Sain tänään ihan loistavia uutisia; minut valittiin Attacin jäsenlehden, Hiekanjyvien päätoimittajaksi!!! Jee! Eikun töihin.

Osallistuin myöskin erinomaisen kiinnostavaan keskustelutilaisuuteen yliopistolla; Birgitta Wahlberg kävi luennoimassa eläinten subjektiudesta ja itseisarvosta Akateemisen Eläinoikeusseura Akateosin järjestämässä tilaisuudessa. Olen ennenkin ollut kuuntelemassa Wahlbergiä ja on äärimmäisen virkistävää kuulla jonkun puhuvan asioista niiden oikeilla nimillä. 

Minusta on pyrittävä konkreettisiin, ja todella käytäntöjä eläinten oikeuksien kannalta perustavasti muuttaviin toimenpiteisiin, itseisarvo-tyyppisten käsitteiden viljelyn sijaan ja rinnalla. Olisi pidettävä huolta että idealismi siirtyy sanoista tekojen tasolle. Kuten totesin luennolla; toimintaa sanojen sijaan. Wahlberg kertoi miten hänelle aikoinaan naurettiin päin naamaa kun hän kertoi tutkivansa eläinten oikeuksien toteutumista. 

Muistan miten minulle naurettiin ravintolavaliokunnassa kun ehdotin luomuviikkoa kampusruokaloihin. Uskoin että jos luomuravinto olisi mahdollisimman lähellä tehotuotettua ruokaa, vastaisi koostumukseltaan sitä pitkälle, ihmiset eivät vierastaisi sitä niin. Eipä naurettu enää ravintolavaliokunnan puheenjohtajana ollessani. Luomuviikko ei ikävä kyllä toteutunut koska ihmisiä oli vaikeaa saada asiasta keskustelemaan.

Päivä on ollut pitkä, olemme säätäneet eläinoikeusviikon julistetta vielä illalla. Onkin mukavaa tällaisina, pimenevinä iltoina palata vanhojen helmien pariin uusien komediatuttavuuksien lisäksi.

https://m.youtube.com/watch?v=n7j11BfBhxw

   

Männä viikolla on ollut monenlaista poliittista tekemistä, viime maanantaina olin todella mielenkiintoisessa, koulutuspolitiikkaa käsitelleessä Vasemmalta- illassa, jossa yhtenä alustajana oli suuresti kunnioittamani professori Risto Rinne.

Oli erittäin tärkeää käsitellä kouluvalintapolitiikkaa, "koulushoppailua" ja miten se luo epätasa-arvoa, mutta miten rakenteet toisaalta ylläpitävät sitä; kun koulun puitteet vaihtelevat suuresti asuinalueiden välillä, on luonnollista että vanhemmat haluavat laittaa lapsensa puitteiltaan parhaaseen mahdolliseen kouluun. 

Osallistuimme tilaisuuteen Saskan kanssa, ja keskustelu oli erittäin antoisaa myös oman lautakuntatyömme kannalta, kun toimimme nuorten osallistumismahdollisuuksien tasaamiseksi Turun nuorisovaltuustovaalien osalta. Tämän päivän Turun Sanomissa Varsinais-Suomen poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajat, Kokoomus etupäässä, halusivat koulujen avaavan ovensa poliittisten nuorisojärjestöjen edustajille, kun nämä lähtisivät kiertämään alueen kuntien toisen asteen oppilaitoksia, tavoitteenaan kertoa poliittisesta vaikuttamisesta nuorille.

Toivon että nuoret innostuisivat äänestämisestä ja vaaleissa ehdolle asettumisesta. Puheenjohtajat halusivat nostaa esiin huolen nuorten, erityisesti 18-29-vuotiaiden osallistumisesta ja vaikuttamisesta yhteiskunnan asioihin. Huolta on toki kannettu jo aiemmin, ja nimenomaan haluttu toimia asian parantamiseksi kuten me Vasemmistoliiton edustajat Turun nuorisolautakunnassa.

Koemme ongelmaksi sen, että joistakin kouluista äänestämässä käyvät käytännössä kaikki, mutta on kouluja joissa oikeastaan kukaan ei äänestä. Tämä heijastaa suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa valitettavan selkeästi. Yhteiskunnallinen osallistuminen rakentuu jo varhain kuten toin esiin kolumnissani Turun Sanomissa 19.10. Kokoomuksen huoli nuorten yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta tuntuu erikoiselta ottaen huomioon, miten kokoomus leikkaa koulutuksesta ja ennaltaehkäisevästä nuorisotyöstä, jotka nimenomaan tukevat nuoren osallisuutta yhteiskuntaan. 

Torstaina kokoontunut piirihallitus ei valitettavasti innostunut piiritason lehdestä, yritin puhua sen puolesta nimenomaan maakunnan ääntä esiintuovana lehtenä ja kun sitä toimittamassa olisivat Uuden Päivän päätoimittajan paikkaa tavoitelleet, erittäin pätevät hakijat, olisi lehdestä nähdäkseni vain etua. 

Piirissä valmistaudutaan tietenkin kunnallisvaaleihin kovaa vauhtia. Nostin kokouksessa esiin, että nimenomaan pieniltä paikkakunnilta olisi tärkeää saada kuntavaaliehdokkaita, ja ehdokashankintaan tulee panostaa. Esimerkiksi Turussa on tältä osin erinomainen tilanne, mutta mielestäni pienet maaseutupaikkakunnat tarvitsevat nekin vasemmistolaista politiikkaa.

Tulin äsken Liedosta piirijärjestön seminaarista, jossa käsiteltiin kesän puoluekokouksessa hyväksyttyä puolueen tavoiteohjelmaa. Piipahdimme sen jälkeen Keijo Kulmalan 80- vuotispäivillä, siinä on monilahjakas  ihminen. Tässä kuva.

Kuvassa Pirjo Rinne (vas.), Jaakko Lindfors, Anna Mäkipää ja minä.

Viime viikon telttailu Kauppatorilla jäi luihin ja ytimiin ja on ollut nyt viikolla semmoista flunssaisuutta.Menin kuitenkin Lietoon ja oli hyvää keskustelua, itse korostin keskustelussa esimerkiksi sääntelyn olevan etu ympäristön ja ihmisten kannalta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kemikaalien vaarallisuus todetaan vasta käytännön kautta, eli itse asiassa usein sen jälkeen, jos ihminen on kemikaaleille altistumisen seurauksena kuollut tai hän on muuten joutunut vaaraan.

Etukäteissääntely ja valvonta monta kertaa heikentävät yritysten voitontavoittelua joten selvästikään se ei ole suosittua yritysmaailmasta vaalirahoitusta saavien poliittisten ryhmien keskuudessa. Ympäristöhallinto on kehittynyt teollisen vallankumouksen seurauksena syntyneiden ongelmien vastapainoksi ja sitä tulee vahvistaa.

Yhdysvalloissa republikaanit kieltävät ilmastonmuutoksen ja näkevät uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen turhanpäiväisenä haihatteluna. Jonkun verran kärjistäen. On kiintoisaa että Suomessa ilmastonmuutosta kyseenalaistavat ja uusiutuviin energianlähteisiin siirtymistä vastustavat, joita Vasemmistoliitostakin löytyy, ovat samalla tapaa tässä kysymyksessä konservatiiveja kuten Jenkeissä nykyään hyvin oikealla laidalla yhteiskunnassa olevat republikaanit.

Kyse lieneekin määritelmällisesti arvokonservatismista. On kuitenkin kaikkien etu, että yhteiskunnassa kehitetään uusia mahdollisuuksia työpaikkojen syntymiselle. Suomella ei ole varaa väheksyä uusiutuvaa energiaa tältäkään kannalta, puhumattakaan sen potentiaalista ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Tavoiteohjelman koulutuspoliittisesta osiosta keskusteltaessa toin esille Vasemmistoliiton työtä yliopistolakia muutettaessa 2009, kun puolue oli ainoa eduskuntapuolue joka olisi lain hylännyt. Lakihan irrotti yliopistot valtiosta ja asetti ne riippuvaisiksi yritysrahasta, heikentäen yliopistojen rahoituspohjaa ja tehden sen alttiiksi suhdannevaihteluille.

Osaltaan viime vuosien uutiset yliopistojen irtisanomisista ovat tältä kannalta vain loogista jatkoa yliopistojen rahoituksen muutoksesta ja heikentymisestä. Kirjoitin aiheesta keväällä artikkelin, jatkona luennolleni Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Juttulinkin alla toinen linkki yliopistolakiprosessia käsittelevään Yhteinen yliopisto-kirjaan, johon kirjoiŧin artikkelin myös.

http://politiikasta.fi/category/kirjoittajat/eva-liisa-raekallio/

http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=155&option=com_virtuemart&Itemid=26

Olen syksyn mittaan järjestänyt Vipun eläinoikeusviikkoa, joka pidetään 23.-26.11. Olen todella ylpeä, että sain Animalian toiminnanjohtajan Mai Kivelän vieraaksemme Martin Kulttuuriolohuoneelle keskiviikkona 23.11. klo 18-20 puhumaan otsikolla "Eläimet ruoantuotannossa-kohti parempaa tulevaisuutta". 

Saman viikon lauantaina kokenut vegaanikokki Jari Kärkkäinen pitää vegekurssin klo 12-16 samassa paikassa. Säädämme julisteita ja mainontaa parhaillaan, koitan muistaa laittaa sen tännekin.   Toivotaan tapahtumiin paljon osallistujia. Olemme jo pitkään pitäneet yllä keskustelua eläinoikeuksista, ja tämä tapahtuma on jatkoa viime tammikuussa järjestämälleni tapahtumalle "Eläinoikeudet vuonna 2016- onko mikään muuttunut?" sekä luonnollisesti yhdistyksemme kommentti jatkuviin ongelmiin tuotantoeläinten kohtelussa.  

Haluan korostaa, että joulunajan kinkunsyöntiperinteille on vaihtoehto. Jos ei halua heittäytyä joulun tullen vegaaniksi, niin luomuliha on paras vaihtoehto. Olen kirjoittanut eettisten tuotevaihtoehtojen saatavuuden parantamisesta Turun Sanomiin monta kertaa, ekan kerran jo 2012, viimeksi alkusyksystä. Artikkelit löytyvät täältä blogista kun selaa tekstejä alespäin. Tässä muistin virkistykseksi tuo 2012 teksti, ajankohtainen juttu ikävä kyllä edelleen, asiassa ei olla edistytty.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/387833/Turun+ruokahankinnat+kestavalle+pohjalle

Yhdysvalloissa lihateollisuuden ote poliitikoista on Suomeakin vankempi, johon Bill Maher tarttuu huikean terävällä, paljon tuoreemmalla(!) pätkällään. 

https://m.youtube.com/watch?v=sn_puUVJAYw

Tuore väitöstutkimus toteaa, että suomalaisissa oppikirjoissa välitetään liian eurooppakeskeistä maailmankuvaa. On todella tärkeää, että aiheesta puhutaan nyt vaikka ongelma on ollut sama jo kauan. Oppikirjojen sisältö on valinta, joka tehdään tiedostamatta tai tiedostaen; mistä asioista ja kenestä puhutaan, ja miten. Kyse on piilo-opetussuunnitelmasta tässäkin kohtaa, tiettyjen käyttäytymismallien ja yhteiskunnallisten roolien ylläpitämisestä ja tukemisesta.

Eurooppalaisten, valkoisten saavutusten ylikorostaminen muiden kulttuurien kustannuksella osaltaan uusintaa vanhoja kolonialistisia perinteitä ja asenteita. Tuo aiemmin muistelemani etelän neekereistä puhunut kollegani ravintolavaliokunnasta piti kenties aivan luonnollisena kyseistä arvoasetelmaa. Olen omilla kursseillani puhunut eurooppakeskeisyyden roolista historiaa opiskeltaessa, ja lähdekritiikin merkityksestä. 

Vaikka tieto ja kouluttautuminen ovat maailmassa lisääntyneet, se ei ole riittävästi näkynyt vanhojen totuutena pidettyjen arvoasetelmien ja asenteiden hiipumisena. Tästä todistaa osaltaan Trumpin kannatus. Sama mekanismi toimii kuin ennen toista maailmansotaa, ihmisille luvataan parempaa tulevaisuutta ja työpaikkoja, samalla leimaten naisia ja vähemmistöjä.

Jenkeissä kipeää poliittista tilannetta käsitellään pitkälti huumorilla, tässä alla Bill Maher puhuu täyttä asiaa valkoisen 50-luvun miehen huolesta nykyaikaisten tasaarvovillitysten keskellä, sitten Seth Meyers lopuksi rentouttaa tiivistelmällään viimeisestä Clinton-Trump-väittelystä. Lohkaisu Trumpin vihkivaloista on kertakaikkiaan priceless.

https://m.youtube.com/watch?v=wzUd8YrFJCk

https://m.youtube.com/watch?v=1BHkvOTgxME

Vipun telttailu Kauppatorilla Silakkamarkkinoiden aikaan onnistui hyvin, ihmiset halusivat tulla puhumaan Sipilän hallituksen politiikan epäoikeudenmukaisuudesta ja kojulla riitti kahvittelijoita. Torilla oli tietty tosi kylmä ja tuntuu etten ole oikein vieläkään lämmennyt, toivottavasti en tule kipeäksi.

Silakkamarkkinoilla silloin ennen

Reilun kaupan viikko alkaa tosiaan maanantaina, ja siihen liittyen oli aikamoista seurata tunnettujen suomalaisten kahvintuottajien kuten Pauligin ja Meiran jäämistä kiinni lapsityövoiman käytöstä kahviviljelmillä. Yllätyksenä tämä ei tullut, globaalin kaupan normaalikäytäntönä vauraiden länsimaiden ja köyhien tuottajamaiden välillä on yhä, että omistajien tavoitteena on mahdollisimman suuri kate ja tuotto, työntekijöiden ja viljelijöiden kustannuksella. 

Muistan elävästi ravintolavaliokunnan keskustelut, kun reilua kahvia vastustettiin myös sillä argumentilla, että luonnollisesti suomalaiset yritykset toimivat oikein ja eettisesti. Koska ovat suomalaisia. Tämä oletus ei kuitenkaan ole koskaan pitänyt paikkaansa, tulee mieleen esimerkiksi Nesteen toiminta palmuöljyviljelmillä Indonesiassa, josta Greenpeace on pitänyt vuosia ääntä. Kansallisuus ei tee yrityksestä eettistä. 

Kyse on tässä tapauksessa selkeästi rasismista jota alleviivasi samaisen henkilön lausahdus "Me emme hyödy siitä että etelän neekerit pärjäävät paremmin, vaan siitä että meillä on halpaa kahvia." Hän piti ideatasolla tästä kiinni senkin jälkeen, kun olin tehnyt töitä saadakseni reilun kahvin samanhintaiseksi epäreilun kanssa, jotta ihmisten olisi helpompi toimia köyhien viljelijöiden hyväksi. Ja myös onnistunut siinä. Kirjoitin näistä aikamoisista ravintolavaliokuntakeskusteluista blogiin viimeksi rustatessani tuota allaolevaa ympäristöoppaan tekstiä vuoden 2015 keväällä.

Reilu kauppa on kehittynyt nimenomaan ratkaisuksi suureen ongelmaan.  On entistä välttämättömämpää, että väärinkäytökset ja rikkomukset saadaan esiin, vain siten voidaan maailmankaupan rakenteita parantaa.

Reilun kaupan viikko alkaa taas maanantaina kuten joka vuosi viikolla 43, ja hyvä niin. Toivoisin tietenkin, että reilu kauppa muodostuisi normiksi ja yleiseksi käytännöksi läpi vuoden. Kävin eilen TOK:n syntymäpäivän kunniaksi järjestetyillä kakkukahveilla Wiklundilla, ja oli hienoa huomata että tarjolla oli luomukahvia, olisin mieluiten toki juonut reilua luomukahvia. Eteenpäin ollaan kuitenkin onneksi menossa tässä asiassa. Allekirjoitin tämän linkin takaa löytyvän haasteen ja levitin eteenpäin.

http://www.reilunkaupanviikko.fi/haaste/tietoa-haasteesta/

Huomenna tosiaan Vipu pitää Vasemmistoliiton telttaa Kauppatorilla klo 12-14, ja jaamme luonnollisesti reilua kahvia :)

Tässä muuten reilu vuosi sitten Turun yliopiston ympäristöoppaaseen reilusta kaupasta kirjoittamani teksti.

REILU KAUPPA - Köyhyyden vähentämistä kaupan avulla ympäristöä unohtamatta

Reilun kaupan järjestelmä on luotu tukemaan kehitysmaiden pienviljelijöiden toimijuutta ja helpottamaan pienviljelijöiden mahdollisuuksia päästä itsenäisinä toimijoina mukaan kansainväliseen kaupankäyntiin. Reilu kauppa tunnustetaan laajasti kattavimmaksi ja hyödyllisimmäksi eettisen sertifioinnin järjestelmäksi. Sertifikaattia on kehitetty vuosien varrella vastaamaan myös ympäristövaatimuksiin.

Reilun kaupan järjestelmässä viljelijä saa työnsä hedelmästä vähintään takuuhinnan, joka turvaa säännöllisen, maailmantalouden suhdannevaihteluista riippumattoman tulon. Tuottaja saa myös erityistä reilun kaupan lisää.

Ympäristö ja elintarviketurvallisuus otetaan huomioon siten, ettei esimerkiksi gmo-lajikkeita saa viljellä, ja sallimalla vain rajattu määrä kasvinsuojeluaineita. Puolella reilun kaupan tuottajaorganisaatioista on myös luomusertifiointi.




Reilun kaupan historiaa

On useita käsityksiä siitä, milloin reilu kauppa varsinaisesti on alkanut, kuten siitäkin, mitä reilu kauppa itse asiassa tarkoittaa. Reilun kaupan määritelmänä pidetään yleisesti sitä, että hyödykkeiden tuottajat tulevat toimeen omalla työllään.

Täten reilu kauppa on syntynyt vaihtoehdoksi maailmankaupan kolonialistisille rakenteille. Siirtomaiden tehtäväksi jäi usein raaka-aineiden ja hyödykkeiden tuottaminen niin, että hyödyt päätyivät välikäsille.  Tämä takasi osaltaan edulliset tuotteet maailmanmarkkinoille, mutta jätti tuottajat sivuosaan. Reilun kaupan tuotteille onkin ominaista se, että ne ovat tavallisia tuotteita kalliimpia.

Muutosta alettiin vaatia vähitellen. Tuottajien järjestäytyminen oli edellytys vaihtoehtoisten rakenteiden kehittämiselle, mutta nimenomaan maailmankaupan suuria, järjestäytyneitä tuottajia ja yrityksiä suosivan rakenteen takia organisoitumista saatiin odottaa aina 1980-luvulle asti.

Vuonna 1989 Berliinissä perustettiin World Fair Trade Organization (WFTO), jossa kehitysmaiden tuottajilla oli tarkoitus olla vahva asema. Lopulta kuitenkin perustettiin nykyinen WFTO, jossa myös maahantuojilla on merkittävä asema.

Tuolloin perustettiin useita järjestöjä valvomaan reilun kaupan tuotteiden sertifiointia, ja lopulta vuonna 1997 perustettiin niiden katto-organisaatioksi Fairtrade International (FLO), jonka päämaja on Saksassa. Vanhat rakenteet istuvat kuitenkin tiukassa, josta kertoo se, että tuottajat saivat puolet kattojärjestön yleiskokouksen äänivallasta vasta vuonna 2011. Sen johtokunnassa tuottajilla on vielä vähemmistö.

On tärkeää pitää mielessä maailmankaupan vuosisatainen historia. Sitä vasten nämä nykyiset edistysaskeleet tuottajien asemassa ovat tapahtuneet hyvin nopeasti. Reilun kaupan tuotteiden myynnit ovat viime vuosina kasvaneet, esimerkiksi vuonna 2010 suomalaiset ostivat reiluja tuotteita 93 miljoonalla eurolla. Vuonna 2012 reilu kauppa -sertifioitujen tuotteiden maailmanlaajuinen myynti oli arvoltaan 4,8 miljardia euroa.  Kasvua edellisvuoteen nähden oli 21 prosenttia. Reilua kauppaa vauhdittavat osaltaan myös reilun kaupan viikot vuosittain.


Reilu kauppa tuottajien näkökulmasta

Reilun kaupan tuotteita tuotetaan sekä yksittäisten perheiden omistamilla pientiloilla, osuuskunnissa että plantaaseilla, jotka käyttävät paljon palkkatyövoimaa. Reilun kaupan järjestöjä ja yhteenliittymiä on arvosteltu siitä, ettei tuottajien ääni ole kuulunut niissä tarpeeksi.  On tärkeää keskustella tuottajien näkökulmasta siitä, miten plantaasimuotoinen tuotanto suhteutuu osuuskuntavetoiseen viljelyyn. Plantaaseilla tuotetun kahvin sertifioimista reilun kaupan alle ei ole hyväksytty.



Reilun kaupan kahvista puhuttaessa naisten toimijuus nousee tärkeäksi; maailmanlaajuisesti miltei 25% reilun kaupan kahvin viljelijöistä, eli lähes 100 000, on naisia. Kaakaopavusta valmistettava suklaa on maailman suosituimpia hyödykkeitä.  Siinä missä kahvin maailmanmarkkinaosuudesta jo merkittävä siivu on reiluin kriteerein tuotettua, kaakaonviljely tulee kaukana perässä.

Reilun kaupan kaakaota ja suklaata on myyty Suomessa jo viidentoista vuoden ajan. Vuonna 2012 reilun kaupan kaakaota ja suklaata ostettiin Suomessa reilu 100 000 kiloa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että reilun kaupan kahvia myytiin Suomessa vuonna 2012 noin 864 000 kiloa.

Kaakaonviljelyä vaivaavat monet globaalin kaupankäynnin perinteet kuten lapsityövoiman käyttö.  Reilun kaupan kaakaon viljelyssä lapsityövoiman hyväksikäyttö on kuitenkin kiellettyä, lisäksi viljelijät siis saavat tuotteestaan vähintään takuuhinnan sekä reilun kaupan lisän.

Vuonna 2010 reilun kaupan kaakaoviljelijöitä oli 55 perheosuuskuntaa yhteensä 17 maassa. Kun rahaa riittää elämiseen, lapset voivat käydä koulua ja elämässä on muitakin vaihtoehtoja kaakaonviljelijän ammatin lisäksi. Reilun kaupan ansiosta voidaan toteuttaa monia työntekijöiden asemaa parantavia uudistuksia, kuten lasten päivähoitoa. Sen avulla myös tuetaan koulutusta, parannetaan asumisoloja ja jopa tarjotaan apua perheenjäsenen kuollessa. Kyse on vähittäisestä yhteiskunnan muutoksesta kehitysmaissa.


Reilu kauppa  kampuksella

Olen vuosien varrella tutustunut reiluun kauppaan ihan ruohonjuuritasolla. Turun yliopiston opiskelijana toivoin, että kampusruokaloissa olisi tarjolla reilun kaupan kahvia. Pääsin jäseneksi ylioppilaskunnan ravintolavaliokuntaan vuonna 2008, jossa huomasin ettei ajatus reilun kaupan kahvista ollut kovin suosittu. Vein asian edustajistoon ja lopulta reilu kahvi tuli yliopiston kampusruokaloihin. Sen näkyvyys jäi kuitenkin tavallisesta ja se oli lisäksi kalliimpaa.

Seuraavana vuonna toimin itse ravintolavaliokunnan puheenjohtajana, ja reilun kaupan kahvin puolestapuhujia oli jo enemmistö. Vetoomus kampusruokalayrityksen, Unican hallitukseen tuotti tuloksen ja reilu kahvi saatiin samanhintaiseksi tavallisen kanssa. Sen näkyvyys jäi kuitenkin tuolloin  heikommaksi. Tänä päivänä reilun kaupan kahvi on tasaveroisesti saatavilla yleisesti tarjolla olevan kahvin kanssa.

Turun yliopiston ylioppilaskunta on panostanut kehitysyhteistyöhön jo pitkään. Kampusruokaloiden asiakkaiden, eli pääasiassa opiskelijoiden mielipiteitä reilun kaupan kahvista on kartoitettu useamman kerran (mm. 2009) ja ne on todettu valtaosin myönteisiksi. Tällä hetkellä Turun yliopisto tavoittelee Reilun kaupan korkeakoulun arvonimeä. Turun alueen korkeakoulut tekevät yhteistyötä Suomen ensimmäisen reilun kaupan korkeakoulualueen, Reilun kampuksen, muodostamiseksi.

Reilulla kaupalla on arvostelijansa. Sen ei nähdä parantavan tuottajien asemaa riittävän nopeasti tai perustavanlaatuisesti. Toiset puolestaan pitävät kiinni asiakkaiden valinnanvapaudesta. Voidaankin todeta, että reilun kaupan järjestelmässä on kehitettävää. Aiempaan maailmankaupan rakenteeseen verrattuna kyseessä on kuitenkin edistysaskel. Kun juuret ovat kaukana historiassa, asiat eivät muutu hetkessä.
                                                                                                                                                                                       Eva-Liisa Raekallio

Kuvat:
Didier Gentilhomme/Reilu kauppa ry
Reilu kauppa ry

 Lisätietoja:

Reilu kauppa ry/www.reilukauppa.fi

Johan Ehrstedt ja Mervi Leppäkorpi (toim.) Reilumman kaupan jäljillä. Kirjoituksia reilusta kaupasta ja solidaarisesta vaihdosta. Into Kustannus 2012.

Reilun kampuksen kriteerit http://www.reilukampusturku.fi/kampus

www.fairtrade.net

www.flocert.net