Olin pitkään sairaslomalla, yhtaikaisen poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksen takia. Kerrassaan karsea tauti, enkä ole koskaan kesällä kipeänä paitsi ehkä vatsataudissa. En jaksanut roikkua koneellakaan, mutta se mitä medioita seurasin niin todella masentavia uutisia harva se päivä jo ennen sängynpohjalla makaamista.

Tänä kesänä on nähty poikkeuksellisen paljon väkivallantekoja, Nizzan ja Munchenin terroriteot ja Afganistanin tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Muitakin olisi; Yhdysvalloissakin väkivalta ja epävarmuus jatkuvat ja Turkin tilanne jatkuu vaikeana. 

Jollain tapaa terroriteot kertovat yleisestä toivottomuudesta ja näen tapahtumat ennen muuta rakenteellisena kysymyksenä. On liian yksinkertaistavaa sivuuttaa ne yksittäistapauksina. Yhteiskunnan pitäisi huolehtia jokaisesta jäsenestään ja kaikilla tulisi olla paikka jonne kuulua. Turvattomuus ja juurettomuus purkautuvat liian helposti äärimmäisinä tekoina.