Opetuksen digitalisaatiossa on menty minusta aivan liiaksi laite, ei lapsi edellä. Kaarinassa koulujen piti antaa periksi vanhemmille, jotka olivat huomanneet lapsillaan laitteiden käytön aiheuttamia ja niiden edesauttamia oppimisvaikeuksia. 

Pidin Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittisessa työryhmässä erittäin tärkeänä, että lasten oppiminen olisi digitalisaatiossakin se tärkein asia, ja että tiedon demokraattinen luonne säilyy uudistuksissa.  Edelläkävijät eivät ole niitä jotka menevät aina kovimmalla kiireellä mukaan uudistuksiin, vaan ne jotka todella pohtivat uudistusten vaikutuksia ja seurauksia. Siten syntyvät parhaat uudistukset. 

Tämä on hyvin ajankohtainen keskustelu kaikessa digitalisaatiossa, esim. arkistojen digitoinnissa. Tämän vuoden alusta asti on ollut voimassa laki, joka mahdollistaa alkuperäisaineistojen tuhoamisen. On käsittämätöntä, että näin lyhytnäköinen päätös on tehty. Digitointi ei ole ollenkaan ongelmatonta. 

Ei voi olla niin, että aineistoon käsiksi pääseminen vaatii tietynlaiset laitteet ja ohjemistoasetukset, kuten digitoiduille aineistoille on ominaista. Juurikin tiedon demokraattinen luonne eli sen saatavuus ihan jokaiselle ei voi sellaisessa tilanteessa toteutua. Meillä pitäisi olla vastuu omasta perinnöstämme ja historiastamme ja siitä, miten se kulkeutuu jälkipolville. Kirjoitin tästä aiheesta pariinkin otteeseen ja eri kulmista viime kesä- ja heinäkuussa Varsinais-Suomen Kulttuuriperintöblogiin, Kulperiin, digitoidessani museoesineitä. Alkuperäisaineiston hävittäminen ei saa olla vaihtoehto.