Olen tässä viettänyt niinsanottua nettilomaa, en ole lukenut sähköposteja enkä edes uutisia seurannut sähköisesti ainakaan kovinkaan aktiivisesti viime keskiviikon jälkeen. Lomailua edesauttaa se, ettei mulla ole kotona juuri nyt nettiä käytössä. Ja kas, johan on sattunut ja tapahtunut tällä välin. Aloitetaan vaikka kokoomusnuorten varapeejiin (ainakin kait vielä tällä hetkellä) Saul Schubakin lapsilisäkommenteista.

Tästähän on uutisoitu Ylessä ja Kansan Uutisissa ja Turun Sanomissa ainakin ja ties missä muualla. Schubak on myöhemmin tänä iltana ihan telkkarissakin. Mielestäni on tarpeetonta, että hän saa tälla tavalla julkisuutta. Miksiköhän hänelle nyt annetaan eetteriaikaa. Hänhän on jo ehtinyt puolustella kommenttejaan harkitsemattomiksi ja syyttänyt perussuomalaisia mustamaalauksesta...Kyllä saakin selitellä, jos haluaa saada tehdyn tekemättömäksi. Tässäpä sitaatti vielä:

 Viime bloggauksessa mainitsin siitä, miten yhteiskuntamme muistuttaa monessakin mielessä sitä Suomea, jossa elimme satakunta vuotta sitten. Tuolloinhan ajettiin mm. köyhän kansanosan pakkosterilointeja. Ja toteutettiin myös...
- Lähtökohta on se, että jos hankkii lapsia, heitä pitää pystyä elättämään, Schubak perustelee kantaansa. Tämähän on täsmälleen samaa retoriikkaa, jota aikoinaan käytettiin sterilointikeskustelun puolustukseksi.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie totesi viikonvaihteessa, ettei maan suurimman puolueen nuorisojärjestön johtajan mielipide voi olla täysin yksityisajattelua. Olen itse järkyttynyt mutten yllättynyt Schubakin puheista. Tottakai toivoisi, että kokoomusnuortenkin johdossa olisi harkintakykyisiä ja empaattisia, ajattelevia ihmisiä mutta se taitaa olla liikaa vaadittu.

No rehellisyyden nimissä kyllähän Schubakin puheista on laajassa mitassa nyt sanouduttu irti, ovatpa eräät kokoomuskansanedustajat vaatineet hänen eroaankin. Mitkään jälkikäteen tehdyt toimet eivät kuitenkaan pelasta kuviota enää. Ja johtopäätös säilyy. Yhteiskuntamme on kova ja sairas, kun tällaista ajattelua yleensä esiintyy ja vielä palkitaan lisäjulkisuudella. Ja kun tietää, ettei tässä suhteessa ole tarpeeksi muuttunut sadassakaan vuodessa, iskee tietty toivottomuus. Mutta vain hetkeksi.

**

Minusta myös se, mitä Sandy-hirmumyrsky on saanut Yhdysvalloissa aikaan, kertoo karua kieltään ilmastonmuutoksen etenmisestä ja pakottaa kiireellisiin toimiin sen hillitsemiseksi.Tässä muutama kuva Sandyn jäljiltä jenkkien itärannikolta. Tiet tulvivat ja sähköt olivat poikki tuhansilta...

Kun tietää miten herkkiä yhteiskunnat ovat sähkökatkoksille, ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat entistä konkreettisimmiksi. Ja suorastaan pelottaa lukea, miten sikäläiset ydinvoimalat ovat seisokissa. Amerikkalaisviranomaiset tietenkin vakuuttavat, ettei vaaraa ole. Mutta kun tietää miten tällainen vakuuttelu kuuluu viranomaisten rooliin, en ole enää lainkaan vakuuttunut.

Varsinkaan kun vaikka Japanin Fukushiman kohdalla viranomaiset tyynnyttelivät yleistä mielialaa minä ehtivät, mutta Greenpeacen tutkimukset Japanin aluevesiltä osoittivat, miten meri oli radioaktiivisuuden saastuttama...Ja tiedämme, miten onnettomuuden laskeuma saastutti sikäläiset elintarvikkeet. Onnettomuuden laskeuma ei katsonut maantieteellisiä rajoja. Kyllä mielestäni on niin, että myös ilmastonmuutos pakottaa meidät miettimään energiaratkaisumme ihan uudelleen. Ei ydinvoimaan voi enää mitenkään tukeutua.