Talkshow-ohjelman vetäminen Jenkeissä on hirvittävän hankalaa puuhaa. Ohjelmien jatko on kiinni katsojaluvuista ja mainosmarkoista. The Daily Show ja The Late Show ovat suht tuoreine juontajien kokeneet, että kun vanha tuttu isäntä lähtee, katsojilla kestää todella kauan tottua uuteen tyyliin tai ottaa se jopa omakseen.

Sekä Trevor Noah että Stephen Colbert ovat sinnitelleet alhaisten katsojalukujen kanssa, nyttemmin kummallakin ohjelmalla taitaa mennä paremmin. Ja materiaalista ei ainakaan ole pulaa. Presidentinvaalit tarjoavat ehtymättömän lähteen, jota toden totta hyödynnetäänkin. Daily Show on ollut niin kritiikitön Hillary Clintonia kohtaan että on minusta aika yllätyksetöntä seurattavaa.    Miten se menikään, median riippumattomuus länsimaisissa demokratioissa. Eiköhän ole niin että rakenteet ja haasteet ovat tässäkin kysymyksessä samantyyppisiä joka puolella, skaala vain vaihtelee.

Vika ei ole Noahin, hän taitaa vain yrittää miellyttää liikaa tv-yhtiönsä pomoja. Clintonilla on paljon rahakkaita tukijoita tv- ja elokuvamaailmassa. Puhumattakaan pankkimaailmasta. Niinhän politiikka valitettavasti toimii. Jotta vetäisi veroja republikaanien perinteiselle tavalle käydä vaalikampanjoita. Clinton ei suinkaan ole täydellinen ehdokas, kaukana siitä. Mutta presidentiksi pyrkivän ihmisen on oltava kova luu. Politiikassa yleensä sellaisesta on apua.

Olen varsin vakuuttunut, että ne piirteet joista häntä arvostellaan, kovuus ja tietty liiallinen poliitikkomaisuus, olisivat miespuoliselta, samantaustaiselta ja -tyyliseltä ehdokkaalta otettu ihan normaalina toimintana, johon ei olisi kiinnitetty mitään huomiota. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että tyypilliseen tapaan ihmiset ovat hänen esiintyessään kiinnittäneet huomiota kampaukseen ja vaatetukseen, sanottavan sijaan.

Yhdysvalloissa ollaan tekemässä historiaa. Naiseus noteerataan kuitenkin odotetusti väärällä tavalla; kun Clinton esiintyi yhdessä senaattori Elizabeth Warrenin kanssa demokraattien puoluekokouksessa, sitä kommentoitiin keskittymällä naisten mätsääviin housupukuihin(!) "There were the Blues Brothers, what about The Blues Sisters".

Hetken historiallisuudesta puhutaan paljon vähemmän. Mutta pidän selvänä, ettei Jenkkien kaltaisessa konservatiivisessa yhteiskunnassa ehdokkaan naiseutta kannata korostaa sukupuolten tasa-arvon kysymyksenä. Siten Clinton helposti menettäisi ääniä lisää, kun nyt jo on väkeä, jotka aikovat äänestää Trumpia vain siksi kun eivät voi äänestää naista presidentiksi.

Tietenkin Yhdysvallat tulee tässä monen muun maan jäljessä. Suomessakin Tarja Halonen valittiin presidentiksi jo yli 16 vuotta sitten. Muistan sen haloon kyllä ja miten kovaa kritiikkiä hän sai. Kun ollaan näin lähellä läntisen maailman johtavassa valtiossakin, voidaan aidosti sanoa että kehitys on joka tapauksessa kulkenut hyvään suuntaan. Lasinsirpaleita liikkeellä. Pari riemukasta pätkää taas:

https://m.youtube.com/watch?v=n7j11BfBhxw

https://m.youtube.com/watch?v=z3qN-BU1b2M