Olen oppinut suhtautumaan sanaan "kehittäminen" pelonsekaisin tuntein. Tuntuu, että se on liian usein peiteilmaisu heikentämiselle ja murentamiselle, ja jonka naamioitsemisvoimaan tunnutaan luottavan varsin yksituumaisesti.

Viimeisin osoitus tästä on opintotuen rakenteellisen kehittämisen työryhmän suunnitelmat muuttaa opintotukea lainapainotteiseksi opintojen kestäessä. Mitä muuta tämä on, kuin normiaikoja hitaammin valmistuvien rankaisemista.

Todella hienoa, että TYY on tarttunut tähän asian ansaitsemalla vakavuudella ja jopa kampanjoi esitystä vastaan. Kunpa opiskelijoiden etuja  olisi aina jaksettu puolustaa samalla innolla.

Juttelin joskus tyypin kanssa, jonka mielestä ylioppilaskuntien hallituksissa istuu liian usein ihmisiä, jotka eivät todella halua ajaa jäsenistön etuja, vaan lähinnä varmistaa omia asemiaan jatkoa varten. Tämä saattaa hyvinkin pitää joskus paikkansa...diplomaattisesti ilmaistuna.

Itse olen ainakin iloinen, että tiedän tehneeni kaikkeni yliopistolakia vastaan, vaikkakin se on joskus tarkoittanut myös "säälittävien mielenosoitusten" järjestämistä, kuten eräs vihreä tuttuni on asian ilmaissut. Kyllä minusta asia on niin, että vanhana on huomattavasti mukavampi muistella menneitä, kun tietää tehneensä oikein. Kieltämättä tekisi mieli silloin piruilla ja kysyä nimenomaiselta tutulta, että mitäpä sinä teit Vanhan valtauksen aikaan. Vaihdoit vihreän samettitakkisi kuosia sinertävämpään.