Edellisessä postauksessa kerroin, että tekstini ja kertomukseni reilusta kaupasta ja reilun kahvin vaikeasta matkasta Turun yliopiston kampusruokaloihin on ilmestynyt Turun yliopiston ympäristöoppaassa.

Kirjoitusvaiheesta on jo aikaa, mutta oli jännä huomata että ne silloiset 2008-2009 ravintolavaliokunnassa käydyt keskustelut pistivät edelleen sen verran vihaksi että tekstin ekaa versiota piti hilata neutraalimmaksi. En arvellutkaan että reilun kahvin vastustajien kommentit tyyliin "me emme hyödy siitä että etelän neekereillä menee paremmin vaan siitä että meillä on halpaa kahvia" toimisivat objektiivisuuteen pyrkivässä tekstissä, mutta sen huomaaminen miten ne yhä suututtavat, oli oikeastaan aika rajua. Ja hyvä asia myös. Tämän päivän pakolaistodellisuutta vasten ne vaikuttavat entistä vastuuttomammilta oikeastaan. 

Objektiivisuuden, tunteista vapaan suhtautumisen, tutkimuksellisen asenteen ihanne ja tavoite on tieteessäkin asetettu aiempaa useammin kyseenalaiseksi. Minusta on paljolti historian lähdekritiikin kehittymisen ja eurosentrisyyden kritiikin ansiota, että viime aikoina on alettu pohtia tunteista vapaan tieteellisen ihanteen ongelmallisuutta sinänsä. Objektiivisuuden tavoittelun problematiikasta kertoo paljon se, että nimenomaan länsimaiden entisissä siirtomaissa, kuten esim. Intiassa historiantutkijat ovat kritisoineet neutraaliuden vaatimusta ja nähneet sen osana kolonialismin ja imperialismin perintöä. 

Onneksi uudenlaista asennetta on nähtävissä länsimaistenkin tutkijoiden keskuudessa. Osallistuin eilen ja tänään North American In/Securities: A Local-Global Nexus-symposiumiin, jossa oli todella antoisaa keskustelua myös ja nimenomaan kolonialismin näkymisestä esimerkiksi suhtautumisessa alkuperäiskansojen karmivaan kohteluun tänä päivänä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Tutkijat eivät korostaneet neutraaliutta vaan näkivät kohtelun ja asenteellisuuden historiallisen taustan selkeästi.

Mutta joo. Olen nyt suosinut kampusravintoloista vain Bryggeä ja olen olosuhteiden pakosta, luentojen välissä  joutunut käymään siellä pahimpaan ruuhka-aikaan. Mutta ei johdu vain siitä että Bryggen tilat ovat minusta räikeän alimitoitetut tarpeeseen nähden. Minusta koko Assarikokonaisuus voitaisiin muuttaa kasvisravintolaksi. Olisi kyllä upea juttu. 

Näin TYYn nykyisen pääsihteerin, vanhan tuttuni Rauli Eleniuksen samaten Bryggessä tuossa yksi päivä ja heitin ideana että kaikki kampusravintolat voitaisiin muuttaa kasvisravintoloiksi. Ei kyllä tule hetkeen tuo toteutumaan, samat voimasuhteet jotka pitävät reilun kahvin ravintoloissa yhä vain epäreilun vaihtoehtona, puoltavat perinteistä ruokalistaa ja haluavat kyljyksensä jatkossakin. Mutta jostain on aina aloitettava, yksi kasvisravintolakin on asia joka jaksaa ilahduttaa.

Niin, voi tosiaan kysyä, miten joku haluaa vaihtoehdon reilulle kahville. Silläkin argumentilla aikoinaan puolustettiin sitä että kumpaakin kahvisorttia pitää olla tarjolla. On myös pakko todeta etten minäkään ole vieläkään vegaani mutta olen iloinen ja ylpeä siitä ettei kotona ole ollut lihaa vuosiin. Keskiviikkoiltana tein lasagnea taas linsseistä ja on todella hyvä ja toimiva juttu se.