Joo, olen tosiaan viime ajat keskittynyt yhdistyskuvioihin ja monenlaiseen vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi autoin Martin Kulttuuriolohuoneen varainhankinnassa ja olen tukenut olohuonetta ylläpitävän Kulttuuriyhdistys Ida ry:n toimintaa muutenkin.
Viime vuoden lopussa vietin viimeisiä elonpäiviään viettäneessä Turun ylioppilaskunnan kirjastossa monta tuntia valitsemassa kirjoja Martin Kulttuuriolohuoneen kirjastoon. Sain idean että TYYn kirjaston tulisi jatkaa elämäänsä olohuoneen kirjastossa ja yksi lähtökohta minulla oli nimenomaan se, että uuteen paikkaan pitää saada TYYn kirjaston kurssikirjoja. Kotia vaihtoikin viitisensataa kirjaa.
Sekin kirjaston alasajon prosessi oli ylioppilaskunnassa kestänyt vuosikymmeniä oikeastaan ja viime edarivaalien tulos, jossa kirjastoa perinteisesti vastustaneet tahot saivat ylivoiman edariin, käytännössä sinetöi lähes 90-vuotiaan kirjaston kohtalon. Purin kiukkuani kirjoittamalla. Viime keväänä ilmestyikin juttuni Turun kirjastojen tilanteesta Turussa Kulttuurivihkot-lehdessä 2/2015
Kevään viimeisessä Turun ylioppilaslehdessä 5/2015 ilmestyi juttu turkulaisista kestävistä toimijoista s. 32, ja Martin kulttuuriolohuone oli tietenkin yksi niistä :)
Mä olin yksi haastatelluista jutussa ja mainitsin siinä tietty että nyt niitä TYYn kirjaston kurssikirjoja saa olohuoneen kirjastosta. En vaan tiedä että moniko oikeasti luki jutun ja tietää, ettei kirjasto kuollutkaan täysin.
Mua pyydettiin kertomaan kirjastoaktivimistani Turun Kirjakahvilan Kirja Irti-festareilla toukokuun lopussa ja olinkin panelistina yhdessä Susinukke Kosolan ja J.K. Ihalaisen kanssa keskustelemassa siitä, mikä pitää kirjan elinvoimaisena. oli kiinnostava keskustelu kyllä. Joissakin asioissa olen jyrkkä konservatiivi ja minusta kirjan lukukokemus ei ole sama vaikka padin näytöltä. Kirjan lukeminen on usein syvällinen kokemus eikä siihen sovi kliininen tekniikka. Juuri kirjan ja kirjaston olemuksesta kiinnipitäminen on yksi syy siihen että olen halunnut jeesata Martin Kulttuuriolohuonettakin vaikeassa olemassaolon taistelussaan.
Tänä päivänä vaan taitaa olla niin että jollei raportoi tekemisistään sähköisessä, virtuaalissa maailmassa samantien niin niitä tekemisiä ei samalla tavalla olekaan? Tulevatko omat touhut todellisiksi vasta sitten kun niistä kertoo muille, ei sen pitäisi olla näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti