http://vaalikone.elainpolitiikka.fi/
Kävimme myös Vipun kanssa vaalikuvauksessa. Toivottavasti kuvat onnistuvat, en koskaan kauhealla innolla kuvaussessioita odota. Mut, onhan sitä muillakin varmaan vastaavanlaisia traumoja.
Sain viime viikolla viestin Turun ylioppilaskyläsäätiöltä, jossa todettiin, aiheettomankin lyhytsanaisesti, että minun pitää tulla todistamaan opiskeluni toimistolle, ja jos en tule, se on irtisanomisperuste. Aikaa annettiin ruhtinaalliset seitsemän päivää. Huomenna sitten pitäisi sinne raahautua...Olen asunut neljä vuotta TYS:in kämpässä, ja nyt ensimmäistä kertaa sain tällaisen ukaasin. Nykyäänhän myös passiivirekisteriin joutuneet opiskelijat ovat häätöuhan alla. Niin ja tämän nykyisen koulutuspoliittisen liturgian mukaisesti minunhan pitäisi nyt korostaa, etten itse ole passiivirekisterissä. En olekaan kyllä, mutta haluan myös korostaa, miksi oman aktiivisuuden painottaminen on problemaattista.
Eipä tässä missään mitään uutta ole, opiskelijoita on kuritettu eri tavoin ja eri puolilta hyökätty jo pitkään. Itse vastustin passiivirekisterin käyttöönottoa Turun yliopistolla silloin pari vuotta sitten kun sitä puuhattiin ollessani vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajana. Pakko sanoa, etten tuolloin saanut montaakaan tyyppiä taakseni asiassa, kuulin kommentteja "ei ole yliopiston vastuulla, jos opiskelija ei opiskele". Tuntui aika rankalta, ettei kukaan muu lisäkseni painottanut ihmisten lokerointinäkökulmaa; sitä että tässähän jaotellaan ihmiset passiivisiin ja aktiivisiin. Sehän on joka suhteessa väärin; ei opiskelutahdin perusteella voi tehdä tollaisia karkeita ja typeriä yleistyksiä.
Ja nyt kotikin menee helposti alta kun on vaan lusmuillut passiivisena yhteiskunnan rahoja ja hengitysilmaa haaskaamassa. Tämä kaikki on tapahtunut vähitellen, kenenkään juuri kehitykseen puuttumatta. Ja kyllä, kuulun itse niihin, jotka eivät nyt suorastaan ole ihannetahtia opinnoissaan noudattaneet. Niin, olen tehnyt paljon töitä opintojen ohella, esim. siivonnut toimistoja ja kauppoja ja feissannut. Olen tehnyt hurjasti töitä yhdistyksissä ja järjestöissä, sekin kaikki opintojen kustannuksella. Ja elämäntilanteeni on muuten voinut olla sellainen, etteivät opinnot ole tosiaan olleet ekana mielessä. Mutta mitä sitten. Ei minun opiskelutahtini pitäisi kuulua kellekään, mutta kas kummaa kun tuntuu yhtäkkiä kiinnostavan jokaista byrokraattia, montako opintopistettä on plakkariin kertynyt.
Yliopisto-opiskelu on muuttunut täysin; se on muutettu. Niin, kielenkäytössä pitäisi välttää passivoivia termejä ja painottaa sen sijaan sitä, että kyse on aina poliittisista päätöksistä, mikään opiskelijoidenkaan etujen heikennys ei tapahdu itsekseen. Anu Kantola on muistaakseni kirjassaan "Markkinakuri ja managerivalta" tuonut esiin puheenparren muutosta juuri tässäkin suhteessa...Koska kyse on siis ihmisten tekemistä päätöksistä, ihmiset voivat myös ne kumota. Tässä alla Uusi päivä-lehdessä 2010 ilmestynyt kolumnini, jossa tulee vähän purettua. Eivätkä nämäkään jutut ole yhtään vähempää ajankohtaisia kuin kaksi vuotta sitten, päinvastoin.
****
Vanhoillinen vastarannankiiski
Korkeakouluopiskelua ollaan hyvää vauhtia tekemässä maksulliseksi, ja vähintäänkin hitaat luuserit halutaan ulos yliopistoista tuottavampien ja parempien putkitutkinto-opiskelijoiden tieltä. Yksi avaus on koskenut rikosrekisterin omaavien opiskelijoiden opiskelu-oikeuden rajoittamista. Minusta tällainen ajattelu edustaa säälimätöntä ja julmaa ihmiskäsitystä.
Suomi on tällä menolla maa, jossa vain varakkaiden, ”hyvien” perheiden putipuhtoisilla lapsilla on mahdollisuus korkeakoulutukseen. Nykyään on muotia ajatella kaikkea kansantaloudellisilla mittareilla. Nimenomaan siitä näkökulmasta tällainen ihmiselämän tuhlaus tuntuu järjettömältä. Kuinka paljon maksaakaan se, kun ihmiset jäävät tyhjän päälle taustansa takia? Puhumattakaan siitä, miten valtavasti inhimillistä pääomaa haaskataan, kun lahjakas ihminen joutuu luopumaan opiskeluhaaveistaan taloudellisten tosiseikkojen takia.
Samat ilmiöt toistuvat historiassa säännöllisin väliajoin. Meikäläisessä koulutuspolitiikassa ollaan taas palaamassa 50 vuoden päähän, kun yliopistoihin pääsi ilman pääsykoetta ja opinnoista joutui maksamaan. Vanha sanonta ”historia toistaa itseään” tuntuu nykyvalossa taas entistä ajankohtaisemmalta. Ihmiset eivät vaan millään tunnu oppivan virheistään. Onhan nimittäin tiedossa, että edesmenneen yliopistojärjestelmämme aikana Suomen taloudellinen kilpailukyky oli maailman huippua. Maksuton korkeakoulutus on myös äärimmäisen kustannustehokasta. Näitä faktoja ei kuitenkaan ole haluttu mainostaa.
Yhteiskunta, joka tarjoaa parhaimmat antinsa vaan kapealle osalle jäsenistään, palveleekin parhaiten juuri tätä pientä ihmisryhmää. On siis täysin loogista, että tämä porukka haluaa ajaa omaa etuaan piittaamatta siitä, mikä olisi parasta koko yhteiskunnan kannalta. Nykyään tuntuu, että vasemmistolaisen maailmankuvan omaavat ihmiset jäävät yksin puolustamaan humaaneja arvojaan. Pienen ihmisen puolella oleminen leimataan usein vanhakantaiseksi, parempi olisi liittyä muiden dynaamisten ihmisten joukkoon julistamaan suorittamisen ilosanomaa. Yhteiskunnassa, jossa vanhanaikaisuus tarkoittaa vasemmistolaisuutta, pysyn mielelläni vanhoillisena vastarannankiiskenä!
Eva-Liisa Raekallio
Kirjoittaja on Turun vasemmisto-opiskelijat Avanti ry:n puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti