan tämänkertaisen työkeikan lopussa. Oli hyvä kyllä. Ahdistava se kyllä oli, vaikea tosin kuvitella mitään muutakaan tunnetta mitä tuollainen aihe herättää lähtökohtaisesti. Leffassa oli myös toivoa ja uskoa. Leffan yleissävy oli kaikkiaan kuitenkin suhteellisen kevyt, liittyen ehkä tavoitteeseen saavuttaa mahdollisimman suuret kävijämäärät, tiedä sitten.

Saatan mennä katsomaan sen uudestaankin, saa nähdä...Leffa kuitenkin toi oman lapsuuden niin elävästi mieleen, että pitää miettiä montako kertaa sen katsoo. Muistan niin hyvin sen, miten oma huone oli monesti ainoa rauhallinen paikka kodissa ja miten minäkin pääsin viettämään pitkiäkin aikoja isovanhempien, tuttujen ja naapureiden luona lyhyelläkin varoitusajalla. On lopulta outoa miten vähän perheväkivallan ja alkoholismin luvatussa maassa Suomessa on tehty leffoja perheväkivallasta ja alkoholismista. En ainakaan nyt muista kovin montaa.

Niin ja piti mainita vielä se, miten hieno juttu oli lukea tämä mielipide Turun Sanomista

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/536617/Tyottomien+virkistysleirit+tarkeita+arjessa++parjaamisen+valineita

Todella hyvä, jos työttömien arki ja sen edellytykset nousisivat enemmän keskusteluun. Tila- ja vuokrakysymysten osalta tulemme kyllä Päivin kanssa pitämään huolta turkulaisten tasa-arvoisemmasta kohtelusta.