Lauantain 24.11. Turkkarissa kerrottiin valtion leikkauksista lukioiden määrärahoihin. Hallitus on esittänyt 37 miljoonan euron leikkauksia lukio-opetukseen. Jutussa haastateltu Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen arvioi, että "leikkaukset vaikuttavat varmasti lukioiden määrään, kun huomioidaan myös kuntien taloushaasteet", ja lisää, että "tulevaisuudessa ei välttämättä tueta erityisesti pieniä lukioita, mutta alueellisesta kattavuudesta pidetään huolta".

Olisikin kiintoisaa nähdä, miten alueellinen kattavuus tässä skenaariossa toteutuu kun tässä lähdetään sitä alueellisesti kattavaa lukioverkkoa karsimaan. Myöskin keskustelu talousvaikeuksissa kamppailevista kunnista on tässäkin yhteydessä epäanalyyttista. Huomio pitäisi keskittää siihen, miksi vaikeuksissa ollaan.

Lounais-Suomessa on jutun mukaan kuusi alle 120 oppilaan lukiota. Artikkelissa mainitaan lukioiden ongelmana niin vetovoima, pienenevät ikäluokat ja julkisen sektorin taloushaasteet. Minusta tässä olisi nyt erinomainen tilaisuus katsoa kokonaisuutta. Pienten lukioiden heikkenevä vetovoima johtuu tietenkin monesta tekijästä, joista pienimpiä eivät ole maaseudun väestö- ja palvelukato. Eikä se, että lukion voi nykyään valita, yleensäkään paranna pienten lukioiden asemaa.

Kaupalliset kanavathan ovat myös kunnostautuneet laatimalla lukioiden ranking-listoja. Muistan elävästi keskustelun, jota Turussa käytiin muutamia vuosia sitten Pernon lähiölukion lakkauttamisesta. Kasvatus- ja opetustoimenjohtaja perusteli sitä mm. Maikkarin ylioppilaskirjoitusten tuloksiin perustuneella rankinglistalla, jolla Pernon lukio ei tosiaan ihan kärkisijoilla ollut. Listauksessa ei otettu huomioon mitään muuta kuin yo-kirjoitusten tulokset, ei esim. sitä, millaisin arvosanoin oppilaat olivat lukioon tulleet. Ja Pernon lukion pääsyrajahan oli erittäin alhainen.

Minusta se, että heikolla keskiarvolla lukioon tulleet yleensä pääsevät kirjoituksista läpi, osoittaa lukion tasokkuutta ja opettajien todellista ammattitaitoa. Kympin oppilaat kun eivät samalla tavalla ohjausta kaipaa. Heikoin perustein tehdyt listaukset vääristävät ja typistävät sitä keskustelua, jota todella tulisi lukioiden tasosta käydä. Ja siis pahimmillaan niitä käytetään syynä lukioiden lakkautuksiin...

Minusta pienenevät ikäluokat eivät ole koulutuspolitiikassa lainkaan niin suuri ongelma kuin miltä ilmiö saadaan vaikuttamaan. Nythän olisi mahdollisuus satsata toden teolla pienempiin opetusryhmiin ja henkilökohtaisen oppilaanohjauksen kehittämiseen.  Lukiouudistukset on mielestäni toteutettava aina myös pedagogiikan ja didaktiikan ehdoilla, ei ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta.

Turun aikeet kasata lukiot keskustaan on torpattava. Ja tietenkin maaseutulukioiden oppilasaineksen turvaamiseksi on vahvistettava maaseutua ja estettävä sen autioitumiskehitys. Aikoinaan on tehty hienoa ja pitkäjänteistä työtä jotta joka puolella Suomea olisi mahdollisuus yleissivistävään koulutukseen, ja nyt tätä työtä ollaan purettu ja purkamassa. Pienten kyläkoulujen katoaminen liittyy toki tähän myös.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo Turkkarin jutussa, että poliisin ja postin häviäminen ovat pikkujuttuja lukion rinnalla. Minusta on kuitenkin tärkeää hahmottaa se kuuluisa kokonaisuus tässäkin. Kun palvelut ja elinkeinot lähtevät pitäjistä, ei ole kohta perheitäkään joista niitä lukiolaisia tulee. Kaikki liittyy kaikkeen ja siksi nyt tuleekin pitää huolta myös maaseudun elinehdoista.