Kävin eilen illalla töitten jälkeen katsomassa My Life With Liberacen. Upeaa ja huikeaa. Itkin. Itken tosin aika usein kun on kyse tunteellisista, romanttisista ja laadukkaista leffoista ja sarjoista. Liberace oli tämän kaiken lisäksi raju draama ja vaikean ihmissuhteen kuvaus.

Heti teatterista palattuani olin valmis jakamaan Oscarit sekä Michael Douglasille että Matt Damonille sekä puvustukselle ja maskeeraukselle. No sitten selvisikin, ettei kukaan voi saada ko. palkintoa työstään. Se vaatisi studiolevityksen, ja leffa levitetään HBO:n kautta. Lisäksi se esitetään teattereissa ainoastaan USA:n ulkopuolella.

Ohjaaja ja tuottaja olivat yrittäneet saada leffaa ilmeisesti jokaiseen Hollywood-studioon, turhaan. Studiot olivat kuulemma pitäneet sitä liian vaikeana markkinoitavana ja liian homona suurelle yleisölle. Ohjaaja Soderbergh oli syystäkin ihmeissään ja pettynyt, olivathan sekä Brokeback Mountain että Milk sekä kaupallisia- tai ainakin arvostelumenestyksiä.

Aloin miettimään syytä tähän, ja kenties elokuvan eksplisiittiset seksikohtaukset ja etenkin homouden paikoin voimakas karrikointi olivat liikaa studiopomoille. Sekä Brokeback että Milk toivat homoseksuaalisuutta kuitenkin hillitymmin esiin. Minusta kyse on kuitenkin vaikean rakkaus- ja riippuvuussuhteen kuvauksesta.

No, kun leffa esitettiin HBO:lla toukokuussa, se sai ilmeisimmin eniten katsojia kuin mikään kanavalla esitetty elokuva kymmeneen vuoteen. Että näin. Liberacen tuottaja kuuluukin saaneen puheluita studioilta jossa virhe tunnustetaan.

Kaikkiaan tällainen varovaisuus herättää monia kysymyksiä. Jälleen kerran mietin, mikä on se suuri yleisö. Kerta kaikkiaan sitä aliarvoidaan estoitta. Ja kuten leffan suosio jo nyt kertoo, Hollywoodin studiopomot olisivat hyvin voineet luottaa ihmisiin.

Viime aikoina olen katellut enemmänin leffoja, viimeksi näin kotimaisen 21 tapaa pilata avioliitto-leffan. Sehän on nimenomaan ollut suuren yleisön makuun, taitaa olla tämän vuoden katsotuin elokuva Suomessa. Ja kyllä sillä suurella yleisöllä tällä kertaa oli hyvä maku. Leffa toimii, siinä tosin puffataan perinteisiä perhearvoja suht estoitta, mutta ihan romattisena komediana toimii kyllä. Ja pakko myöntää että neronleimaus casting-porukalta ottaa päärooleihin Putous-kisan viime vuosien voittajia. Varsin hyvä tapa varmistaa taloudellinen menestys...

Taidan antaa mahdollisuuden myös Solar Filmsin uudelle tuotannolle Tumman veden päällä. Aihe kiinnostaa niin paljon, että olen valmis ottamaan riskin Romanovin Kivet-tyylistä säädöstä. Tosin mahdollisuudet siihen lienevät heikot; olen kuullut elokuvasta puhuttavan lapsuuden herkkävaistoisena kuvauksena. Kuulostaa siis hyvältä.

****

Ja joo, olen tietenkin nähnyt iltapäivälehtien otsikot. Niinpä se Nokia kaikkosi Suomesta joo. En jaksa olla yllättynyt. Kun firma aikanaan myytiin ulkomaille, ei voi millään logiikalla odottaa, että toiminnot pysyisivät Suomessa. Ylipäänsä tämä viime vuosien linjaus rakentaa Suomesta tytäryhtiötaloutta risoo. Emme taida omistaa itse enää kuin pari yritystä. Ei tarvitse tätä taustaa vasten ihmetellä työpaikkojen katoamista ja yleistä epävarmuutta.

Joo, osakkeiden myynti tuo rahaa omistajille, mutta tavallisten työntekijöiden asema heikkenee aina ensimmäisenä ja myös jatkuvasti. Yrityksen on kuitenkin luontevampaa toteutttaa yhteiskuntavastuuta samassa maassa missä suurin osa omistajista on. Tai no tietenkin voisi puhua yritysten yhteiskuntavastuusta paljon pidempäänkin ja pyöritellä sitä kaikilta kulmilta, mutta taidan tältä erää jättää väliin.