Tähän mennessä Stop Talvivaara-liikkeen keskiviikkoinen mielenosoitus Helsingissä

ei ole poikinut todellisia toimia kaivoksen pysäyttämiseksi. Ei kyllä yllätä yhtään. Eihän esim 13.3. 2009 Hesassa, mustana perjantaina järjestetty valtakunnallinen suurmielenosoitus yliopistolakia vastaan oikeastaan muuta saanut aikaan kuin osallistujille tunteen että olivat tehneet itse parhaansa (Turustakin lähti peräti yksi bussillinen opiskelijoita ja yksi yliopistojen henkilökuntaa, jee). No joo, tässä on väkisinkin kyynistynyt.

Tänään saimme kyllä lukea Turkkaristakin Talvivaaran toimitusjohtajan puhjenneen kyyneliin pyydellen anteeksi tuhoja. Ihan loistojuttu että on sentään paha mieli hirvittävän ympäristökatastrofin räjähdettyä, mutta konkreettiset toimet jäävät kaiken aikaa uupumaan. Ihmiset voivat onneksi vaikuttaa itsekin; voi allekirjoittaa adressin esim täällä

http://www.adressit.com/vesistojen_puolesta_-_stop_talvivaara

ja Greenpeacen sivuilla voi myös vaikuttaa tähänkin asiaan

http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/myrkyt/talvivaara/

Joko tämän myötä Suomessakin ymmärrettäisiin ydinenergian todelliset kasvot...

**

Ja sitten muutama rivi yliopistolain eräästä seurauksesta. Muiden kun EK:n tukeman Aalto-yliopiston määrärahoja vähennetään koko ajan. Åbo akademi on lopettamassa sukupuolentutkimuksen oppiaineen. Sitähän ovat Turun yliopistonkin opiskelijat voineet opiskella, ja kurssit ovat tuoneetkin hyvän lisän suomenkielisen yliopiston kurssitarjontaan. Nyt sitten leikkuri on kohdistumassa, ei kovinkaan yllättävästi, tähän yhteiskuntakriittiseen ja analyyttiseen oppiaineeseen. Ei suinkaan vaikka luonnontieteelliseen tai tekniseen koulutukseen.

Tässä aiheesta Turkkarissa kirjoitettu mielipidekirjoitus

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/414387/Sukupuolentutkimusta+ei+voi+++korvata+mikaan+muu+oppiaine

Kun aikoinaan naistutkimuksen nimi muuttui sukupuolentutkimukseksi, tunnelmani olivat ristiriitaiset. Vaikutti jossain määrin siltä että naistutkimuksen feminismisidosta haluttiin heikentää (joistain hallinnollisista syistä). Naistutkimuksen opinnoissa käsiteltiin mielestäni jo ennen nimenmuutosta sukupuolta monipuolisesti. Tietenkin näkökulmani on feministin näkökulma, mutta en todellakaan vieläkään ole ymmärtänyt tarvetta nimenmuutokselle. Ja nyt sitten oppiainetta ja kurssitarjontaa kaikkineen ollaan ajamassa alas.

Yhteiskunnassa tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän nimenomaan naistutkimuksellista näkökulmaa. Tämä tulee nopeasti mieleen, kun seuraa miltei mitä tahansa keskustelua missä tahansa. Esimerkiksi jenkkien presidentinvaalien yhteydessä tuli ilmi eräiden naispuolisten republikaanien mielipiteitä, jotka osoittivat feministisen perspektiivin huutavaa pulaa. Ja jonkin muunkin totaalista puuttumista.

Kuten vaikka se, että "äänioikeuden myöntäminen naisille on pahin virhe, mitä Yhdysvallat on koskaan tehnyt" tai " miesten tulee suojella naisia äänestämään pääsyltä, koska naiset äänestävät tunteella". Niin, mitähän noihin voi sanoa. Miehethän eivät koskaan äänestä tunteella tai vaikka ulkonäön perusteella. Eivätpä tietenkään.

Niin. Minä olen feministi. "Olen feministi, mutta" -keskustelunavaukset ärsyttävät. Tulee mieleen Caitlin Moranin vastaus feminismiään epäröiville naisille: "Mikä osuus naisten vapautusliikkeestä ei oikein toimi? Onko se naisten äänioikeus?" Amerikkalaisten republikaaninaisten keskuudessa tuo voisi ollakin varsin osuva analyysi. Tiesin senkin, että on varsin rohkeaa esitellä itsensä kunnallisvaaleissa feministiehdokkaana. Kertoo sinänsä toki riittävästi maailmasta, että sellainen on jotenkin erityisen rohkea veto. Ei sen pitäisi olla. Minulle se oli ainoa oikea vaihtoehto.