Kokoustaminen alkaa taas pikkuhiljaa kutsua. Ensi viikolla se starttaa varsinaisesti, jo nyt olen jo ehtinyt olla vahvasti mukana Turun Vasemmistoliiton kunnallispoliittisen tavoiteohjelman luonnoksen laatimisessa ympäristö- ja asuntopoliittisten tavoitteiden osalta puheenjohtajan pyytämänä. On palkitsevaa tehdä työtä vassin eteen tälläkin tavalla.
Meillä oli eilen taas lukupiiri ja tällä kertaa vuorossa oli Ville Iivarisen "Raha-mitä se on ja mitä sen tulisi olla" (toivottavasti muistin nimen oikein). Kirjaa voisi analysoida pitkään, mutta lukupiirissä tuli puheeksi kaiken muun ohella myös uudet, tuoreet puoluekartalle pyrkivät puolueet kuten EOP ja Feministipuolue. Mulla on vieläkin kova morkkis siitä, etten allekirjoittanut Eläinoikeuspuolueen kannattajakorttia viime joulukuussa Koulutuslakon Turun miekkarissa.
Totesin vaan että "pidämme Vasemmistoliitossa näitä kysymyksiä yllä". Minusta eläinoikeuskysymystä ja feminismiä tulisi vahvistaa lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti olemassa olevien puolueiden ja näin ollen myös Vasemmistoliiton sisällä. Niiden pitäisi itsestäänselvästi kuulua yhteiskunnallisen keskustelun ja -päätöksenteon arkeen. Minulle on erittäin tärkeää että kannattamani puolue ajaa vasemmistolaista politiikkaa ja -maailmankäsitystä joka tasolla, ja lähestyy yhteiskunnallisia kysymyksiä monipuolisesti.
Juuri nyt odotamme Uuden Päivän päätoimittajahakuun osallistuneiden sisältösuunnitelmia syksyn ensimmäiseen lehteen liittyen. Minut valittiin kunnallistoimikunnassa lehtityöryhmään ja kannatin ehdotusta sisältösuunnitelmien pyytämisestä sekä ehdotin lisäksi, että ne toimitettaisiin tähän perjantaihin mennessä.
Olen kirjoitellut itsekin vähäsen; kirjoitin heinäkuussa jälleen Varsinais-Suomen Kulttuuriperintöblogiin, tällä kertaa kirjastojen vaikeasta tilanteesta.
Kirjastot suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitäjinä -kuinka kauan?
Tämän vuoden alusta voimaantulleen lakimuutoksen
jälkeen kunnilla- myöskään Varsinais-Suomessa- ei ole enää mahdollisuutta saada
valtion rahoitusta kirjastojen uudisrakennuksiin eikä uusiin kirjastoautoihin.
Toisaalta kuntaliitokset ovat jo osoittaneet olevansa riskitekijä kirjastojen
kannalta- esimerkiksi Tarvasjoen pieni ja vanha kirjasto lakkautettiin kunnan
yhdistyessä Lietoon. Miten tässä tilanteessa turvataan kirjallisen
kulttuuriperinnön säilyminen myös alueellisesti?
Turku on monella tapaa hyvä esimerkki pohdittaessa
kirjastojen tehtävää, tämänhetkistä tilannetta ja tulevaisuutta. Turussa on
toki lakkautettu jo aiemmin monta pientä lähikirjastoa, ja nykyisiäkin
muutetaan itsepalveluperiaatteella, ilman henkilökuntaa toimiviksi omatoimikirjastoiksi.
Toisaalta Turussa toiminut, Suomen ainoa yliopiston ylioppilaskunnan omistama
kaikille avoin julkinen kirjasto, lähes 90 vuotta toiminut TYY:n kirjasto
suljettiin vuosien taistelun jälkeen vuoden 2014 lopussa.
Turku on samalla esimerkki kaupungista, jossa
kenties juuri kirjastojen monta vuotta vaikeana jatkunut tilanne on luonut
kirjallista perintöä vaalivia toimijoita. Turkulainen Kulttuuriyhdistys Ida ry
elvytettiin vuonna 2009 Martin ja Mikaelin lähikirjastojen sulkemisen jälkeen.
Yhdistys ylläpitää Martin Kulttuuriolohuonetta Turussa Itäisellä
Pitkälläkadulla. Olohuoneella pidetään kiinni kirjasto- ja kahvilakulttuurin
perinteistä.
 |
| Martin Kulttuuriolohuoneen uudet tilat sijaitsevat osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 49, Turku. |
Martin Kulttuuriolohuone perustettiin lakkautetun
Martin kirjaston ja muiden pienennettyjen kirjastojen, mm. Varissuon kirjaston,
poistuvilla kirjoilla ja sinne on vuosien varrella pelastettu kirjoja nyt jo
useammasta lakkautetusta kirjastosta, niin Turun Maailmankaupalta kuin TYY: n
kirjastostakin. Kulttuuriolohuoneen kirjasto paikkaa hävinneitä kirjastoja
paikallisesti, sen kirjastoa hoitavat ammattilaiset, ja lainaaminen onnistuu
liittymällä yhdistyksen jäseneksi.
Kirjallisen kulttuuriperinnön vaaliminen on tänä
päivänä yhä enemmän yksityisten, aktiivisten toimijoiden varassa.
Digitalisaation on sanottu demokratisoivan tiedon luonnetta, kun informaatio on
sähköisesti jokaisen ulottuvilla. Teoriassa näin onkin. Kuitenkin
kirjan lukemiseen tarvitaan vain
lukutaito, oikeanlaisten sähköisten sovellusten hallitseminen ja
päivittäminen
on oma taitolajinsa, joka ei tälläkään hetkellä ole kaikille mahdollista
eikä
helppoa. Kysymys on tiedon saavutettavuudesta. Aiheellista on pohtia
laajemmassa katsannossa myös sitä, mitä seuraa kun yhteiskunnan perintö
on yhä enemmän epävarman ja hauraan teknologian varassa.
Kirjastojen tehtävä kulttuuriperinnön vaalijana tulee nähdä myös
kirjastossa työskentelevien ihmisten ammattitaidon arvostamisena. Kirjastojen
henkilökunta on perinteisesti välittänyt tietoa kirjoista ja kirjallisuudesta,
joka omatoimikirjastoissa tai kirjastojen jopa kokonaan puuttuessa jää ihmisten
itsensä, sekä kunkin intressien ja mahdollisuuksien varaan. Tämän merkitys
kulttuuriperinnön ja laajapohjaisen sivistyksen kannalta on jäänyt vähälle
huomiolle.
Keskustelua siitä, millaista kulttuuriperintöä
olemme näillä päätöksillä jättämässä, tulisi käydä koko ajan.
Eva-Liisa Raekallio
Kirjoittaja järjesti
loppuvuodesta 2014 TYY:n kirjaston kurssi- ja muita kirjoja Martin Kulttuuriolohuoneen
kirjastoon.
Lisätietoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti