Tänään keskiviikkona on historiallinen päivä, kun samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeus on lakivaliokunnan hampaissa. Hampaissa siksi, että perustuen Ylen vuoden 2011 vaalikoneen vastauksiin, n. 40 prosenttia valiokunnan jäsenistä vastustaa lakia, n. 60 prosenttia kannattaa.

Valiokunta on todellisessa vaa'ankieliasemassa; mikäli se hylkää lakialoitteen, se raukeaa. Suomalainen yhteiskunta siis on juuri ratkaisemassa, ymmärtääkö se lapsen parhaan kapeasti vai ei. Viittaan tällä siihen, miten todella monella suomalaisella tuntuu edelleen olevan vakaa käsitys, että lapsi on onnellisin ns. "ydinperheessä", kumpaakin sukupuolta olevan vanhemman kanssa.

On itse asiassa hyvin erikoista, miten tällainen käsitys on voinut elää niin sitkeästi, vaikka ei lapsen onnellisuutta ole koskaan taannut isän ja äidin ydinperhe sinänsä. Suomi on nimenomaan ydinperheväkivallan luvattu maa.

Ainoa varmasti paras ratkaisu lapselle on rakastava perhe, joka voi koostua yhdestä isovanhemmasta tai kahdesta samaa sukupuolta olevasta vanhemmasta. Rakastava ja turvallinen aikuinen tai useampia, on se kaikkein tärkein asia lapselle.