Vipun jäseniltaa vietettiin 1.6. upean kesäisessä Aurinkolahdessa puoluekokouksesta keskustellen ja luonnosta nauttien. Paikka oli jälleen nimensä veroinen ja tunnelma kohdallaan :)  Laitan kuvia sitten kun niitä saan. On muuten hieno juttu, että nykyään yhä useammasta kaupasta löytyy myös vegaanista makkaraa grillissä käristettäväksi!

Telkkarista tuli vähän aikaa sitten Truman Show. Se on yhä yksi parhaista koskaan näkemistäni elokuvista ja kiinnitin huomiota jo silloin kun näin sen ensi kertaa, miten upean roolityön Jim Carrey tekee. Nimenomaan ristiriita hänen koomikkorooliensa ja tämän välillä oli niin mieletön että se herätti oikeutettuja kysymyksiä Carreyn todellisesta persoonasta.

Kun sen yhdistää elokuvan älylliseen sisältöön, on kasassa äärimmäisen kiehtova paketti. Olen eri mieltä Turun Sanomien kriitikon Pekka Erosen kanssa siitä että elokuvan tosi-tv:tä sekä julkisuuden ja yksityisyyden vaikeaa ja koko ajan haasteellisemmaksi käyvää suhdetta kritisoiva viesti olisi vanhentunut. Päinvastoin se on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Olen katsonut netistä Foxcatcher-elokuvan ohjaajan ja näyttelijöiden haastatteluja, jotain kautta siihen ajauduin ja Steve Carellin roolityössä on hyvin paljon samoja piirteitä kuin Carreyn nimenomaan sen suhteen, miten täysin koomikkona tunnettu näyttelijä uppoutuu vakavaan ja vaikeaan rooliin. Koomikoiden vakavasta ja synkästä puolesta tai siitä että se on olemassa, rakentuu usein ja onneksi huippuluokan draamaa. Kummankin elokuvan kohdalla tekijät ottivat taloudellisen riskin paitsi koko elokuvan suhteen, myös sen pääroolin castingin suhteen.

Onkin hienoa huomata että vielä tehdään elokuvia jossa näytteleminen ja tarina ovat taloudellista riskiä arvokkaampia. Kulttuurin ja taiteen, myös elokuvataiteen pitää ottaa riskejä ja uskaltaa heittäytyä. Itse asiassa vasta silloin päästään pelkän elokuvan puolelta taiteen puolelle.