Jos on ollut tosi vahvasti mukana koulutuspoliittisessa aktivismissa, tehnyt valtavasti töitä sivistyksen ihanteen ja akateemisen vapauden hyväksi niinkuin minä, ei voi kuin olla todella pettynyt hallituksen päätökseen leikata tieteen rahoitusta 35 miljoonaa, keinona valtiontalouden tasapainottamiseen. Yliopistot ovat kärsineet todella paljon näiden reilun yhdentoista vuoden aikana, mitä yliopistojen rahoituksen murentanut ja ne yritysrahan sattumanvaraisuudelle ja tieteenalojen ranking- listoille alistanut yliopistolaki on ollut voimassa. Rahaa olisi valtion kirstuun saatu mm. pääomaverotusta oikeudenmukaistamalla.
Ympäristöihmisenä en voi myöskään kuin surkutella, miten turpeelle löytyy kymmeniä miljoonia, kun samaan aikaan vaikeutetaan yliopistojen ennestäänkin surkeaa rahatilannetta. Siinä missä muukin yhteiskunta, myös yliopistot tarvitsevat valtiovallan varauksetonta tukea koronapandemian talouskurimuksesta selviytymiseen. Epävarman yritysrahan varaan ei yliopistoilla voitu laskea ennen koronaakaan, vaikka yrityksiä mainostettiinkin yliopistojen pelastajina..Toisaalta mietin yliopisto-opiskelijoiden (ja muidenkin) uupumista koronan takia. Miten tärkeä viesti korkeimmalta ministerijohdolta olisikaan, jos suoritusvaatimuksista joustettaisiin, jos Kela velvoitettaisiin joustoihin.
Jatkoa keskiviikkoiltana: Tässä Hesarin jutussa tarkemmin.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007974433.html
Uskon tiedeleikkausten johtavat siihen, että esim, humanististen alojen ja kasvatustieteiden ahdinko syvenee entisestään. Niiden on paljon vaikeampaa osoittaa helposti mitattavia ja rahoittajien arvostamia tuloksia tutkimuksestaan verrattuna esim. lääke- ja kauppatieteisiin. Hirvittävän lyhytnäköistä ja surettaa, että löydän nykytilanteesta yhteneviä piirteitä edellisen hallituksen aikaisiin päätöksiin, ja tähän nelisen vuotta sitten julkaistuun tekstiini humanistisen yliopistokoulutuksen syvistä vaikeuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti