Tulin tänään Espoosta, jonne menin eilen Kansan Sivistysliiton järjestämään kouluttajakoulutukseen. Oli koulutuksen ensimmäinen lähijakso ja tiivis viikonloppu, ja,tapasin paljon fiksuja ihmisiä.
Teimme paljon tehtäviä ja itse vedin yhden ryhmätehtävän jossa aiheena oli piilo-opetussuunnitelman käsitteen selventäminen koko ryhmälle. Yhtäkkiä tuli mieleen yksi minulle henkilökohtaisesti tärkeimmistä kirjoista, joihin olen opinnoissani törmännyt. Donald Broadyn Piilo-opetussuunnitelma vuodelta 1986. Tässä alla pohdintaani piilo-opetussuunnitelmasta.
Piilo-opetussuunnitelma onkin paitsi opetustilanteita, myös koko yhteiskunnan läpäisevä asia joka tekee siitä niin vaarallisen ja samalla tehokkaan. Jos aihetta miettii kouluttajan näkökulmasta, niin kouluttajan pitää tiedostaa kaikki valinnat joita opettaessa/kouluttaessa tekee, miksi ne tekee ja miten, sekä käsitellä myös tekojaan ja tekemättä jättämisen seurauksia oppijoille ja toki itselleenkin. Ilman tätä kouluttaja vain on tietämättään ylläpitämässä useimmiten haitallisia yhteiskunnallisia rakenteita.
Tyttöjä ja poikia opetetaan tänä päivänäkin eri lailla. Sukupuoliroolit ovat aika ahtaat; se mitä sallitaan pojille, ei enää olekaan ok- käytöstä tytöiltä. Opettajakoulutuksessa ei vieläkään kiinnitetä tähän tarpeeksi huomiota.
Oleellinen pointti aikuiskoulutuksen kannalta on, että lapsena opitut käytösmallit vaikuttavat aikuisenakin ja on vaarallista olettaa että aikuisten oppimistilanne olisi sukupuolisäännöistä vapaa. Ihmisiä voi ja pitää voimaannuttaa tässäkin suhteessa iästä riippumatta; kouluttajan tulee huolehtia etteivät vain miehet ole äänessä, joka tapahtuu sekaryhmissä yhä helposti. Ydinperhe- ja heterolähtöinen koulukasvatus tuottaa samalla tapaa toiseutta edelleen.
Historiankirjoituksen piilo-opetussuunnitelma on yksi vaarallisimmista yhteiskunnalliselta ja globaalilta kannalta. Kun eurooppalaisten hirmutöistä siirtomaissaan tai alkuperäiskansojen sulauttamispolitiikasta, saati kristittyjen ja islaminuskoisten konfliktin taustoista ei kerrota koko totuutta, kyse ei nähdäkseni ole herkkien oppilaiden suojelemisesta vaan vallankäytöstä, jota toteutetaan luonnollisesti myös vaikka juuri heterouden suosimisen kohdalla. Oppilaita ei opeteta kunnioittamaan erilaisuutta eikä toisia kulttuureja, ja tästähän seuraa mm., ettei toisten kulttuurien symbolejakaan kunnioiteta, josta seuraa uusia konflikteja.
On tärkeää, että piilo-opetussuunnitelman koko laajuus tulee esiin. Kyse on toki samalla mediakriittisyydestä, joka tuli keskustelussamme tänään sekin esiin. Se, miten uutiset ja artikkelit ovat aina valintoja, tulee tehdä näkyväksi. Valtamedia ei Suomessakaan ole pienten puolella, kuten olemme nähneet kiky-uutisoinnistakin.
Piilo-opparin näkyväksi tekeminen ja tunnistaminen on pitkälti juuri kriittistä pedagogiikkaa ja täysin välttämätöntä. Eräs juttu joka tulee vielä tästä mieleen, on se miten esim. nykyiselle koulutuspolitiikalle kriittisen kirjallisuuden lainaaminen kirjastosta on älyttömän vaikeaa ihan siksi, että sellaisia kirjoja on vain ehkä se yksi kappale hyllyssä, hyvällä onnella. Näin on esim. meikäläisellekin tärkeän Yhteinen yliopisto- kirjan laita. Tämä ei ole sattumaa. Piilo-opetussuunnitelmassa on vahvasti kyse kansalaiskasvatuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti