Tykkään kutoa, se rentouttaa ja on mukavaa. Tietty koulussa oppi perusteet, mutta en vielä silloin jaksanut innostua ja pakollisen sukkaparin kutomiseen meni iäisyys. Mutta onneksi ehdin kysyä mummilta ihan loistavia neuvoja ja nykyään sukat valmistuvat aika nopsaan. Olen kutonut tumppujakin mummin ohjeen mukaan vaikka minkälaisia. Elämän ensimmäiset säärystimetkin valmistuivat syksyllä. Aloitin niiden kutomisen Luostarivuoren käsityöläismuseossa. 

Se olikin hauska juttu, yksi asiakas tuli kysymään multa että mitä kudon (silloin kudoin vielä sukkia) ja hän opetti ihan uuden kuvion!! Se ei sopinut sukkiin mutta tavallaan siitä sainkin idean säärystimiin. Sain häneltä myös tietää tosi kivoista lankakaupoista. Kaikkea yllättävää ja kivaa voi tapahtua kun aamulla lähtee töihin. No, joululomalla aloitin jo toiset säärystimet, ihan perinteisellä resorineuleella :) Kun tekee raidalliset niin ne ovat tietysti kivannäköiset, mutta päättämisessä on kauhea työ. Miljoona langanpätkää. Eihän sitä enää jonkun ajan päästä muista vaan aloittaa vaan ilolla tekemään paria...

Intouduin vuodenvaihteessa myös kutomaan pipon ja kaulahuivin uuden mallin mukaan ja niistä tulikin tosi kivat. Löysinkin tosi kivan ja ihanan vihreän langan, Fibra Naturan Renew Wool-langan jossa on 35% kierrätysvillaa. Ois kyllä kivaa kun ois kamera tai kännykkäkamera jolla ottaa kuvat noista mutta edelleen on käytössä tänä vuonna 12 vuotta täyttävä kännykkä. Aikasemmin en vaihtanut ja ostanut uutta koska vanha toimi ihan hyvin enkä muutenkaan nähnyt syytä juosta uutuuksien perässä. Nyt ei ole varaa uuteen mutta eiköhän se moderni viimeistä huutoa oleva härpäke vielä joskus mullekin päädy.