Perjantainen TuASSin juhlaseminaari ja omakin puheeni meni hyvin. Tosi harmi etten päässyt iltajuhlaan, olisin todella paljon halunnut mennä. En jaksanut sittenkään mennä lauantaina Vipun vegekurssille. Tällä viikolla on ollut joka päivä jotain välttämätöntä menoa, niin päätin kumminkin pitää eilisen taukoa. Ja eihän mua sillä tavalla kurssilla tarvittu.

Tänään oli piirihallituksen kokous, jossa muun muassa käytiin läpi soteuudistuksen läpiviemisen erikoisia tapoja, joissa pääluottamusmiehiä heitetään kokouksista ulos. Tuollainen toiminta pitää kyseenalaistaa. Siellä valmisteltiin myös kannanottoa työmatkaliikenteestä. Siellä oli juttua myös puoluevaltuuston kokouksesta, ja kuulemma Ylen vaalikoneesta on tulossa osaksi videomuotoinen. Voi itku. Se asettaa ehdokkaat ilman muuta eriarvoiseen asemaan. Videovastaaminen pistää hirveän paljon painoa esiintymistaidolle ja ulkonäölle. Kummallakaan ei lopulta ole tekemistä kokoustyöskentelyn kanssa. Sekin korostuu, onko tolkuton välinearsenaali käytettävissä. 

Entä köyhät ja pitkäaikaistyöttömät ehdokkaat? Toin kokouksessakin esiin, miten olisi pidettävä huolta tasa-arvon toteutumisesta, siitä että kuntavaalikampanjan tekemiseen olisi matala kynnys, ettei siihen tarvitsisi enempää varoja ja resursseja kuin jo nyt tarvitsee. Minusta Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat jälleen, miten retorisille kyvyille laitetaan aivan liian paljon painoa. Populismilla ja yleisön haltuunotolla ei pidä pärjätä, vaan asialla ja sisällöllä. Niin, kunpa ihmiset palkitsisivat asiallisesta ja politiikan sisältöihin keskittyvästä kampanjasta. Sen sijaan eniten julkisuutta saa yksinkertaistetulla ja tunteisiin vetoavalla rautalangasta vääntämisellä.

Nykyaika käy tässäkin suhteessa yhä armottomammaksi. Kyllähän on tehty tutkimusta esim jenkkien presidentin Franklin D. Rooseveltin valinnasta; että häntä tuskin olisi valittu jos siihen aikaan olisi ollut televisioituja vaaliväittelyitä. Syynä vain ja ainoastaan se, että hän istui pyörätuolissa. Esiintymistaitoiset ja dynaamiset triathlonistit ovat keränneet valtavia äänisaaliita Suomessakin, mutta mikä olikaan politiikan sisältö näillä terveyttä uhkuvilla tehopakkauksilla.

Pitää katsoa mahdollisimman pian uudestaan A Single Man. Törmäsin netissä leffan näyttelijöiden haastatteluihin, ja muistin miten valtavasti tykkäsin leffasta. Tein siitä aikoinaan kritiikinkin Varsinais-Suomen Vasemmiatonuorten Punapostiin, vaikkei kyllä voi puhua kritiikistä. En minä muistaakseni siitä mitään negatiivista löytänyt. Pitänee kaivaa se esiin. Pitää myös käydä katsomassa Tim Burtonin uusin sekä tietty Allied.