Yhdysvaltojen tulevista presidentinvaaleista vielä, Bernie Sanders menestyi hyvin demokraattien ehdokaskisassa, tullen toiseksi. Tämä osaltaan kertoo siitä, että on selkeä tilaus vasemmistolaisemmalle politiikalle. Sanders edusti raikasta tuulahdusta poliittisessa kentässä. On kiintoisa seikka että hän liittyi demokraattiseen puolueeseen vasta viime vuonna, niin se taisi olla. 

Obaman kausi on pian kulunut. Hänen presidenttiytensä edusti alkaessaan toivoa ja uuden alkua. Tällä hetkellä sitä on analysoitu ristiriitaisemmin. Obama sai kuitenkin hyviä asioita aikaan, ja hänen kausiaan tulisi aina tarkastella sen kautta, että hän toimi kaiken aikaa republikaanienemmistöisen senaatin kanssa, joka luonnollisesti toimi presidentin uudistuksia ja aloitteita vastaan. Ylipäätään muutokset vievät paljon aikaa.

Briteissä Labour-puolueen johdossa vain lopulta hetken ollut Jeremy Corbyn on jo nyt saanut haastajan. Hänen valintansa oli myrskyinen. Corbynin linjaukset sen sijaan puhuivat ennen varsinaista valintaa todella vasemmistolaisesta, ja brittien yhteiskuntaa hyvällä tavalla kehittävästä Labour-politiikasta. Minulle tulikin yllätyksenä, että niinkin vasemmistolainen henkilö saattoi tulla valituksi  erittäinkin maltillisena tunnetun Labourin johtoon. Selkeästikin, haastajan ilmestyminen  tässä vaiheessa kertoo siitä, että maltillisemmalla linjalla on puolueen sisällä yhä vankka kannatus.

Ensi keväänä Suomessa koittavien kunnallisvaalien tulos ja äänestysprosentti huolestuttaa. Voi hyvin olla, että viimeksi persuja äänestäneet ovat puolueen hallitustaipaleen aikana lopullisesti menettäneet uskonsa politiikkaan ja nimenomaan äänestämiseen ja sen merkitykseen. Olen ennenkin tätä pohtinut, mutta uskon, että esimerkiksi Vasemmistoliitto (kuten demaritkin) menetti ääniä persuille hallituksessa tekemiensä ratkaisujen takia, ja vasemmisto vahvistuu vain vahvalla vasemmistolaisella politiikalla ja sillä, että saadaan äänestäjien luottamus takaisin.