Nuorisolautakunta kokoontui taas tänään kesätauon jälkeen. Ennen kokousta oli kahden tunnin seminaari, jossa käsiteltiin lautakunnan talousraamia vuosille 2017-2020 ja operatiivista sopimusta. Seminaarissa tulivat hyvin esiin ne ahtaat ja tiukat raamit, joiden sisällä pitäisi pystyä toimimaan. 

Valtionosuuksien leikkauksia pidetään perusteena kaupunginvaltuuston jo hyväksymille leikkauksille, joita siis vain käytännössä Vasemmistoliitto vastusti. Mehän Saskan kanssa olimme julkisestikin toukokuussa Turun Sanomissa vedonneet valtuustoon nuorisotoimeen kohdistuvien leikkausten osalta, ei tuottanut tulosta.

Todelliset madonluvut käydään läpi syyskuussa. Otin kokouksessa esiin sen, mitä olen aiemminkin pitänyt esillä; se, mihin rahaa ollaan valmiita käyttämään, kertoo selvää kieltään siitä, mitä kaupungissa arvostetaan. Esimerkiksi kiinteistötoimessa jatkuvasti ylittyvät remonttibudjetit ollaan enemmän kuin valmiita maksattamaan kaupunkilaisilla, hyvänä esimerkkinä vaikka Turun kaupunginteatterin remontti jonka tarkka valmistumispäivämäärä ei edes ole tiedossa. Mutta annas olla kun on puhe nuorisotyöstä, kyllä ollaan valmiita leikkaamaan...

Toisaalta pidän erikoisena suunnitelmia erillisten nuorisotilojen kävijämääriä seuraavien  rannekkeiden käyttöönottamisesta. Onko kyse keinosta jolla oikeutettaisiin vähällä käytöllä olevien nuorisotilojen lakkauttaminen. Kaikkia tiloja tarvitaan ja niitä pitää siis rakentaa lisää. Onneksi tätä ei lähdetty lautakunnassa vahvasti ajamaan. Painotinkin, etten näe rannekkeita minään kärkihankkeena, vaan että tulisi keskittyä nuorisotyön arkeen.

Minusta on niin, että jos nuorisolautakunnan toiminnan tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua, tämän tulisi näkyä kaikessa. Tänä päivänä lasten ja nuorten eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisyn pitäisi olla niitä tärkeimpiä asioita, ja kaikin keinoin tulisi varmistaa että siihen riittää resursseja.

Tähän liittyen minusta kaikessa nuorisotyössä tulisi pyrkiä toiminnan pysyvyyteen ja säännöllisyyteen. Nuorisotiloja pitäisi mielestäni rakentaa lisää ja sinne palkata nuoriso-ohjaajia ja vakinaistaa virkoja. Myöskin pidän esimerkiksi Turun ylpeyttä, Rock Academy- hanketta todella hyvänä ja kehittämisen arvoisena.

Se on ollut hyvin tärkeässä roolissa tarjoamalla mielekästä ja omannäköistä tekemistä nuorille, joita muunlainen nuorisotyö ei tavoita. Sen jatko tulisi turvata. 

Kuulimme nuorisotoimen kesän aktiviteeteista, oli todella kivaa tietää miten paljon erinäköistä ja monipuolista toimintaa on.Nuokkaribiili on esimerkiksi liikkunut ahkerasti ympäri kaupunkia ja saanut palstatilaakin mediassa.Nuorten työpaja Fendarin kesätoiminta on samaten ollut vilkasta,

he tekivät kesäretken Vepsään 13.6. ja varmistin vielä kokouksessa että kaikki osallistujat olivat olleet nuoria, eivätkä esim ohjaajia. 

Minusta pitää olla just näin, että nuoret saadaan mukaan myös saaristoretkelle :) Palstaviljely Fendarin lähialueen puistossa on ollut samoin menestys, ainakin mitä kuulimme virkamiehiltä. Olisi kivaa kuulla nuortenkin näkemyksiä. Alleviivasin kokouksessa sitä miten tärkeää toimintaa juuri palstaviljely nuorillekin on, se opettaa omavaraisuuteen ja osaltaan tukee ekologista elämäntapaa.

Meillä on Suomessa arjessamme paljon sellaista, jonka otamme helposti itsestäänselvyytenä. Kuten vaikka jääkaappipakastimet. Tarkoitan jääkaapin alaosassa olevaa pakastinta. Ennen kuin muutin nykyiseen kotiini, minulla ei kahdeksaan vuoteen ollut pakastinta. 

Oli minulla toki kaksiosainen jääkaappi, mutta kumpikin osa oli jääkaappi. Pakastinta lähinnä oli tosi huono pakastinlokero, jossa ei voinut pakastaa mitään, ainoan jään se teetti ulkopuolelle ja nimenomaan oikealle puolelleen. Jääkaappisysteemini oli vuosimallia 1982 joten ei ehkä ihmekään jos jääkaapin oven tiivisteet alkavat falskata siinä määrin, että pakastinlokeron nimen aiheetta saava lokero tai siis sen oikealle puolelle muodostuva jää pitää sulattaa jo useita kertoja vuodessa...

Olen nyt todella osannut arvostaa hienoa ja toimivaa pakastintani. Marjoja en oikein osaa pakastaa, mieluiten syön ne tuoreina mutta on todella kivaa kun voi esim pakastaa hiivaa, tehdä sämpylöitä ja pakastaa niitä varastoon. Sitten vaan voi joku ilta ottaa pakkasesta leipäpussin sulamaan ja aamiaiseksi on tuoretta sämpylää :) 

On myös kiva huomata että leivonnan niksit pysyvät hyppysissä vaikka jonkun reseptin testaisikin ekaa kertaa. Mulle kävi just niin vähän aikaa sitten, kun kesätyöni loppui ja leivoin töihin mansikkarahkapiirakan. On kauan edellisestä rahkapiirakasta, mutta niin vaan tuli semmoinen josta työkaverit antoivat hyvää palautetta ja itsekin piti todeta että jee, leivonta on vielä hallussa! 

Meillä oli kaverin kanssa perinteenä käydä säännöllisesti jollain stand-up-keikalla, erityisesti tykättiin jokasyksyisestä Stand Up Turku-tapahtumasta. Sitten se jäi. Osaltaan johtui siitä, että harmitti maksaa saman setin kuuntelemisesta. Jos vaikka kolmen kuukauden välein meni tiettyä koomikkoa kuuntelemaan, sieltähän tuli samoja vitsejä.

Kyllä settiä ois hyvä muuttaa samaan kaupunkiin uudestaan tullessa, ei se kolme kuukautta niin lyhyt aika oo, ettei settiä pysty muuttamaan. Toki standupkoomikon ai ihan koomikonkin työ on erittäin vaikeaa, en sitä kiistä ja Suomessa on useita hyviä alan tyyppejä.

Sama Jenkeissä, tykkään Stephen Colbertin ja Trevor Noahin työstä josta nämä viimeaikaiset tänne laittamani YouTube-pätkäkin kertovat. Noahkin oli hauskempi ollessaan vielä pelkkä stand UP-koomikko, työssään The Daily Show'n juontajana hän on jollain tavalla menettänyt aitouttaan kun on pitänyt kuunnella niin monia sidosryhmiä. Mutta kyllä tahti on telkkarishowssakin parantunut. Tässä alla taas uusin löytö. Lähdekritiikki on paikallaan joka tavalla, mutta toisaalta kannattaa joskus vaan viskata analyysit sivuun ja nauraa.

https://m.youtube.com/watch?v=Y4Zdx97A63s

Toivon, että pääsemme Saskan kanssa pian tapaamaan nuorisotyöntekijöitä. Pidän ehdottoman tärkeänä että tiivistämme yhteyksiä nuorisotyötä tekeviin. Poliitikkojen työ jää liian usein piiloon eikä se näy arjessa muuten kuin leikkauksina. Poliitikot kuitenkin ovat niitä jotka päättävät määrärahoista nuorisotoimessakin, ja minusta meillä pitääkin juuri sen takia olla tiiviit kontaktit työntekijöiden arkeen.

Olemme nyt saaneet lukea medioista että Turun Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Asko Mäki on siirtynyt demareihin. Julkilausuttuna perusteena oli, että Vasemmistoliitto on ideologinen puolue kun demarit ovat eteenpäinpyrkiviä ja nykyaikaisia. Hetkinen. Kyllä minun mittapuullani ideologia on puolueen kuin puolueen kantava voima. Kyllä voi olla nykyaikainen ja silti omata vahvat periaatteet.

Mäen ratkaisu selittää pitkälti sitä, miten hän on julkisuudessa käynyt vasemmistoliittolaisia vastaan, kuten minua vastaan kaksi vuotta sitten Turun Sanomissa ja Li Anderssonia sekä Jyrki Yrttiahoa vastaan useammin kuin kerran Kansan Uutisissa.

En ole lainkaan samaa mieltä Mäen kanssa, että Turussa Vasemmistoliitolta on mennyt valtuustokausi hukkaan, koska puolue ei liittynyt puolueiden väliseen Turku-sopimukseen. Olen itse asiassa täysin eri mieltä. Olemme voineet tehdä omannäköistä politiikkaa ja voineet ajaa kuntalaisten etua johdonmukaisesti.

Ja samaan aikaan olemme tehneet lautakuntatasolla erittäin toimivaa yhteistyötä juurikin demareiden kanssa, itse nuorisolautakunnan jäsenenä olen tosi iloinen että olemme toimineet demareiden kanssa yhdessä nuorisotoimen leikkauksia vastaan. Kannanotoistamme ja mielipiteistämme olen tännekin postannut keväällä. Puolueet voivat vallan mainiosti tehdä onnistunutta yhteistyötä, ei siihen tarvita päätöksentekoa sitovia sopimuksia.

Tässä toinen hauska pätkä liittyen jenkkien presidentinvaaleihin ja republikaanien puoluekokoukseen.

https://m.youtube.com/watch?v=1XIJR0EnLWA

Uskoani republikaaneihin on horjutettu rankasti Trumpin valinnalla puolueen presidenttiehdokkaaksi, joskaan en tiedä olenko puolueen välillä äärimmäisyyksiin menevää konservatismia ja oikeistolaisuutta voinut ymmärtääkään teekutsuliikkeineen.

Ihan viime aikoina on kuitenkin alkanut kuulua ihan toisenlaisiakin äänenpainoja. Kymmenet republikaanivaikuttajat ovat sanoutuneet irti Trumoin tukemisesta julkisesti. Useat vaikutusvaltaiset ja rikkaat republikaanit ovat ilmoittaneet julkisesti paitsi tukevansa, myös äänestävänsä Clintonia marraskuun vaaleissa.

Tämä on täysin mullistavaa ja ennenkuulumatonta, ja todentaa sen että republikaaneissa on hyvin älykkäitä ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä seurauksia Trumpin kaltaisen henkilön valinnasta olisi suuremmassa mittakaavassa, kuten myös sen että Trumpin sekoilu vaarantaa republikaanisen puolueen maineen. Tämä on jollain tavalla hyvin huojentavaa. Trumpin kiihkeimmät kannattajat tukisivat häntä vaikka mikä olisi, se on jo nähty.

Hallitus ei ehkä toteutakaan aikomustaan päivähoitomaksujen nostamisesta. Tällä hetkellä Perussuomalaiset taitavat voimakkaimmin puolustaa maksujen nostoa, Kokoomus on uuden puheenjohtajansa Petteri Orpon kauden alkajaisiksi ottanut kriittisen kannan maksujen nostamiseen. En kuitenkaan osaa nähdä sitä muuna kuin strategiana, jonka tavoitteena on rakentaa puolueesta viimeaikaista inhimillisempää kuvaa. 

Orpon valinta Stubbin sijaan liittyy tähän nähdäkseni suoraan. Kokoomuksessa on fiksua väkeä joka tietää puolueen tarvitsevan keskiluokankin, ei vain rahaeliitin ääniä ja tällöin ei ole pitkällä tähtäimellä järkevintä politiikkaa leimautua liian oikeistolaiseksi. Ensi vuoden budjetin valmistelusta keskusteltiin vähän aikaa sitten Turun Vasemmistoliiton foorumilla ja pohdin siellä myöskin sitä, ettei Orpo olisi Stubbia vähemmän oikeistolainen jollaisena hänet mielletään. 

Orpo vain osaa pukea sen Stubbia paremmin muistuttaen tässä kohtaa paljon entistä pääministeriä, Kokoomuksen entistä puheenjohtajaa Jyrki Kataista. Stubbin kauden linjaa neutraalimpi ote oli ollut Kataiselta ja kumppaneilta viisas liike, jolla osaltaan varmistettiin puolueen pitkäaikaista menestystä.

Palatakseni päivähoitomaksujen nostokysymykseen, Elinkeinoelämän keskusliitto on ehdottanut noston perumisen rahoittamista asumistuesta. Asumistuesta! Toki on niinkin että se joka odotti EK: n esittävän perumisen rahoittamista suurituloisten verotuksen kautta, saa venaillakin. Tuntuu kuitenkin silti mielettömältä,että voidaan tosissaan esittää jälleen pienituloisilta ja heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamista.

Tässä pari pätkää joihin olen viime aikoina törmännyt. Ensimmäisessä saadaan tuntumaa jenkkien republikaanisen puolueen taannoisen puoluekokouksen  kokousedustajiin, kyse ei kuitenkaan ole puolueettomasta mediasta tälläkään kertaa, ja toinen kertoo oivallisesti ja mukaansatempaavasti taloustieteen teorioista ja totuuksista.

https://m.youtube.com/watch?v=uVQvWwHM5kM

https://m.youtube.com/watch?v=NdbbcO35arw&feature=youtu.be

Tulin tänään Espoosta, jonne menin eilen Kansan Sivistysliiton järjestämään kouluttajakoulutukseen. Oli koulutuksen ensimmäinen lähijakso ja tiivis viikonloppu, ja,tapasin paljon fiksuja ihmisiä. 

Teimme paljon tehtäviä ja itse vedin yhden ryhmätehtävän jossa aiheena oli piilo-opetussuunnitelman käsitteen selventäminen koko ryhmälle. Yhtäkkiä tuli mieleen yksi minulle henkilökohtaisesti tärkeimmistä kirjoista, joihin olen opinnoissani törmännyt. Donald Broadyn Piilo-opetussuunnitelma vuodelta 1986. Tässä alla pohdintaani piilo-opetussuunnitelmasta.

Piilo-opetussuunnitelma onkin paitsi opetustilanteita, myös koko yhteiskunnan läpäisevä asia joka tekee siitä niin vaarallisen ja samalla tehokkaan. Jos aihetta miettii kouluttajan näkökulmasta, niin kouluttajan pitää tiedostaa kaikki valinnat joita opettaessa/kouluttaessa tekee, miksi ne tekee ja miten, sekä käsitellä myös tekojaan ja tekemättä jättämisen seurauksia oppijoille ja toki itselleenkin. Ilman tätä kouluttaja vain on tietämättään ylläpitämässä useimmiten haitallisia yhteiskunnallisia rakenteita. 

Tyttöjä ja poikia opetetaan tänä päivänäkin eri lailla.  Sukupuoliroolit ovat aika ahtaat; se mitä sallitaan pojille, ei enää olekaan ok- käytöstä tytöiltä. Opettajakoulutuksessa ei vieläkään kiinnitetä tähän tarpeeksi huomiota.

Oleellinen pointti aikuiskoulutuksen kannalta on, että lapsena opitut käytösmallit vaikuttavat aikuisenakin ja on vaarallista olettaa että aikuisten oppimistilanne olisi sukupuolisäännöistä vapaa. Ihmisiä voi ja pitää voimaannuttaa tässäkin suhteessa iästä riippumatta; kouluttajan tulee huolehtia etteivät vain miehet ole äänessä, joka tapahtuu sekaryhmissä yhä helposti. Ydinperhe- ja heterolähtöinen koulukasvatus tuottaa samalla tapaa toiseutta edelleen.

Historiankirjoituksen piilo-opetussuunnitelma on yksi vaarallisimmista yhteiskunnalliselta ja globaalilta kannalta. Kun eurooppalaisten hirmutöistä siirtomaissaan tai alkuperäiskansojen sulauttamispolitiikasta, saati kristittyjen ja islaminuskoisten konfliktin taustoista ei kerrota koko totuutta, kyse ei nähdäkseni ole herkkien oppilaiden suojelemisesta vaan vallankäytöstä, jota toteutetaan luonnollisesti myös vaikka juuri heterouden suosimisen kohdalla. Oppilaita ei opeteta kunnioittamaan erilaisuutta eikä toisia kulttuureja, ja tästähän seuraa mm., ettei toisten kulttuurien symbolejakaan kunnioiteta, josta seuraa uusia konflikteja. 

On tärkeää, että piilo-opetussuunnitelman koko laajuus tulee esiin. Kyse on toki samalla mediakriittisyydestä, joka tuli keskustelussamme tänään sekin esiin. Se, miten uutiset ja artikkelit ovat aina valintoja, tulee tehdä näkyväksi. Valtamedia ei Suomessakaan ole pienten puolella, kuten olemme nähneet kiky-uutisoinnistakin.

Piilo-opparin näkyväksi tekeminen ja tunnistaminen on pitkälti juuri kriittistä pedagogiikkaa ja täysin välttämätöntä. Eräs juttu joka tulee vielä tästä mieleen, on se miten esim. nykyiselle koulutuspolitiikalle kriittisen kirjallisuuden lainaaminen kirjastosta on älyttömän vaikeaa ihan siksi, että sellaisia kirjoja on vain ehkä se yksi kappale hyllyssä, hyvällä onnella. Näin on esim. meikäläisellekin tärkeän Yhteinen yliopisto- kirjan laita. Tämä ei ole sattumaa. Piilo-opetussuunnitelmassa on vahvasti kyse kansalaiskasvatuksesta.

http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=155&option=com_virtuemart&Itemid=26

Turun Osuuskaupan ABC-ravintoloissa on myyty jauhelihapihviä lehtipihvinä. Tässä ei sinänsä ole mitään eriskummallista; yritys on ainoastaan halunnut maksimoida voittonsa tyytymällä halpoihin raaka-aineisiin. Kuitenkin se, että tilanne oli saanut jatkua kuukausikaupalla, kertoo jotakin ihmisten käyttäytymisestä. Ikävä kyllä lautasen sisältöön ei kiinnitetä riittävästi huomiota. 

Tätä kuvaa hyvin myös keväällä Turun Sanomissa ollut juttu koululaisten asenteista kouluruokaan. Haastatelluista ysiluokkalaisista pojat kertoivat että ottavat sitä mitä saatavilla on, eivätkä mieti sen kummemmin. Lihaa ja broileria päätyi poikien lautaselle. Tytöt sen sijaan huolehtivat siitä, minkälaista  salaattia on tarjolla. Mielestäni juttu kuvaa osuvasti arkea ruokaloissa ja ravintoloissa. Ihmiset eivät kiinnitä huomiota ruoan tyyppiin ja alkuperään. Juuri tämän takia olen ollut ja olen yhä vakaasti sitä mieltä, että tarjolla tulee aina olla eettisesti tuotettua ja alkuperältään tutkittua ruokaa ja elintarvikkeita, koska ihmiset eivät kysele tiskillä ruoasta. 

Kun sain reilun kahvin yliopiston kampusruokaloihin, se ei silti saanut parasta paikkaa linjastolla. Se olisi voitu kyllä tahtotilan löytyessä laittaa paikkaan, josta ihmisten olisi ollut helppo se valita. Pidin asiaa esillä niin kauan kun olin TYY: n ravintolavaliokunnassa, ja muutosta kyllä onneksi tapahtui. Kuitenkin kiinnitin huomiota siihen, valitsevatko ihmiset reilun kahvin jos sitä on tarjolla, eivätkä valinneet sen useammin. Ihmiset käänsivät linjaston ensimmäisestä kahvihanasta jona tapauksessa, vaikka reilu kahvi olisi ollut siinä toisessa. 

Ja juuri näiden kokemusten pohjalta minulle on tullut entistä tärkeämmäksi, että aina pitää olla eettinen vaihtoehto parhaalla ja helpoimmalla paikalla ravintolassa, ruokalassa ja kaupassa. Olen huomannut myös sen, että se vaatii aina paljon työtä ja olen valmis sen tekemään.

Viikko sitten maanantaina monessa kunnassa alettiin rajoittaa lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta. Turku ei lähtenyt rajausta tekemään, mutta lähiseudulla rajaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tätä, kuten niin montaa muutakin hyvinvointivaltion peruspilaria rapauttavaa päätöstä on perusteltu taloudellisin syin.

Joka kerta tähän vedottaessa minua rasittaa vahvasti se, että meillä olisi kyllä varaa ylläpitää palveluja ja jopa vahvistaa niitä ja laajentaa, mutta poliittinen päätöksenteko tällä hetkellä ohjaa yhteiskunnan veropohjan heikentämiseen. Ratkaisu olisi helppo; tulo- ja pääomaverotuksen tiukka progressiivisuus sekä rahamarkkinoiden sääntelyn palauttaminen ja parantaminen vankistaisivat palvelujen rahoituspohjaa kyllä. Siihen ei vaan vallassa olevilla puolueilla riitä tahtoa ja miksi riittäisikään.

Esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista on kommentoitu esim. niin, ettei ratkaisulla paranneta koulutuksellista tai yhteiskunnallista tasa-arvoa. Mutta koska oikeisto on ajanut tasa-arvoa? Rajaamisen kannattajat eivät välttämättä miellä itseään oikeistolaisiksi, kyse voi olla pelkästään siitä että katsotaan kodin ja vanhempien olevan lasten parhaat hoitajat. Kuitenkin nainen on yhä useimmiten se, joka jää kotiin lapsia hoitamaan.

Vasemmiston tavoite on alusta asti ollut parantaa juuri naisten mahdollisuuksia työelämään ja uraan tarjoamalla täysipainoiset ja kyseenalaistamattomat päivähoitopalvelut. Suomessa ollaan nyt tilanteessa, jossa on potentiaali merkittävään epävakauden lisääntymiseen myös maahanmuuton lisääntymisen takia, ellei yhteiskunnan vakauttavia ja tasapainottavia mekanismeja pidetä kunnossa.

Eilen illalla töiden jälkeen jäin Apteekkimuseolle seuraamaan ilmaista teatteriesitystä vaunuvajaan. Teatteri Jano kantaesitti uusimman näytelmänsä Onnenkorttelin Museokeskuksen henkilökunnalle, kyseessä oli siis kenraaliharjoitus. 

 https://www.turku.fi/event/fri-08052016-1100-teatteriesitys-onnenkortteli

En tiennyt etukäteen oikeastaan mitään, menin vaan mukaan katsomaan :) Ja kyllä kannatti. Mielestäni eräs teatteriesityksen tason paljastava asia on, miten pienikin tila vaikuttaa äkkiä isommalta ja; ja toisaalta paljon kertoo sekin, miten tila täytetään. Esitys tempaisi mukaansa ja näyttelijät olivat oivia. Parissa kohtaa kyllä pelkäsin vanhojen hirsien puolesta. Toivon menestystä Onnenkorttelin jatkoesityksille. Teatteri-ilmaisun ohjaajien työtilanne lienee surkea Turussakin, on tosi hienoa että ihmiset kuitenkin jaksavat ja haluavat tehdä sitä mikä helpoimmin tulee; teatteria :)

Kirjastot suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitäjinä -kuinka kauan?

Kokoustaminen alkaa taas pikkuhiljaa kutsua. Ensi viikolla se starttaa varsinaisesti, jo nyt olen jo ehtinyt olla vahvasti mukana Turun Vasemmistoliiton kunnallispoliittisen tavoiteohjelman luonnoksen laatimisessa ympäristö- ja asuntopoliittisten tavoitteiden osalta puheenjohtajan pyytämänä. On palkitsevaa tehdä työtä vassin eteen tälläkin tavalla. 

Meillä oli eilen taas lukupiiri ja tällä kertaa vuorossa oli Ville Iivarisen "Raha-mitä se on ja mitä sen tulisi olla" (toivottavasti muistin nimen oikein). Kirjaa voisi analysoida pitkään, mutta lukupiirissä tuli puheeksi kaiken muun ohella myös uudet, tuoreet puoluekartalle pyrkivät puolueet kuten EOP ja Feministipuolue. Mulla on vieläkin kova morkkis siitä, etten allekirjoittanut Eläinoikeuspuolueen kannattajakorttia viime joulukuussa Koulutuslakon Turun miekkarissa. 

Totesin vaan että "pidämme Vasemmistoliitossa näitä kysymyksiä yllä". Minusta eläinoikeuskysymystä ja feminismiä tulisi vahvistaa lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti olemassa olevien puolueiden ja näin ollen myös Vasemmistoliiton sisällä. Niiden pitäisi itsestäänselvästi kuulua yhteiskunnallisen keskustelun ja -päätöksenteon arkeen. Minulle on erittäin tärkeää että kannattamani puolue ajaa vasemmistolaista politiikkaa ja -maailmankäsitystä joka tasolla, ja lähestyy yhteiskunnallisia kysymyksiä monipuolisesti.

Juuri nyt odotamme Uuden Päivän päätoimittajahakuun osallistuneiden sisältösuunnitelmia syksyn ensimmäiseen lehteen liittyen. Minut valittiin kunnallistoimikunnassa lehtityöryhmään ja kannatin ehdotusta sisältösuunnitelmien pyytämisestä sekä ehdotin lisäksi, että ne toimitettaisiin tähän perjantaihin mennessä.

Olen kirjoitellut itsekin vähäsen; kirjoitin heinäkuussa jälleen Varsinais-Suomen Kulttuuriperintöblogiin, tällä kertaa kirjastojen vaikeasta tilanteesta.

http://kulperi.blogspot.fi/2016/07/kirjastot-suomalaisen-kulttuuriperinnon.html

Kirjastot suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitäjinä -kuinka kauan?

Kirjastojen keskeinen rooli yhteiskunnassa on perinteisesti ollut kirjallisen kulttuurin välittäminen ja säilyttäminen. Samalla voidaan täydellä syyllä puhua kirjastojen sivistystehtävästä. Etenkin viime vuosina kirjastot ovat Suomessa kuitenkin kohdanneet valtavia muutoksia, joista ei vähäisimpänä digitalisaatio. On kuitenkin tärkeää pohtia myös digitalisaatiota yhtenä haasteena muiden joukossa, ja tarkastella laajemmin kirjastojen tämänhetkistä tilannetta perinteisten tehtäviensä osalta ja luoda katsaus tulevaan.

Tämän vuoden alusta voimaantulleen lakimuutoksen jälkeen kunnilla- myöskään Varsinais-Suomessa- ei ole enää mahdollisuutta saada valtion rahoitusta kirjastojen uudisrakennuksiin eikä uusiin kirjastoautoihin. Toisaalta kuntaliitokset ovat jo osoittaneet olevansa riskitekijä kirjastojen kannalta- esimerkiksi Tarvasjoen pieni ja vanha kirjasto lakkautettiin kunnan yhdistyessä Lietoon. Miten tässä tilanteessa turvataan kirjallisen kulttuuriperinnön säilyminen myös alueellisesti?

Turku on monella tapaa hyvä esimerkki pohdittaessa kirjastojen tehtävää, tämänhetkistä tilannetta ja tulevaisuutta. Turussa on toki lakkautettu jo aiemmin monta pientä lähikirjastoa, ja nykyisiäkin muutetaan itsepalveluperiaatteella, ilman henkilökuntaa toimiviksi omatoimikirjastoiksi. Toisaalta Turussa toiminut, Suomen ainoa yliopiston ylioppilaskunnan omistama kaikille avoin julkinen kirjasto, lähes 90 vuotta toiminut TYY:n kirjasto suljettiin vuosien taistelun jälkeen vuoden 2014 lopussa.

Turku on samalla esimerkki kaupungista, jossa kenties juuri kirjastojen monta vuotta vaikeana jatkunut tilanne on luonut kirjallista perintöä vaalivia toimijoita. Turkulainen Kulttuuriyhdistys Ida ry elvytettiin vuonna 2009 Martin ja Mikaelin lähikirjastojen sulkemisen jälkeen. Yhdistys ylläpitää Martin Kulttuuriolohuonetta Turussa Itäisellä Pitkälläkadulla. Olohuoneella pidetään kiinni kirjasto- ja kahvilakulttuurin perinteistä.

Martin Kulttuuriolohuoneen uudet tilat sijaitsevat osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 49, Turku.

Martin Kulttuuriolohuone perustettiin lakkautetun Martin kirjaston ja muiden pienennettyjen kirjastojen, mm. Varissuon kirjaston, poistuvilla kirjoilla ja sinne on vuosien varrella pelastettu kirjoja nyt jo useammasta lakkautetusta kirjastosta, niin Turun Maailmankaupalta kuin TYY: n kirjastostakin. Kulttuuriolohuoneen kirjasto paikkaa hävinneitä kirjastoja paikallisesti, sen kirjastoa hoitavat ammattilaiset, ja lainaaminen onnistuu liittymällä yhdistyksen jäseneksi.

Kirjallisen kulttuuriperinnön vaaliminen on tänä päivänä yhä enemmän yksityisten, aktiivisten toimijoiden varassa. Digitalisaation on sanottu demokratisoivan tiedon luonnetta, kun informaatio on sähköisesti jokaisen ulottuvilla. Teoriassa näin onkin. Kuitenkin kirjan lukemiseen tarvitaan vain lukutaito, oikeanlaisten sähköisten sovellusten hallitseminen ja päivittäminen on oma taitolajinsa, joka ei tälläkään hetkellä ole kaikille mahdollista eikä helppoa. Kysymys on tiedon saavutettavuudesta. Aiheellista on pohtia laajemmassa katsannossa myös sitä, mitä seuraa kun yhteiskunnan perintö on yhä enemmän epävarman ja hauraan teknologian varassa.

Kirjastojen tehtävä kulttuuriperinnön vaalijana tulee nähdä myös kirjastossa työskentelevien ihmisten ammattitaidon arvostamisena. Kirjastojen henkilökunta on perinteisesti välittänyt tietoa kirjoista ja kirjallisuudesta, joka omatoimikirjastoissa tai kirjastojen jopa kokonaan puuttuessa jää ihmisten itsensä, sekä kunkin intressien ja mahdollisuuksien varaan. Tämän merkitys kulttuuriperinnön ja laajapohjaisen sivistyksen kannalta on jäänyt vähälle huomiolle.

 

Keskustelua siitä, millaista kulttuuriperintöä olemme näillä päätöksillä jättämässä, tulisi käydä koko ajan.

Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja järjesti loppuvuodesta 2014 TYY:n kirjaston kurssi- ja muita kirjoja Martin Kulttuuriolohuoneen kirjastoon.

Lisätietoa: 

https://martinkulttuuriolohuone.wordpress.com/
http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/vain-kuolleen-ruumiini-yli
http://uusi.voima.fi/artikkeli/2011/minne-menet-kirjastoon-2/

Olin pitkään sairaslomalla, yhtaikaisen poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksen takia. Kerrassaan karsea tauti, enkä ole koskaan kesällä kipeänä paitsi ehkä vatsataudissa. En jaksanut roikkua koneellakaan, mutta se mitä medioita seurasin niin todella masentavia uutisia harva se päivä jo ennen sängynpohjalla makaamista.

Tänä kesänä on nähty poikkeuksellisen paljon väkivallantekoja, Nizzan ja Munchenin terroriteot ja Afganistanin tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Muitakin olisi; Yhdysvalloissakin väkivalta ja epävarmuus jatkuvat ja Turkin tilanne jatkuu vaikeana. 

Jollain tapaa terroriteot kertovat yleisestä toivottomuudesta ja näen tapahtumat ennen muuta rakenteellisena kysymyksenä. On liian yksinkertaistavaa sivuuttaa ne yksittäistapauksina. Yhteiskunnan pitäisi huolehtia jokaisesta jäsenestään ja kaikilla tulisi olla paikka jonne kuulua. Turvattomuus ja juurettomuus purkautuvat liian helposti äärimmäisinä tekoina.