Turun Sanomissa oli jokin aika sitten juttu Ruotsin kasvavasta nuorisojengiongelmasta, Göteborgin tilanne tapausesimerkkinä. Ruotsin vaikeudet ovat olleet ikävä kyllä tiedossa jo pitkään, artikkelia lukiessa kiinnitti huomiotani kuitenkin se, miten ongelmalähiöön on yritetty järjestön voimin saada turhaan nuorisotilaa jo vuosia. 

Missä on kunta, missä valtio? Kyllä olisi kunnan ja viime kädessä valtion tehtävä huolehtia kaikista kuntalaisista. Kun ihmiset maksavat veroja, vastineeksi on syytäkin odottaa kuntalaisten peruspalveluja. 

Suomessakin on oikeistolaisen politiikan voimin jo vuosia heikennetty juuri lähiöiden palveluja, yksi selkeä, ja julkisessa keskustelussa laiminlyöty osa tätä on nuorisotilojen aukiolojen supistaminen ja suora lakkauttaminen, ja tämän seuraukset. Vasemmistoliiton lautakuntaryhmä oli viime keväänä ainoa, joka kuunteli kuntalaisia kun nuorten vanhemmat halusivat Kuuvuoren nuorisotilan takaisin. Lähdin itse siitä, että pitää selvittää mahdollisuus saada nuorille korvaavat tilat alueelle valmistuvasta ylioppilastalosta, kunnes uusi nuorisotila saadaan.

Kun kävimme nuorisotiloissa, todistimme omin silmin mitä seuraa kun joku nuorisotila Turussa lakkautetaan. Nuoret menevät lähimpään tilaan, jos sellainen on, ja jos valmiiksi pieneen tilaan mahtuvat. Nuoret tarvitsevat tuttuja kavereita ja ohjaajia saman katon alla, joita näkisivät säännöllisesti.

Nuorisotilaan voi ja pitää päästä myös iltaisin ja viikonloppuisin; kotona ei välttämättä viihdy tai voi olla. Nuorissa on tulevaisuus, sitä ei vain aina ymmärretä ennenkuin ollaan Ruotsin tilanteessa. Uskon kyllä, että vakaalla vasemmistolaisella poliittisella tahdolla ja verovarojen oikeudenmukaisella käytöllä nuorista voidaan alkaa sielläkin pitää huolta.