****
Turun kaupungin ruokahankinnat kestävälle pohjalle
Turun Sanomien talousliitteessä 28.8. haastateltiin luomusianlihantuottajia. He ihmettelivät, miksei luomulihan hintataso korjaannu nopeammin. Artikkelissa nousi esille sekin, miten riippuvaista lihantuotanto on luomuviljanviljelystä. Kotimaisten rehumarkkinoiden pitäisi kasvaa huomattavasti, jotta luomusianlihaa voitaisiin tuottaa lähiruoan periaatteiden mukaisesti turvautumatta niin paljon soijapohjaiseen, usein entisiltä sademetsäalueilta tuotavaan raaka-aineeseen. Luomutuotannon todettiin myös olevan tavanomaista tuotantoa kannattavampaa.
Talousliitteen jutusta on mahdollista tehdä useitakin johtopäätöksiä. Jotta voitaisiin varmistaa luomun laajeneminen ja vakinaistaminen osaksi lähiruokatuotantoa ja arkea, tulisi huomio kiinnittää nykyistä paremmin luomun matkaan pellolta lautaselle. On ensiksikin lisättävä omavaraisuutta, jotta raaka-aineita ei tarvitsisi raahata energiaa tuhlaten valtamerten takaa. Toiseksi on pidettävä huolta siitä, että kysyntä ja tarjonta todella kohtaavat. Esimerkiksi haastateltujen Nymanin veljesten mukaan luomusianlihan menekki ei ole ollut ongelma moneen vuoteen, silti siis hintataso on liian monen kuluttajan ulottumattomissa.
Kysymyksen voi laajentaa koskemaan yleensäkin eettistä ja kestävälle kehitykselle pohjaavaa ruokatuotantoa. Mistä on esimerkiksi luomutuotannon kohdalla kyse, kun menekkiä riittää, ja niin monet seikat terveellisyyskysymyksistä lähtien puoltavat luomun osuuden kasvua. Tästä huolimatta Suomi on kestävän kehityksen mukaisen ruokatuotannon hännillä. Kyse on mielestäni pitkälti rakenteista, ja myös asenteista. Toimiessani Turun yliopiston ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnan puheenjohtajana vuonna 2009, esitin luomuviikkoa kampusruokaloihin. Reaktio oli huvittunut, kuten myös silloin, kun toivoin ylioppilaskunnan noudattavan omaa säännöstöään ja tarjoavan reilua kahvia samaan hintaan kuin tavallista. Selvittäessäni asiaa tarkemmin kävi ilmi, että ravintoloita sitovat tuottajasopimukset, joita ei juridisestikaan käynyt purkaminen eikä joustovaraa löytynyt. Reilun kahvin osalta hinta saatiin samalle tasolle, mutta näkyvyys jäi selvästi tavallisesta kahvista.
Reilun kaupan kahvi on tunnetuimpia reilun kaupan tuotteita ja se on lisännyt suosiotaan vuosi vuodelta. Se on otettukin käyttöön jo Turun kaupungin virallisissa yhteyksissä, kuten kokouksissa. Tämä on toki hyvä alku, mutta jotta reilu kauppa todella palvelisi tarkoitustaan, eli parantaisi kehitysmaiden tuottajien elinoloja, olisi se tuotava ihmisten arkeen, eli kouluihin ja työpaikoille. Puuhastelusta tulee siirtyä toimiin, joilla on todellista merkitystä.
Turun kaupungin tarjoama kouluruoka on samoin tuottajasopimuksiin sidottua. Nyt on jo tehty linjaus luomu-ja lähiruoan lisäämiseksi Turun kaupungin ylläpitämissä ruokaloissa. Se on tarkoitus toteuttaa Portaat Luomuun -ohjelman mukaisesti. Ohjelman tavoitteena on antaa ammattikeittiöille ohjeita, kuinka ottaa huomioon kestävä kehitys toiminnassaan ja erityisesti, miten ne voivat laajentaa luomutuotteiden käyttöä. Ohjelma on minulle tuttu; olen usean vuoden ajan seurannut yliopiston kampusravintoloiden kiipeämistä portaalta toiselle. Valitettavasti eteneminen on ollut varsin hidasta.
Mielestäni tulevaisuutta arvostava ja eettinen ruokatuotanto vaatii koko prosessin uudelleenarvioimista ja vankkaa sitoutumista. Ruokaa ja siihen liittyviä kysymyksiä pidetään turhan usein arkipäiväisinä aiheina, joihin ei kiinnitetä riittävää huomiota. Arkiset valintamme kuitenkin ovat arvaamattoman tärkeitä. Se, mitä poimimme ostoskärryymme täällä Turussa tai mitä syömme ruokatauolla, vaikuttaa todella monen ihmisen elämään, ja myös ilmastonmuutoksen etenemiseen. Vesipula tulee pian vaikeuttamaan lihantuotantoa entisestään, ja tällöin kasvis- ja lähiruoka tulee nousemaan aiempaa merkittävämmäksi ravinnonlähteeksi. Eettiset kysymykset olisi tärkeää huomata jo tänään.
Turun kaupungin tuleekin tästä eteenpäin kantaa vastuunsa ja rakentaa ruokahankintansa aidosti kestävälle pohjalle. Hankinnoissa on painotettava lähi- luomu- ja kasvisruoan osuutta, parannuksiin on todella sitouduttava, ja otettava reilun kaupan tuotteet osaksi arkea. Kyse on ihmisten terveydestä ja tulevaisuudesta.
Eva-Liisa Raekallio
kasvatustieteiden ylioppilas
lukio- ja ammattiopetuslautakunnan varajäsen (vas)
****
Niin, toimeenpantavat ohjelmat ja suositukset voivat pahimmillaan jäädä nimellisiksi, jos niiden toteuttamista ja etemistä ei valvota. Tosiaan kun toimin Turun ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnan jäsenenä 2008 ja sitten puheenjohtajana 2009, huomasin nopeasti, että luomu- ja kasvisruoan tiellä kampusravintoloihin oli paljon esteitä ja hidasteita. Minuthan melkein naurettiin ulos valiokunnan kokouksesta kun ekan kerran ehdotin luomuviikkoa silloin 2008. Niin, onhan se naurettavaa kun joku kantaa huolta tuotantoeläinten kohtelusta.
Ylioppilaskunnan säännöissä puollettiin eettisesti tuotetun ruoan osuuden lisäämistä kampuksella. Siitä huolimatta kun ensimmäisen kerran kysyin, missä reilu kahvi on ruokaloissa, reaktio oli jokseenkin epäuskoinen. Jotkut jopa luulivat, että tarjottu kahvi oli pelkkää reilua kahvia. Suurempi osa tuntui suhtautuvan tyyliin: "No miksi tästä nyt haloo pitää nostaa". Aiheesta sukeutui ylioppilaskunnassa lopulta asiallistakin keskustelua, ja saimme puheenjohtajakaudellani reilun kahvin tarjolle samaan hintaan tavallisen kanssa. Vihreän vasemmiston edustajistoryhmä painoi töitä, minäkin tein puheenjohtajana töitä ns. niska limassa. Tässäpä muuten ylioppilaskunnan kampusruokalayritykselle asiasta kirjoittamani paperi.
****
26.5.2009
Hyvä Unican hallitus,
Turun yliopiston ylioppilaskunnan ravintolavaliokunta on sitoutunut TYY:n linjaan. Valiokuntaa sitovassa ylioppilaskunnan talousstrategiassa lukee, että Unican brändi perustuu kestävään kehitykseen. Kun tämä suhteutetaan siihen, että poliittisen linjapaperin mukaan TYY haluaa Unican ravintoloissa käytettävän enemmän luomu- lähi- ja Reilun kaupan tuotteita, on luonnollista että ravintolavaliokunta toivoo TYY:n strategian toteutumista näiltäkin osin.
Unican toimipisteissä tulisi pyrkiä siihen, että reilun kaupan kahvi olisi tasaveroisesti saatavilla yleisesti saatavilla olevan kahvin kanssa. Sen tulisi lisäksi olla samanhintaista jotta valinta todella olisi aito. Viime vuoden kahvilakyselyssä seitsemän kymmenestä vastaajasta suhtautuisi positiivisesti jos tarjolla olisi vain reilun kaupan kahvia. Asiakkaiden toivomus on täten linjassa TYY:n strategian kanssa. Ravintolavaliokunta toivoo TYY:n strategian ja asiakkaiden näkökulman huomioimista reilun kaupan kahviin liittyvissä päätöksissä.
Eva-Liisa Raekallio
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
ravintolavaliokunnan puheenjohtaja
****
Kuulin valiokunnassa toimiessani mm. kommentteja siitä, miten reilu kahvi vääristää kilpailua ja maistuu pahalta. Eräskin henkilö totesi, miten meidän asiamme ei ole huolehtia etelän neekerien hyvinvoinnista. Ehkä jälkimmäinen kommentti oli läppä, ainakin se oli surkea läppä. Tämmöistä se pahimmillaan oli, parhaimmillaan aika ravintolavaliokunnassa oli huippua. Myös siksi, että ymmärsin yhtä ja toista niistä rakenteista, jotka ylläpitävät nykyistä tehotuotannolle perustuvaa järjestelmää.
Olen siis ottanut niin sanotusti kuonaa niskaani oikein urakalla tässä asiassa, mutta tuntui hienolta nähdä reilu kahvi tosiaan samaan hintaan tarjottuna kuin normikahvikin. Näkyvyydestä jouduin huomauttamaan aina ruokaloissa asioidessani, jos vain jaksoin. Reilu kahvi saattoi esim. olla erikoiskahviautomaatissa ja se jauhautui siinä suoraan pavuista. loistavaa sinänsä, paitsi että kahvijono kylläkin alkoi aina toisesta päästä, missä ekana silmien edessä oli normikahvi. Eivätkä ihmiset kiireessä välttämättä kiinnitä huomiota, mitä kahvia missäkin on. Siksi pitää luoda olosuhteet, joissa on mahdollista tehdä aito valinjta reilun ja epäreilun välillä. Koska siitäkin minulle huomautettiin valiokunta-aikana. Että ihmisille pitää antaa mahdollisuus valita. Näin halusin tehdäkin.
Olen tosiaan viettänyt puolisentoista vuotta Helsingissä enkä ole ihan selvillä reilun kahvin näkyvyydestä nyt. Mutta hyvää ei luvannut sekään otsikko, jonka mukaan reilu kahvi ei maistu opiskelijoille. Tuli vaan mieleen, että toivottavasti tässä on huomioitu se, etteivät opiskelijat ehkä edes tiedä, mistä reilua kahvia saisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti