Viime kuukausina on kitisty hallituksen aikeesta leikata kilometrikorvauksia.  Erittäin hieno avaus liikenneministeri Kyllöseltä. Ja kuluneella viikolla sitten eduskunta teki äänin 98-67 päätöksen, joka osoittaa tervettä järkeä; kilometrikorvaukset laskevat viidellä prosentilla ensi vuoden alusta. Tässä on ns. pehmeä lasku, laskevathan korvaukset vielä enemmän vuoden 2014 alusta.

Leikkausta on perusteltu erittäin varteenotettavalla tekijällä; nyt korvauksia maksetaan myös yksityisajosta. Tämä onkin erinomainen peruste. Minusta tässä on kuitenkin nyt syntynyt todella tärkeä ja uraauurtava päätös, jolla muutetaan yksityisautoilua suosivaa infrastruktuuriamme.
Muutosta on minusta tosin lähdetty viemään eteenpäin väärästä päästä. Jos tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen käyttöastetta, olisi ollut valtavan tärkeää järjestää se ensin sellaiselle tasolle, joka aidosti korvaisi mahdollisimman pitkälle oman auton käyttöä. Nyt varsinkin haja-asutusalueilla ja maaseudulla ongelma olemattomasta joukkoliikenteestä pysyy ennallaan.

On kuitenkin syytä muistaa, että korvaukset laskevat vain pari senttiä kilometriltä eli muutos on toistaiseksi marginaalinen. Tätä ei olisi voinut päätellä aiheen saamasta julkisuudesta ja varsinkaan kommentoinnin tasosta. Monen mielestä tämä on ainoastaan vihervassarihippien salajuoni autoilun vaikeuttamiseksi.

Minusta asia on niin, että meidän on katsottava yhteiskuntamme rakenteita kriittisesti; miltä osin ne suosivat kestävää kehitystä ja miltä eivät. Tältä pohjalta eduskunnan ratkaisu on erinomainen asia. Muutoksen vastustuskaan ei olisi ollut näin mittavaa, mikäli joukkoliikenne tarjoaisi todellisen vaihtoehdon. Joukkoliikenteen korjaaminen ja vahvistaminen sekä kehittäminen ympäristöystävälliseltä pohjalta on mielestäni tärkeimpiä prioriteettejä maassamme ja tietenkin myös globaalisti.

**

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/421904/Lausteelle+nouseva+keskuskeittio+porisuttaa+lisaa+lahiruokaa

Tällainen juttu osui silmään. Paperilehden juttu ja tämä eroavat jossain määrin toisistaan, paperiversiossa mainittiin nykyisen keittiöverkon työllistävän n. 500 ihmistä, ja uuden keittiön työllistävän viitisentoista ihmistä. Olen huolissani keskittämiskehityksen vaikutuksista työpaikkoihin, kun eräs tärkeimmistä syistä keskittämisessä on nimenomaan kustannussäästö.

Silmään suorastaan pistää Tuija Kämän toteamus siitä, miten tehostamisen ohella keskittäminen tuo mahdollisuuden siirtyä lähiruokaan. Aivan kuin se ei olisi mahdollista kattavan keittiöverkon kautta. Herääkin kysymys, miksi se on Ruotsissa mahdollista. Eipä Suomessa tietenkään kannattaisi länsinaapurin erinomaisuutta alleviivata eikä se loistavuus tietenkään kaikkea läpäise, mutta pakko todeta, että tässä(kin) asiassa he ovat valovuosia edellä meitä.

Ruotsissa tosiaan aikoinaan lähdettiin koulukeittiöiden keskittämislinjalle, mutta sitten huomattiin ettei säästöjä syntynytkään odotetusti. Ja lähiruoka kuuluu lahden takana koulukeittiöiden valikoimaan itsestäänselvyytenä. Jostain syystä vaan täällä halutaan itsepintaisesti tehdä muiden tekemät virheet uudestaan. Enkä usko, että lähiruoka jotenkin taianomaisesti nyt ilmestyisi turkulaisiin ruokaloihin vain siksi, että Lausteelle rakennetaan uusi keskuskeittiö.

Kyllä kestävän kehityksen mukaisen ravinnon osuuden lisääminen julkisissa hankinnoissa vaatii kokonaisvaltaista ja tietoista kehitystyötä alkaen nykyisten ongelmien tiedostamisesta. Yksi suurimmista esteistä esimerkiksi juuri lähiruoan osuuden kasvattamiselle julkisissa hankinnoissa on korkeampiin kustannuksiin tuijottaminen. Kun kotimaisen ruokatuotannon tukemisen tulisi olla ruokapolitiikan lähtökohtia, niin nykyisellään vielä tehostamis( ja kulujen karsimis)into on vaikeuttanut sen tärkeyden sisäistämistä. Ja nyt yhtäkkiä tehostaminen parantaisikin lähiruoan mahdollisuuksia. Jotenkin vaan ei tunnu luontevalta tämä yhtälö.

**

Ja pakko lopuksi kiittää henkkamaukkaa siitä, että jälleen muistivat tavallisia naisia myös täällä Suomessa joululahjakampanjallaan. Niin, eiköhän vaan tässä muistettu lähinnä soveliasta ja tavoiteltavaa naiseutta määrittäviä normeja ja ohjataan naisia (ja tietysti myös miehiä) toteuttamaan niitä. Kun Ruotsista on tässä postauksessa ollut puhe niin jatkan. Siellä on voimakas vastarinta näitä henkkamaukan (joulu)kampanjoita vastaan, siitä tulisi täälläkin ottaa enemmän mallia. Minua on lukiosta asti ärsyttänyt erilainen tapa kuvata naisia ja miehiä mainoksissa eikä se ole muuttunut.