Turun liikkeellä on nyt nimi, Koulutuslakko Turku. Siitä on olemassa myös videojuttu. Turun ammattikorkeakoulun verkossa ilmestyvä opiskelijalehti lähetti edustajansa tiistaiseen kokoukseemme, joka oli siis yleiskokous johon tuodaan työryhmissä käsiteltyjä asioita.

Median tavassa käsitellä koulutuspoliittista aktivismia on nähdäkseni taas ongelmia. Vaikka toin haastattelussani esiin liikehdinnän historiallista taustaa jo yliopistolain ajoilta, vaikka toin esiin henkilökunnan roolia ja sitä että nyt Turussakin mukana on ihmisiä kaikista korkeakouluista ja että miten tämä on nyt yhteinen asia, niin jutussa korostuu vain aktivismin ja aktivistien osuus sinänsä, antamatta mielestäni riittävästi tai yhtään painoa tämän koko kuvion teoreettiselle taustalle; sille miksi ihmiset nyt toimivat. Nähtävästi vuoden 2009 ja sen jälkeisetkään kokemukset eivät ole saaneet minua kovanahkaiseksi asian suhteen. En ole tottunut.

http://tutka.pro/?p=20932

Mitä tulee valtakunnalliseen poliittiseen keskusteluun  koulutuspolitiikasta, niin olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, miten Vihreät ovat tuoneet erinomaisia koulutuspoliittisia avauksia keskusteluun. Osaltaan koen että on hieno juttu että nykyistä kehitystä kritisoidaan, toisaalta kuitenkin näen hieman ongelmia johdonmukaisuuden kanssa. 

Vihreät olivat hyväksymässä yliopistolain 2009; jota on pitkälti syyttäminen yliopistojen ja sen henkilökunnan vaikeasta tilanteesta. Kun yliopistojen rahoituspohja murennettiin, yliopistoissa tehtävän työn perustakin luonnollisesti hajosi. Vihreät ovat korkeakoulutettujen ja opiskelijoiden keskuudessa paljon Vassia suositumpia ja kun tietää, millaista korkeakoulupolitiikkaa puolue on viime vuosina tehnyt ja miten he viime hallituksessa hyväksyivät pienituloisten, siis myös opiskelijoiden, aseman kiristykset, tämä asetelma herättää luonnollisesti kysymyksiä.

Ensi viikolla on täällä Turussakin edarivaalit. Vihreä Vasemmisto, Demariopiskelijat ja Vihreä lista ovat vaaliliitossa mikä on hieno juttu! Ja myös Vihreällä listalla on erinomaisia ehdokkaita mutta vaikka hetken harkitsinkin sen listan ehdokkaan äänestämistä vuosien tauon jälkeen (ihan oikeasti) niin äänestyspäätökseni tulee perustumaan kuitenkin edariympyröiden sijaan kunnallis- ja valtakunnalliseen politiikkaan. Vihreiden linjassa on hyviä asioita mutta se on minulle liian oikealla. En näe että vihreät olisivat ajaneet pienituloisten asiaa niin että se saisi minut äänestämään vihreää edes edarivaaleissa, vaikka kyseessä olisi huikeankin hyvä ehdokas.

Olen tosiaan mukana yliopistolaisten keskusteluissa vastarinnan muodoista koulutusleikkausten edessä, monellakin eri listalla niin Hesan päässä, kuin täällä Turussa. Tänään yhdellä listalla kiersi tulevaan toimintaan mukaan kutsuva viesti johon esitin muutamia muotoiluja. 

Mietin esimerkiksi sitä, kun tekstissä peräänkuulutettiin itsenäistä tutkimusta. Kysymys kuuluukin, miten itsenäinen tutkimus tässä määritellään? Näkisin että tutkimuksen itsenäisyys oli aikoinaan eräs yliopistolain puolustajien argumenteista, syy miksi yliopistot piti saada riippuvaisiksi yritysrahasta, irti valtiosta. Yrityssidonnaisuus merkitsi tässä retoriikassa itsenäisyyttä.

Ja kuitenkin yliopistojen rahoitusjärjestelmän muutos lain myötä on nähdäkseni rapauttanut juuri tuota itsenäisyyttä. Itsenäinen tutkimus tarkoittaa mielestäni vakaata ja varmaa, valtioperusteista rahoitusta tukimukselle; rahoitusta jonka kohdentumista eivät sanele kaupalliset ja lyhytnäköiset intressit.

Kun koulutuspoliittista yhteistyötä rakennetaan kulisseissa, näyttämöllä kohutaan Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen vaalirahan keräämistä ja kokoamista käsittelevästä paljastuskirjasta. Siinä esitetään ei-niin-kovin yllättäviä väitteitä siitä, miten tukijat kierrättävät vaalirahaa poliitikoille ja miten rahan alkuperä pyritään salaamaan. 

Julkisuudessa on lähinnä keskitytty päivittelemään vaalirahoitusjärjestelmän tilaa, kun olisi ollut hedelmällisempää keskustella siitä, miksi kyseinen järjestelmä on niin laajalle levinnyt ja tehokas. Rahalla saa näkyvyyttä vaalien alla, ja ihmiset helposti äänestävät esillä olevia henkilöitä ja taustaryhmät saavat näin haluamansa poliitikot valtaan. 

Nähdäkseni kuitenkin vaalirahan keräämisen tavat eivät yksinään selitä koko ongelmaa. Äänestäjien tapa tehdä äänestyspäätöksensä olisi tosiaan paljon tärkeämpi yhteiskunnallisen keskustelun aihe ja ehkä juuri siksi sellainen, jota vältetään.

Yritysraha ei tietenkään ole ilmaista, mutta ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä, että yritysrahalla valtaan päässeet poliitikot ajavat yrityselämän etuja. Siinä yhteiskunnan kokonaisetu jää jalkoihin, kuten nyt istuvan hallituksen päätöksistä ilmiselvästi näkyy.

Tänään osui silmään uutinen EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista. Median uutisoinnissa aiheesta on paljon ongelmia. Ensinnäkin otsikoinnin perusteella vaikka tuosta linkittämästäni jutusta voisi päätellä, että maksut nyt tulevat joka tapauksessa, vaikka eduskunta vasta tekee päätöksen, ja oppositiossa on onneksi vahva vastarinta odottamassa hallituksen esityksiä. 

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/823131/HS+Ulkomaalaisille+opiskelijoille+tulossa+1500+euron+lukuvuosimaksut

Toisaalta, ei nyt tuossa jutussa, mutta yleensä aihetta käsittelevissä jutuissa pääpaino on siinä miten suomalaisten ei tulisi maksaa ulkomaalaisten koulutuksesta; eli esityksen läpimenoa pohjustavaa uutisointia. 

Pointtina lukukausimaksukeskustelussa on mielestäni kuitenkin se, että yliopistojen rahoitusta on murennettu yliopistolain avulla ja saatu yliopistot vastaanottavaisemmiksi maksuille; yliopistot helposti ovat tilanteessa jossa niiden on hyväksyttävä lukukausimaksut keinona oman taloutensa kohentamiseen. Ja ennen pitkää vuorossa ovat suomalaiset opiskelijat. Tätä näkökulmaa media ei luonnollisestikaan korosta.

Olen kirjoittanut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista myös vierailevana blogistina Suomen Akateemisten Naisten blogiin ja käyn sitä läpi tässä blogissa 26.1.2013.

Tänään on käyty kiinnostavia keskusteluja siitä, miten eliitti on sitä mieltä Suomessa, että yliopistossa on paljon löysiä jotka pitää saada pois. Painotettiin mm. sitä, miten kyse on eliitin mielipiteestä.

Näkisin tosiaan itse, ettei kyse ole vain eliitin ajattelutavasta vaan erittäin laajalle kansankerroksiin ulottuvasta ajattelutavasta. Ja juuri se selittää ne vaihtoehtoista ajattelua kohtaavat vaikeudet. Pelkkä eliitti olisi sinänsä ehkä helpompi haaste(?!) 

Ajattelutavan levinneisyydestä ja vaarallisuudesta kertoo omaa tarinaansa se, että sen jakavat todella monet jotka eivät ole missään tekemisisssä yliopiston kanssa, kuten myös yliopiston sisällä se jaetaan. Eräskin arkeologiasta valmistumassa oleva peräänkuulutti keskusteluissamme aikoinaan lisää kuria yliopistolle. Hänkin on opiskellut yliopistolla, mutta ei ole ymmärtänyt, mistä tutkimuksen- ja tieteenteossa on kyse.

Tänä päivänä tämä tällainen ajattelu on se yleisin, ja se nähdäkseni selittää myös aikoinaan yliopistolain helppoa läpimenoa. Koska suuri yleisö oli jo valmiiksi sitä mieltä, ettei yliopistoissa tehdä välttämättä mitään järkevää, yliopiston perimmäiseen tehtävään ja rahoituskulttuuriin puuttuminen oli yksinkertaista.

Olen törmännyt kerta toisensa jälkeen ihmisten käsitykseen siitä, ettei yliopistossa tehdä mitään hyödyllistä. Hyötynäkökulman korostamista oli paljon esim, kun alustin jotain puolitoista vuotta sitten Turun pääkirjastossa Totuus ja tolkku-filosofian keskustelukerhossa tieteen vapaudesta ja sen haasteista. 

Emme päässeet keskustelemaan tieteen- ja tutkimuksenteon olemuksesta filofofiselta kannalta kuten oli tarkoitus, koska ihmiset peräänkuuluttivat sitä miten kaikesta tehtävästä tutkimuksesta on saatava selkeä, mitattavissa oleva hyöty. Olisi ollut tärkeää päästä keskustelemaan siitä, kuka hyödyn määrittelee ja miten se mitataan. 

Yhteiskuntaa eteenpäin vievä ja tasapainoisesti kehittävä tieto voi olla sellaista, josta ei heti näytä olevan mitään hyötyä, joka päinvastoin käy vastoin kaikkea juuri nyt muodikasta ajattelua; nyt voimassa olevaa hyödyn määritelmää.

Viime lauantaina oli Vipun jäsenilta. Ja oikein mukava ilta olikin, oli kiva jutella ihmisten kanssa. Puhuttiin mm. kaavoituksesta ja toriparkista. Varmaan jotkut hämmästyivät kun kuulivat mun suusta lauseen "Toriparkin saa rakentaa". 

Mutta sitten kävi enempi järkeen kun kerroin lauseen loppuun :) Niin, musta toriparkin saa rakentaa, jos sinne saa ajaa vain kierrätysmetallista valmistetuilla, uusiutuvalla energialla käyvillä sähköautoilla. Tämä vaan on todellisuutta vasta pitkän ajan kuluttua jos silloinkaan. Olemme kuitenkin askeleen lähempänä.

Päästöhuijaus on jo saanut aikaan muutoksia siinä, mihin autoteollisuus ilmoittaa satsaavansa kehitystyössä. Kursiivi oli tahallinen; se mitä nyt kohun ollessa kovimmillaan osakkeenomistajien rauhoittamiseksi ilmoitetaan, on eri asia kuin mitä loppuviimein tehdään.

Osakkeenomistajien sana on yrityksissä laki. Tässä tapauksessa yrityksen voiton maksimointi sillä, että saadaan ihmiset ostamaan nimellisesti ympäristöystävällisempiä autoja totuuden ollessa toinen, oli eräs syy päästöhuijaukseen, mutta nyt voiton maksimointi voikin olla tärkein syy siihen, miksi Volksvagen ryhtyisi aidosti kehittämään sähkömoottoreita ja satsaamaan kestäviin polttoaineratkaisuihin. Osakkeen hinnan laskiessa on vaihdettava strategiaa.

Voimme pian todistaa autoteollisuuden suurta ja historiallista suunnanuutosta. Mutta vain jos media ei unohda tätäkin uutista viikon päästä vaan kasaa jatkossakin uutisoinnilla painetta autoteollisuuden niskaan uusien vaihtoehtojen kehittämiseksi.

Joo, olen tosiaan viime ajat keskittynyt yhdistyskuvioihin ja monenlaiseen vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi autoin Martin Kulttuuriolohuoneen varainhankinnassa ja olen tukenut olohuonetta ylläpitävän Kulttuuriyhdistys Ida ry:n toimintaa muutenkin. 

Viime vuoden lopussa vietin viimeisiä elonpäiviään viettäneessä Turun ylioppilaskunnan kirjastossa monta tuntia valitsemassa kirjoja Martin Kulttuuriolohuoneen kirjastoon. Sain idean että TYYn kirjaston tulisi jatkaa elämäänsä olohuoneen kirjastossa ja yksi lähtökohta minulla oli nimenomaan se, että uuteen paikkaan pitää saada TYYn kirjaston kurssikirjoja. Kotia vaihtoikin viitisensataa kirjaa. 

Sekin kirjaston alasajon prosessi oli ylioppilaskunnassa kestänyt vuosikymmeniä oikeastaan ja viime edarivaalien tulos, jossa kirjastoa perinteisesti vastustaneet tahot saivat ylivoiman edariin, käytännössä sinetöi lähes 90-vuotiaan kirjaston kohtalon. Purin kiukkuani kirjoittamalla. Viime keväänä ilmestyikin juttuni Turun kirjastojen tilanteesta Turussa Kulttuurivihkot-lehdessä 2/2015

 http://kulttuurivihkot.fi/lehti/pdf/2015/637-2-2015

Kevään viimeisessä Turun ylioppilaslehdessä 5/2015 ilmestyi juttu turkulaisista kestävistä toimijoista s. 32, ja Martin kulttuuriolohuone oli tietenkin yksi niistä :) 

 http://www.lehtiluukku.fi/lue/turun-ylioppilaslehti-5-2015/78567.html

Mä olin yksi haastatelluista jutussa ja mainitsin siinä tietty että nyt niitä TYYn kirjaston kurssikirjoja saa olohuoneen kirjastosta. En vaan tiedä että moniko oikeasti luki jutun ja tietää, ettei kirjasto kuollutkaan täysin.

Mua pyydettiin kertomaan kirjastoaktivimistani Turun Kirjakahvilan Kirja Irti-festareilla toukokuun lopussa ja olinkin panelistina yhdessä Susinukke Kosolan ja J.K. Ihalaisen kanssa keskustelemassa siitä, mikä pitää kirjan elinvoimaisena. oli kiinnostava keskustelu kyllä. Joissakin asioissa olen jyrkkä konservatiivi ja minusta kirjan lukukokemus ei ole sama vaikka padin näytöltä. Kirjan lukeminen on usein syvällinen kokemus eikä siihen sovi kliininen tekniikka. Juuri kirjan ja kirjaston olemuksesta kiinnipitäminen on yksi syy siihen että olen halunnut jeesata Martin Kulttuuriolohuonettakin vaikeassa olemassaolon taistelussaan.

Tänä päivänä vaan taitaa olla niin että jollei raportoi tekemisistään sähköisessä, virtuaalissa maailmassa samantien niin niitä tekemisiä ei samalla tavalla olekaan? Tulevatko omat touhut todellisiksi vasta sitten kun niistä kertoo muille, ei sen pitäisi olla näin.

Tässä alla Vipun uunituore mielipide, joka lähti tänään Turun Sanomille. Kirjoitin pohjan nopeasti tuossa yksi ilta ja siihen tuli vain vähän muutoksia.

Valokuva on viime viikonlopulta, kun vipulaiset jakoivat Turun kirjamessuilla Kohti ekologista elämäntapaa-ohjelmaa, Punavihreä tulevaisuus-asiakirjaa ja Kansan Uutisia. Kansan Uutisia oli ikävä kyllä tilattu messuille liian vähän, joten sitä jaettiin niin kauan kuin sitä riitti.



Turussakin panostettava nyt pyöräilyn edistämiseen ja joukkoliikenteeseen

Volkswagenin dieselmoottoreiden ohjausjärjestelmästä paljastui äskettäin ohjelma, jolla moottorin päästöt saatiin näyttämään todellista pienemmiltä. On ilmennyt, että samanlainen mekanismi on käytössä useissa muissakin automerkeissä. Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että tällainen toiminta on todella vastuutonta aikana, jolloin ilmastonmuutosta pitäisi maailmanlaajuisesti kaikin keinoin hillitä. Toisaalta tämä on myös yritysten äärimmäisyyksiin menevän voitontavoittelun suora seuraus.

Mielestämme päästöhuijaus osoittaa selvästi, ettei yksityisautoilun "tempuilla" päästöjä saada laskettua. Siksi on syytä pyrkiä vähentämään päästöjä myös kaavoituksen kautta. Viherpunainen vasemmisto ry katsookin, että Turun suunnitelma toriparkista asettuu näiden uutisten myötä entistäkin arveluttavampaan valoon. Autoilun tukemisen sijaan Turussakin pitää tässä vaiheessa panostaa toimivaan pikaraitotiehen, kehittää matalan kynnyksen joukkoliikennettä, sekä parantaa pyöräilymahdollisuuksia.

Humalistonkadun pyörätien läpimeno on erinomainen ja kauan odotettu alku siihen, että kaupunkeja ryhdyttäisiin kokonaisuutena suunnittelemaan nykyistä enemmän pyöräilijöiden, jalankulkijoiden, sekä joukkoliikenteen näkökulmasta. Viherpunainen vasemmisto ry:n mielestä nyt on korkea aika luopua autoilukeskeisestä yhdyskuntasuunnittelusta.


Riikka Oksanen
Puheenjohtaja
Viherpunainen vasemmisto ry

Eva-Liisa Raekallio
Varapuheenjohtaja
Viherpunainen vasemmisto ry


Vipulaisia kirjamessuilla

Olen kuullut useamman puhuvan ulkomaille muutosta tässä (koulutus)poliittisessa ilmapiirissä. Minusta on aivan selvä asia että ihmiset väsyvät kaikkeen ja alkavat hakeutua töihin muualle. Toisaalta mikä on se kuuluisa kolikon toinen puoli. Kun kehityksen kriitikot lähtevät tai muuten saavat tarpeekseen, ketkä jäävät jäljelle...

Tuntuu että uudistuksilla haetaan sitäkin, että Suomeen jäisivät vain ne jotka eivät näe mullistuksissa mitään negatiivista. Ja juuri vaihtoehdottomuus on suurimpia ongelmia suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Osallistuminen ja asioista perillä pysyminen on joka tapauksessa nyt avainasemassa. 

Ja tosiaan pökköä pesään. Yliopistojen rahoituskriisin perusta on tosiaan ideologinen, eikä perustu todellisiin taloudellisiin pakkoihin.

Mutta siis siitä mitä minä esim. viime keväänä touhusin kun en ollut olemassa niinkuin tässä virtuaalisessa maailmassa.  (En päivittänyt blogiani). Tekemistä piti keksiä paljonkin lisää sen jälkeen kun jo toissa kesänä sovitut historiankurssit peruuntuivat liian pienen osallistujamäärän vuoksi. Alkuvuoden talous heittikin niinsanotusti häränpyllyä. Ei edes historian pääsykoevalmennuskurssi toteutunut kun ilmoittautuneita oli siinäkin liian vähän. Firma katsoi ettei sen järjestäminen ole taloudellisesti järkevää.

Jos se olisi järjestetty, se olisi ollut jo neljäs perättäinen kurssi pidettäväkseni. No, siitä säikähdyksestä selvittiin jotenkin, huonosti kai kuitenkin. Loppukesälle tarjottiin historian abipreppauskurssia mulle Hesassa, mutta vain jos olisin suostunut siihen ettei mulle enää makseta matkakorvauksia kun yrityksen voitto jää historiankursseista niin kovin pieneksi. 

Eli ei tultu yhtään vastaan kun mun oma taloudellinen tilanteeni romahti. Paljonkaan paremmin ei mennyt toisenkaan firman kurssien suhteen. Sain tietää sen ettei alkusyksyn kurssia järjestetä, kotiin postitettavasta mainoslapusta, jossa ei ollut syksyn historiankursseja lainkaan. Kun kysyin asiaa, kuulin että pomo oli ajatellut pitää taukoa historiankursseista kun niiden kysyntä on niin pientä. Minulle, opettajalle, ei oltu kerrottu. 

Tänä päivänä korkeakoulutettuja ja päteviä opettajia on firmoille jonoksi asti, eikä niiden tarvitse huolehtia sellaisista asioista kuin työntekijän tunteet ja arvo sinänsä. Olen aina saanut kursseistani erinomaista palautetta hyvinkin vaativilta, opetuksesta maksaneilta asiakkailta, ja minulle on aina tehty sopimus uudestaan. Mutta työelämä on tänä päivänä tällaista. Sain onneksi kesätöitä sitten lopulta Luostarivuoren käsityöläismuseosta ja viihdyin siellä tosi hyvin.

Kevät täyttyi pitkälti sinnittelystä, mutta myös yhdistys- ja järjestökuvioista ja vaalihumusta. Olen Vipun vpj, Vassin koulutus- ja tiedepoliittisessa työryhmässä jäsenenä, ja Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirihalllituksessa jäsenenä sekä Turun Vasemmistoliiton hallituksen varajäsenenä. Hävisin varsinaisen jäsenyyden arvalla...Mielekästä tekemistä kyllä riittää! Kohti ekologista elämäntapaa-ohjelman valmistuttua perustimme vuoden alussa KSL:n kautta ympäristöopintokerhon, joka on nyt kokoontunut kolme kertaa. Meikäläinen on kerhon ohjaaja.

Keväällä ekalla kerhokerralla alusti Jari Kärkkäinen kaupunkiviljelystä, toisella kerralla aiheena oli tuulivoiman työllisyysvaikutukset, ja alustamassa olivat vastikään eläköitynyt kansanedustaja Jyrki Yrttiaho sekä Turun luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja, Suomen Luonnonsuojeluliiton tekninen neuvonantaja Pertti Sundqvist. Kolmannen kerhokerran vietimme luontoretkellä Kurjenrahkan luonnonpuistossa tutkimassa suon merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä. (oli hurjan mukavaa ja valtavan kaunista.) Ja tälle syksylle on pari tapahtumaa vielä suunnitteilla.

Osallistuin juuri äsken täällä Turussa järjestettyyn kokoukseen "Leikkauksista vastarintaan-järjestäytyminen yliopistolla markkinaistumista vastaan". Menin oikeastaan kuuntelemaan ja ottamaan selvää mikä meininki on ja oli kyllä hyvä ja voimauttava tilaisuus. 

Mukana oli myös henkilökuntaa ja jatko-opiskelijoita joka on aina hyvä ja tärkeä merkki. Perustimme sähköpostilistan kokoustajien kesken jolla toivoakseni syntyy keskustelua ja toimintaa. Kevään 2009 henki elää yhä. Olen tällä hetkellä mukana myös Hesan pään kopokeskusteluissa sen lisäksi mitä Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittisen työryhmän jäsenenä. Euroopan vasemmistopuolueen koulutuspoliittinen työryhmä on tietysti myös ollut todella tärkeää aktivistille minussa :)

Niin, olen kirjoittanut aiemmin että miten toivoa Turun kopoaktivismin suhteen on ollut vaikea ylläpitää kun kiinnostusta ja osanottoa ei vain ole ollut vaikka niissä syksyllä 2013 järkkäämissäni tilaisuuksissa. Olin pitkään ns. totaalisesti maani myynyt niiden jälkeen mutta sitten sain intoa hakea puolueen työryhmään ja siellä tehty työ on ollut todella tärkeää ja voimauttavaa.

Koulutuksesta leikkaaminen on nyt tosiaan saanut ihmiset liikkeelle ja se on upea juttu, oikeasti. Olen pohtinut sitä, miten selkeä leikkausten takana oleva ideologia onkaan. Nyt ovat käynnissä ikäänkuin ne välttämättömät talkoot Suomen pelastamiseksi. Näin meille yritetään selittää. Mutta jos oikeasti olisi välttämätöntä karsia menoja, olisi varakkaatkin otettu mukaan parantamalla progressiivista palkkatulo- ja pääomatuloverotusta, ja palautettu varallisuusvero jne. Mutta niin se vaan on että oikeistoa äänestämällä saa oikeistolaista politiikkaa. Olisiko jopa niin että sitä saa mitä tilaa.

Tässä alla muuten linkki Johannes Yrttiahon keväällä ilmestyneeseen vaalilehteen, jossa minun haastatteluni koulutuksen säästöistä löytyy sivulta 10.

https://yrttiaho.wordpress.com/vaalilehti-2015/

Edellisessä postauksessa kerroin, että tekstini ja kertomukseni reilusta kaupasta ja reilun kahvin vaikeasta matkasta Turun yliopiston kampusruokaloihin on ilmestynyt Turun yliopiston ympäristöoppaassa.

Kirjoitusvaiheesta on jo aikaa, mutta oli jännä huomata että ne silloiset 2008-2009 ravintolavaliokunnassa käydyt keskustelut pistivät edelleen sen verran vihaksi että tekstin ekaa versiota piti hilata neutraalimmaksi. En arvellutkaan että reilun kahvin vastustajien kommentit tyyliin "me emme hyödy siitä että etelän neekereillä menee paremmin vaan siitä että meillä on halpaa kahvia" toimisivat objektiivisuuteen pyrkivässä tekstissä, mutta sen huomaaminen miten ne yhä suututtavat, oli oikeastaan aika rajua. Ja hyvä asia myös. Tämän päivän pakolaistodellisuutta vasten ne vaikuttavat entistä vastuuttomammilta oikeastaan. 

Objektiivisuuden, tunteista vapaan suhtautumisen, tutkimuksellisen asenteen ihanne ja tavoite on tieteessäkin asetettu aiempaa useammin kyseenalaiseksi. Minusta on paljolti historian lähdekritiikin kehittymisen ja eurosentrisyyden kritiikin ansiota, että viime aikoina on alettu pohtia tunteista vapaan tieteellisen ihanteen ongelmallisuutta sinänsä. Objektiivisuuden tavoittelun problematiikasta kertoo paljon se, että nimenomaan länsimaiden entisissä siirtomaissa, kuten esim. Intiassa historiantutkijat ovat kritisoineet neutraaliuden vaatimusta ja nähneet sen osana kolonialismin ja imperialismin perintöä. 

Onneksi uudenlaista asennetta on nähtävissä länsimaistenkin tutkijoiden keskuudessa. Osallistuin eilen ja tänään North American In/Securities: A Local-Global Nexus-symposiumiin, jossa oli todella antoisaa keskustelua myös ja nimenomaan kolonialismin näkymisestä esimerkiksi suhtautumisessa alkuperäiskansojen karmivaan kohteluun tänä päivänä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Tutkijat eivät korostaneet neutraaliutta vaan näkivät kohtelun ja asenteellisuuden historiallisen taustan selkeästi.

Mutta joo. Olen nyt suosinut kampusravintoloista vain Bryggeä ja olen olosuhteiden pakosta, luentojen välissä  joutunut käymään siellä pahimpaan ruuhka-aikaan. Mutta ei johdu vain siitä että Bryggen tilat ovat minusta räikeän alimitoitetut tarpeeseen nähden. Minusta koko Assarikokonaisuus voitaisiin muuttaa kasvisravintolaksi. Olisi kyllä upea juttu. 

Näin TYYn nykyisen pääsihteerin, vanhan tuttuni Rauli Eleniuksen samaten Bryggessä tuossa yksi päivä ja heitin ideana että kaikki kampusravintolat voitaisiin muuttaa kasvisravintoloiksi. Ei kyllä tule hetkeen tuo toteutumaan, samat voimasuhteet jotka pitävät reilun kahvin ravintoloissa yhä vain epäreilun vaihtoehtona, puoltavat perinteistä ruokalistaa ja haluavat kyljyksensä jatkossakin. Mutta jostain on aina aloitettava, yksi kasvisravintolakin on asia joka jaksaa ilahduttaa.

Niin, voi tosiaan kysyä, miten joku haluaa vaihtoehdon reilulle kahville. Silläkin argumentilla aikoinaan puolustettiin sitä että kumpaakin kahvisorttia pitää olla tarjolla. On myös pakko todeta etten minäkään ole vieläkään vegaani mutta olen iloinen ja ylpeä siitä ettei kotona ole ollut lihaa vuosiin. Keskiviikkoiltana tein lasagnea taas linsseistä ja on todella hyvä ja toimiva juttu se.