Hieman tarkennusta vielä edelliseen postaukseen, olen myös sitä mieltä että tiukat ulkonäköstandardit nimenomaan naisille toimivat siten, että mitä enemmän naiset uhraavat aikaa saavuttaakseen normien mukaisen ulkonäön, sitä vähemmän meillä on aikaa keskittää huomiota todella tärkeisiin asioihin, kuten esim. oman yhteiskunnallisen aseman pohtimiseen ja, herranjestas, jopa kohentamiseen...

Tältä pohjalta onkin syytä miettiä, miksi oikein hyväksymme yhteiskunnan tasolla naisia objektisoivaa mainontaa, ja tyrmäämme vastaavantyyppisen, miehiä esittelevän mainonnan. Voisiko mahdollisesti olla kyse yhteiskunnan valtarakenteita yleisemminkin heijastavasta ilmiöstä...

****

Liisa Saarikosken erinomainen mielipide Turun Sanomissa 4.12. on herättänyt paljon keskustelua.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/422618/Paivahoitooikeuden+poisto+lisaisi+vain+eriarvoisuutta

Minusta kyse on viime kädessä naisen valinnanvapauden säilyttämisestä. Koska yhä on niin, että nainen hoitaa lapset kotona ainakin suurimmaksi osaksi, niin subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tai heikentäminen saa helposti aikaan tilanteen, jossa etenkin vähävaraisen naisen on hoidettava lapsensa kotona, halusi sitä tai ei.

Tässä on mielestäni samalla kyse yhteiskunnan arvoista; oletetaanko naisen preferoivan ilman muuta lastensa kotihoitoa ja vieläpä järjestävän sen itse, vai annetaanko naiselle todellinen mahdollisuus keskittyä äitiyden ohella uraansa niin halutessaan. Käänteisesti tässä syyllistetään kotihoidon sijaan toisen vaihtoehdon valitsevat äidit.

Se, että käymme tällaista keskustelua, osoittaa selvästi, ettei naisten asema ole likimainkaan samalla tasolla miesten vastaavan kanssa; toivonkin, että myytti Suomesta tasa-arvon mallimaana vihdoin purkautuisi. Töitä on tehtävä vielä sinnikkäästi ja väsymättä todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

****

Olen viime aikoina nähnyt muutaman erittäin hyvän ajatuksia herättävän elokuvan ja sarjan. Ensinnäkin Kinokoplassa esitetty Kilimanjaron lumet oli syvällinen katsaus todellisen solidaarisuuden luonteeseen

http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/He+tahtovat+pelkk%C3%A4%C3%A4+hyv%C3%A4%C3%A4/1329103836152

ja Ingmar Bergmanin (joulu)klassikko Fanny ja Alexander

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fanny_ja_Alexander

taas luotaa kauniiden ja hyvinhoidettujen kansankodin kulissien taakse kätkeytyvää raakaakin todellisuutta ja samalla mielikuvituksen ja taiteen lämmintä vastavoimaa.

Molemmat ovat joulun aikaan erittäin hyvin sopivia elämyksiä, ja onneksi molemmat ovat myös niin loistavia teoksia, varsinkin omassa sarjassaan mittelevä F&A, että kestävät katselun koska tahansa muulloinkin. Tosin jälkimmäisen kohdalla kyse on sen luokan taiteesta, että kovin tiheä katselu kyllä laimentaa sen tenhoa. Mutta suosittelen siis erittäin lämpimästi :)

****

Ja viimeiseksi pakko mainita eräs tavallaan ristiriitainen uutinen.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia

Olen aiemminkin kirjoittanut lukiovertailusta, tämä vertailu oli ensimmäinen jossa otettiin huomioon oppilaiden lähtötaso, hyvä niin; sehän on ainoa pätevä vertailuperuste.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia

Vertailujen tuottama tieto lukioista on kuitenkin aina pintapuolista. Kyseenalaistan tarpeen vertailla. Julkisessa keskustelussa tulisi paljon nykyistä enemmän pohtia vertailujen tulosten seurauksia. Listaaminen sinällään ohjaa kouluvalinnoissa pintapuoliseen tuloskeskeisyyteen ja korostaa tasa-arvoisten kouluttautumismahdollisuuksien sijaan yksilöllisiin valintoihin pohjaavaa koulutuspolkua.