Turun yliopisto on toistaiseksi laittanut Reilun kaupan käytännössä jäihin. Kehitysmaiden ihmisten elinoloja parantava Reilu kauppa onkin kohdannut paljon vastarintaa. Mielestäni meillä täällä rikastuneessa pohjolassa on vastuu vähemmän rikkaista maista. Jos suosimme suuryritysten tuotteita pienten tuottajien kustannuksella, ylläpidämme jo siirtomaa-ajoista tuttuja valta-asetelmia ja hierakioita.

Kehitysmaat ovat edelleen kehitysmaita, koska mikään ei muutu; niiden ei anneta vaurastua, eikä kehittää omaa yhteiskuntaansa. Siksi minusta Reilun kaupan tuotteiden suosiminen on erinomainen tapa kantaa sosiaalista vastuuta ja mikä parasta, sen voi tehdä ihan arkisilla valinnoilla, vaikka siis juomalla reilua kahvia ja muita tuotteita. Niitä pitää siis olla tarjolla, ja Turun yliopisto haluaa nyt siis vähintään rajoittaa vahvasti reilua valikoimaansa.

Tänään julkaistiin mielipiteeni ko. aiheesta Tylkkärissä, se tässä

****

Tarpeisiin epäreilua kauppaa?


Uutisoitte 10.9. siitä, että Turun yliopisto on laittanut toistaiseksi jäihin hankkeen Reilun kaupan korkeakoulun statuksen hankkimiseksi. Johtoryhmä oli päättänyt, että reilua kahvia ja teetä voi tarjota yliopiston virallisissa tilaisuuksissa, mutta tuotteiden valikoiman laajentaminen olisi ristiriidassa yliopiston hankintasäännön ja valtakunnallisen hankintalain kanssa.

Yliopiston viestintäjohtaja Anne Paasin mukaan yliopisto on riippuvainen kampusruokalayritys Unican tarjonnasta. Paasi lisäsi, että yliopistossa on monenlaisia tarpeita, joihin vastaaminen ei reilun kaupan tuotteilla onnistu.

Tässä vaiheessa esitänkin kysymyksen; mitkä ovat näitä tarpeita, joihin vastataan paremmin siis epäreilun kaupan tuotteilla? Reilun kaupan järjestelmä on luotu tukemaan kehitysmaiden pienviljelijöiden toimijuutta ja helpottamaan sitä, että pienviljelijät pääsevät itsenäisinä toimijoina mukaan kansainväliseen kaupankäyntiin.

Reilun kaupan tuotteita tuotetaan sekä yksittäisten perheiden omistamilla pientiloilla että plantaaseilla, jotka käyttävät paljon palkkatyövoimaa. Reilun kaupan tuotteiden myynnit ovat viime vuosina kasvaneet, mikä näkyy suoraan kehitysmaiden viljelijöiden Reilusta kaupasta saamina hyötyinä.

Reilun kaupan ansiosta toteutetaan tilojen työntekijöiden lasten päivähoitoa, tuetaan koulutusta, parannetaan  asumisoloja ja jopa tarjotaan apua perheenjäsenen kuollessa. Reilun kaupan kahvista puhuttaessa naisten toimijuus nousee tärkeäksi; maailmanlaajuisesti miltei 25% reilun kaupan kahvin viljelijöistä, eli lähes 100 000, on naisia.

Mitä tulee yliopiston ja Unican yhteistyöhön reilujen tuotteiden valikoiman suhteen, voi todeta, että Turun yliopiston ylioppilaskunnan liiketoimintaa hoitava Universtas omistaa 51% Unicasta. Näin ollen opiskelijat viime kädessä omistavat Unican, ja voivat näin säädellä valikoimaa.

Toimiessani TYYn ravintolavaliokunnan puheenjohtajana vuonna 2009 teetimme kahvilakyselyn, jonka mukaan 64% vastaajista olisi toivonut tarjolle pelkkää reilua kahvia. Tulos oli jo tuolloin linjassa aiempien vuosien kyselyjen kanssa. Kehitysyhteistyö sinänsä on ollut TYYn tukikohteita jo pitkään, joten voi hyvällä syyllä olettaa, että reiluun kauppaan suhtauduttaisiin tältäkin pohjalta positiivisesti opiskelijoiden keskuudessa.

Reilu kauppa on kriteereiltään kattavin, kehitysmaissa vaikuttavin, luotetuin ja suosituin eettisen sertifioinnin järjestelmä maailmassa. Reilu kauppa on kestävän kehityksen edelläkävijä, joka tähtää köyhyyden vähentämiseen. 

Näin ollen on aiheellista kysyä, millä tavoin nämä tavoitteet ja tulokset ovat ristiriidassa Turun yliopiston tarpeiden kanssa.



Eva-Liisa Raekallio
TYYn ravintolavaliokunnan pj 2009.
kunnallisvaaliehdokas 2012 (vas.)