Turun Osuuskaupan ABC-ravintoloissa on myyty jauhelihapihviä lehtipihvinä. Tässä ei sinänsä ole mitään eriskummallista; yritys on ainoastaan halunnut maksimoida voittonsa tyytymällä halpoihin raaka-aineisiin. Kuitenkin se, että tilanne oli saanut jatkua kuukausikaupalla, kertoo jotakin ihmisten käyttäytymisestä. Ikävä kyllä lautasen sisältöön ei kiinnitetä riittävästi huomiota. 

Tätä kuvaa hyvin myös keväällä Turun Sanomissa ollut juttu koululaisten asenteista kouluruokaan. Haastatelluista ysiluokkalaisista pojat kertoivat että ottavat sitä mitä saatavilla on, eivätkä mieti sen kummemmin. Lihaa ja broileria päätyi poikien lautaselle. Tytöt sen sijaan huolehtivat siitä, minkälaista  salaattia on tarjolla. Mielestäni juttu kuvaa osuvasti arkea ruokaloissa ja ravintoloissa. Ihmiset eivät kiinnitä huomiota ruoan tyyppiin ja alkuperään. Juuri tämän takia olen ollut ja olen yhä vakaasti sitä mieltä, että tarjolla tulee aina olla eettisesti tuotettua ja alkuperältään tutkittua ruokaa ja elintarvikkeita, koska ihmiset eivät kysele tiskillä ruoasta. 

Kun sain reilun kahvin yliopiston kampusruokaloihin, se ei silti saanut parasta paikkaa linjastolla. Se olisi voitu kyllä tahtotilan löytyessä laittaa paikkaan, josta ihmisten olisi ollut helppo se valita. Pidin asiaa esillä niin kauan kun olin TYY: n ravintolavaliokunnassa, ja muutosta kyllä onneksi tapahtui. Kuitenkin kiinnitin huomiota siihen, valitsevatko ihmiset reilun kahvin jos sitä on tarjolla, eivätkä valinneet sen useammin. Ihmiset käänsivät linjaston ensimmäisestä kahvihanasta jona tapauksessa, vaikka reilu kahvi olisi ollut siinä toisessa. 

Ja juuri näiden kokemusten pohjalta minulle on tullut entistä tärkeämmäksi, että aina pitää olla eettinen vaihtoehto parhaalla ja helpoimmalla paikalla ravintolassa, ruokalassa ja kaupassa. Olen huomannut myös sen, että se vaatii aina paljon työtä ja olen valmis sen tekemään.