Olen tosiaan mukana yliopistolaisten keskusteluissa vastarinnan muodoista koulutusleikkausten edessä, monellakin eri listalla niin Hesan päässä, kuin täällä Turussa. Tänään yhdellä listalla kiersi tulevaan toimintaan mukaan kutsuva viesti johon esitin muutamia muotoiluja. 

Mietin esimerkiksi sitä, kun tekstissä peräänkuulutettiin itsenäistä tutkimusta. Kysymys kuuluukin, miten itsenäinen tutkimus tässä määritellään? Näkisin että tutkimuksen itsenäisyys oli aikoinaan eräs yliopistolain puolustajien argumenteista, syy miksi yliopistot piti saada riippuvaisiksi yritysrahasta, irti valtiosta. Yrityssidonnaisuus merkitsi tässä retoriikassa itsenäisyyttä.

Ja kuitenkin yliopistojen rahoitusjärjestelmän muutos lain myötä on nähdäkseni rapauttanut juuri tuota itsenäisyyttä. Itsenäinen tutkimus tarkoittaa mielestäni vakaata ja varmaa, valtioperusteista rahoitusta tukimukselle; rahoitusta jonka kohdentumista eivät sanele kaupalliset ja lyhytnäköiset intressit.

Kun koulutuspoliittista yhteistyötä rakennetaan kulisseissa, näyttämöllä kohutaan Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen vaalirahan keräämistä ja kokoamista käsittelevästä paljastuskirjasta. Siinä esitetään ei-niin-kovin yllättäviä väitteitä siitä, miten tukijat kierrättävät vaalirahaa poliitikoille ja miten rahan alkuperä pyritään salaamaan. 

Julkisuudessa on lähinnä keskitytty päivittelemään vaalirahoitusjärjestelmän tilaa, kun olisi ollut hedelmällisempää keskustella siitä, miksi kyseinen järjestelmä on niin laajalle levinnyt ja tehokas. Rahalla saa näkyvyyttä vaalien alla, ja ihmiset helposti äänestävät esillä olevia henkilöitä ja taustaryhmät saavat näin haluamansa poliitikot valtaan. 

Nähdäkseni kuitenkin vaalirahan keräämisen tavat eivät yksinään selitä koko ongelmaa. Äänestäjien tapa tehdä äänestyspäätöksensä olisi tosiaan paljon tärkeämpi yhteiskunnallisen keskustelun aihe ja ehkä juuri siksi sellainen, jota vältetään.

Yritysraha ei tietenkään ole ilmaista, mutta ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä, että yritysrahalla valtaan päässeet poliitikot ajavat yrityselämän etuja. Siinä yhteiskunnan kokonaisetu jää jalkoihin, kuten nyt istuvan hallituksen päätöksistä ilmiselvästi näkyy.