Eikö olekin hieno tämä Kulttuuriolohuoneen graafikon tekemä mainos :) Ilmoittauduin itsekin tuonne, on mukava opetella laittamaan ihan vegaanista ruokaa kun toistaiseksi on itse lähinnä kasvissyöjä. (Koitin taas vaihteeksi laittaa sitä meitin ilmastosyöppöjulkkaamme tähän myös, ei onnannut. Mutta tällä kertaa pääsin hiukan lähemmäksi syytä. Eihän sitä voi ladata tänne koska sen pitäisi olla jpg-muodossa. Eikä tiedostomuodon muutos onnaa. Äh.

Mutta joo. Minusta on upeaa, että vipu järkkää tämmöistä juuri nyt kaikenmaailman hevosenlihaskandaalien aikaan. Ja toki vielä hienompaa on, että nämäkin kurssit on suunniteltu jo aikoja sitten.

Kävin lauantaina kuuntelemassa, kun älyköt Visa Kurki ja Jari Kärkkäinen puhuivat TYY:n ympäristövaliokunnan, Animalian ja OE:n järjestämässä "Vain eläin"- seminaarissa yliopistolla. Oli mielettömän antoisa tilaisuus, kyllä kannatti mennä vaikka aamulla väsyttikin tuhottomasti.

Lauantaina myös näin jonkun nimeltämainitsemattoman iltapäivälehden otsikon "Tiedätkö mitä koululaisesi syö". Ja hieman tuli ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on joo hienoa että kasvavien lasten ravintoon kiinnitetään huomiota, mutta minusta meidän tulisi yhteiskunnassa toteuttaa turvallista ruokavaliota myös lapsillemme kaiken aikaa; siten ei tarvitsisi repiä otsikoita. Mutta sehän ei myisi lehtiä.

***

Ja taas on alkanut turhaakin turhempi sarja, Suomen selviytyjät. Minusta tässä on kyse mielenkiintoisesta ilmiöstä; viidakon laki sovelletaan helposti pureskeltavaan muotoon, ja ahdetaan jälleen televisiovastaanottimiin ja nettiin.

Olen usein ennenkin miettinyt, missä määrin todella voimme puhua ihmisen sivistyneisyydestä, kun niin helposti ajaudumme noudattamaan viidakon lakia yhteiskunnan tasolla ja suoraan toisiamme kohtaan. Ja taidanpa miettiä yhä. Tuntuu, että viidakon laki on ihmiselle luontaisin; vaatii todella työtä ja asioiden syvempää tiedostamista, että voisi aktiivisesti toimia sitä vastaan.

Nyt vaikuttaa siltä, että olemme hyväksyneet viidakon lain keskuuteemme yleiseksi toimintatavaksi ja viihteenmuodoksi taas vaihteeksi. Historia onneksi(?) tietää; humaanimmat virtaukset tulevat kyllä aikanaan, kuten ovat aina ennekin tulleet.

Kysymys on vain siitä, miten pitkälle annamme homman kehittyä tällä kertaa. Ja se pelottaa. Ihmisen on liian usein ennekin ollut helpoin oppia vasta suurkriisien jälkeen. Niinpä. Mikä siinä on, ettei ihmislaji ole edes sen vertaa kehittynyt että osaisi ennakoida ja torjua kriisejä ennen niiden muodostumista. Keskustelimme joskus jollain junamatkalla vasemmistolaisten tuttujeni kanssa tästä, ja joku totesi naulankantaan; yhteiskunnassa on aina tahoja, jotka hyötyvät epätasa-arvosta.

Viime keväänä vetäessäni historian pääsykoevalmennuskurssia perehdyin erityisen tarkasti 1800-luvun ja 1900-luvun alun historiaan, ja tosiaan oli valaisevaa ja myöskin hermostuttavaa huomata, miten sen aikainen yhteiskunta ei lopulta poikkea kovinkaan paljon nykyisestä. Esimerkiksi siltäkään osin, miten yhteiskunnan kahtiajaon ja lisääntyvän eriarvoistumisen aiheuttama ahdistus ja tarpeettomuuden tunne puretaan maahanmuuttajiin kun oikea kohde olisi harjoitettu politiikka.

Tuohon Survivoriin palatakseni, että tuntuu siltä, ettemme faktisesti olisi edenneet välttämättä kovinkaan pitkälle Rooman valtakunnan ajoista. Tuolloin ihmiset maksoivat päästäkseen katsomaan, kun ihmiset ja eläimet repivät toisiaan kappaleiksi areenoilla.

Nyt ihmiset maksavat päästäkseen katsomaan, kun ihmiset repivät toisensa kappaleiksi henkisesti erilaisissa tositeeveeohjelmissa ja vastaavissa. Telkkareista on tullut gladiaattoriareenoita. Jokaikiseen ohjelmaformaattiin pitää nykyään ängetä pudotuspelejä. Muistan loistavan Neil Hardwickin "Nyhjää tyhjästä" -improvisointiohjelman 1990-luvun alusta.

Se oli ihan mahtava ja olinkin tosi iloinen aluksi kuullessani Putous-ohjelmasta kun käsitin senkin liittyvän improvisointiin. Mutta, mutta. Katsoin ekan jakson enkä enää seuraavaa. En jaksa pudotuspelejä. Joku "Tanssii tähtien kanssa" noudattaa samaa linjaa.

Ihmiset tykkäävät seurata, miten julkkiksia pompotellaan. Ja jotkut murtuvat sen seurauksena, hyvä esimerkki oli Mika Myllylä. Enkä nyt väitä, että hän olisi ollut täysin syytön troppikuvioihin mutta hän ei ansainnut kohtaloaan. Hän jauhautui koneistossa.

Viidakon lailla on aina jonkin verran kannatusta yhteiskunnassa. Kovan linjan juorulehdistö palvelee samaa piirrettä ihmisluonteessa mitä aikoinaan areenahuvit. Haluaisin asettaa kyseenalaiseksi sen, miten yhä arvostamme areenalla selviytymisen korkeimmalle ihmisyydessä. Tämän ihmiselle luonteenomaisen piirteen tiedostaminen on minusta ensimmäisiä askelia muutoksen tiellä. Minusta emme ole oikeutettuja puhumaan yhteiskuntamme sivistyneisyydestä, ennenkuin tämä piirre karsiutuu pois.