Niin se vielä Liberacesta, että oli siinä toki jotain heikkouksiakin, lopun tietty siirappisuus oli hieman ärsyttävää. Mutta jos käsikirjoituksessa olikin joitain puutteita, upeat näyttelijät ja tyylitelty ajankuva jne. pelastivat.

Minusta oli jotain todella hienoa siinä, että sekä Douglas että Damon tekivät leffan tietäen, ettei sitä oman kulttuurin suurinta tunnustusta, kultaista ukkoa ole mitään mahdollisuuksia saada. Kyllähän sellaiset petaavat töitä myös jatkossa. En toki tiedä heidän motiivejaan, mutta tällainen herättää silti uskoa siihen, että näyttelijät saattavat tehdä jotain ihan taiteenkin vuoksi, rakkaudesta työhönsä.

Tästä aloin pohtia pian eduskunnan käsittelyyn tulevaa tekijänoikeuslakia ja sitä, että se on kerännyt niin paljon allekirjoituksia, sekä muistaakseni kaikkien poliittisten nuorisojärjestöjen tuen. Allekirjoittajat haluavat muun muassa estää musiikin laittomasta nettilatauksesta säädetyt rangaistukset. En ole itse allekirjoittanut sitä enkä tule allekirjoittamaan.

Vasemmistoliitossa ollaan vahvasti sitä mieltä, nuorisosiivessä ainakin, että nettilatailu jne on ok. Olen aina ihmetellyt vasemmistolaisten tiettyä epäjohdonmukaisuutta tekijänoikeuskysymyksissä. Miksi teollisuustyöläisten oikeuksia ollaan valmiit puolustamaan, mutta ei vastaavasti kulttuurin saralta leipänsä hankkivien. Kukaan ei ole vielä onnistunut selittämään asiaa minulle niin, että tämän tajuaisin.

Minusta myös muusikon tai näyttelijän ym. tulee saada työstään asianmukainen korvaus. Siksi esimerkiksi käyn mielelläni leffateatterissa vaikka toisenkin kerran katsomassa hyvän elokuvan. Taidan  mennä ensi viikolla uudestaan Liberacea katsomaan, tällä kertaa porukassa :)