Yhdysvaltojen tulevista presidentinvaaleista vielä, Bernie Sanders menestyi hyvin demokraattien ehdokaskisassa, tullen toiseksi. Tämä osaltaan kertoo siitä, että on selkeä tilaus vasemmistolaisemmalle politiikalle. Sanders edusti raikasta tuulahdusta poliittisessa kentässä. On kiintoisa seikka että hän liittyi demokraattiseen puolueeseen vasta viime vuonna, niin se taisi olla. 

Obaman kausi on pian kulunut. Hänen presidenttiytensä edusti alkaessaan toivoa ja uuden alkua. Tällä hetkellä sitä on analysoitu ristiriitaisemmin. Obama sai kuitenkin hyviä asioita aikaan, ja hänen kausiaan tulisi aina tarkastella sen kautta, että hän toimi kaiken aikaa republikaanienemmistöisen senaatin kanssa, joka luonnollisesti toimi presidentin uudistuksia ja aloitteita vastaan. Ylipäätään muutokset vievät paljon aikaa.

Briteissä Labour-puolueen johdossa vain lopulta hetken ollut Jeremy Corbyn on jo nyt saanut haastajan. Hänen valintansa oli myrskyinen. Corbynin linjaukset sen sijaan puhuivat ennen varsinaista valintaa todella vasemmistolaisesta, ja brittien yhteiskuntaa hyvällä tavalla kehittävästä Labour-politiikasta. Minulle tulikin yllätyksenä, että niinkin vasemmistolainen henkilö saattoi tulla valituksi  erittäinkin maltillisena tunnetun Labourin johtoon. Selkeästikin, haastajan ilmestyminen  tässä vaiheessa kertoo siitä, että maltillisemmalla linjalla on puolueen sisällä yhä vankka kannatus.

Ensi keväänä Suomessa koittavien kunnallisvaalien tulos ja äänestysprosentti huolestuttaa. Voi hyvin olla, että viimeksi persuja äänestäneet ovat puolueen hallitustaipaleen aikana lopullisesti menettäneet uskonsa politiikkaan ja nimenomaan äänestämiseen ja sen merkitykseen. Olen ennenkin tätä pohtinut, mutta uskon, että esimerkiksi Vasemmistoliitto (kuten demaritkin) menetti ääniä persuille hallituksessa tekemiensä ratkaisujen takia, ja vasemmisto vahvistuu vain vahvalla vasemmistolaisella politiikalla ja sillä, että saadaan äänestäjien luottamus takaisin.

Olisin todella toivonut, että Floridan verilöyly olisi jäänyt viimeiseksi lajissaan Yhdysvalloissa ja että siitä olisi alkanut uusi aika, jolloin sikäläiseen aselainsäädäntöön puututtaisiin aidosti ja että ihmisten asenteissa olisi nähty nopea muutos. Kuitenkin vähän aikaa sitten taas kaksi uutta uhria ammuttiin, senkertaiset tapaukset liittyivät osaksi poliisiväkivallan surullista jatkumoa kun valkoiset poliisit ampuivat  tummaihoiset amerikkalaiset Alton Sterlingin ja  Philando Castilen. 

Tilanne on siitä vain kärjistynyt, kun pari päivää sitten Dallasissa ammuttiin viisi poliisia ja haavoitettiin seitsemää, jotka olivat kaiken päälle turvaamassa poliisiväkivaltaa vastustanutta, Black Lives Matter-liikkeen järjestämää mielenosoitusta.

Näin tiedon, että n. 40% valkoisista amerikkalaisista kokee että eri ryhmien välinen tasa-arvo on varsin hyvällä mallilla, kun taas saman verran mustasta väestöstä kokee ettei tilanne ole kunnossa. Tältä pohjalta on selvää, että jännitteet elävät ja voivat hyvin, tänäkin päivänä. Jo se että tarvitaan Black Lives Matter-tyyppinen liike, kertoo siitä että olemme tavallaan palanneet tässä kysymyksessä takaisin 1960-luvulle ja Martin Luther Kingin sekä kansalaisoikeusliikkeen aikaan.

Sitten samantien tulee mieleen Yhdysvaltojen lähestyvät presidentinvaalit ja sikäläinen politiikka. Republikaanit ovat toistaiseksi vaikutusvaltaisten liittolaistensa avulla estäneet aselakien tiukennuspyrkimykset enkä valitettavasti näe tähän olevan tulossa muutosta. Presidentiksi valitaan Hillary Clinton tai Donald Trump.

Päinvastoin kuin moni, en ole niinkään yllättynyt Trumpin suosiosta. Onhan tapahtunut ennenkin, että oikeistopoliitikan ja taloudellisesti tiukkojen aikojen tuloksena on usein noussut johtajaksi tai suosituimmaksi liikkeeksi henkilö tai puolue, joka osoittaa syntipukit etnisistä vähemmistöistä tai ryhmittymistä, sen sijaan että oikeistosuuntaus nähtäisiin ihmisten ja yhteiskunnan ongelmien syyksi. Trumpin kärki on kohdistunut vahvasti laittomaan maahanmuuttoon ja meksikolaisiin.

Ja juuri tällaisessa tilanteessa tarvittaisiin kansakuntaa yhtenäistävä ja vahvistava johtaja ja suuntaus. Eikä kysymys ole ajankohtainen vain Yhdysvaltojen osalta. Suomessa  esimerkiksi perussuomalaisten suosio ja Euroopassa laajemmin, äärioikeiston nousu kertoo samaa tarinaa. Nyt kuitenkin persutkin ovat jyrkässä alamäessä.  Persuja äänestettiin paljolti protestina vallitsevalle politiikalle. Vahva vasemmisto on todellinen vaihtoehto.

Poistin äsken itseni googleplussasta, tällainen pelkkä blogiperusta toimii paljon paremmin. Vielä on näköjään paljon säädettävää profiilin kanssa.

 Tässä eilen 3.7. Turun Sanomissa ilmestynyt mielipidekirjoitukseni. Olin lähettänyt sen lehteen 14.6.

****************************



Suomalainen kasvis- ja luomuruoka kunniaan!

Viime aikoina on virinnyt keskustelua ruoan alkuperästä. Ja aiheesta. Turun Sanomat uutisoi taannoin, että esimerkiksi nimensä perusteella suomalaiselta kuulostavat suurten lihavalmistajien tuotteet eivät välttämättä olekaan kokonaan kotimaista alkuperää. Halpa hinta ja määrä nousevat tuotannossa raaka-aineiden osalta kotimaisuutta tärkeämmiksi kriteereiksi. Kuntien elintarvikehankinnoissa on sama ongelma, julkisissa kilpailutuksissa painotetaan eniten hintaa. 

Ihmiset kuitenkin kaipaavat suomalaisesta raaka-aineesta Suomessa valmistettuja tuotteita ja ruokaa. Tämä nousee esille kerta toisensa jälkeen, ja lähiruoan merkitys on viime vuosina vain korostunut. Alan yritysten ja kuntien pitää vastata kuluttajien tarpeeseen ja osaltaan tämä onkin onneksi toteutunut. Liha-alan yritykset ovat onnistuneesti markkinoineet tuotteitaan suomalaisina. Sen lisäksi, että liha voikin olla osaksi ulkomaista, tuotantoa on myös ulkoistettu muualle. 

Lihan kotimaisuudesta intoiltaessa tulee muistaa, että vaikka liha olisi täysin suomalaista, se on silti useimmiten tehotuotettua. Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos velvoittaa löytämään myös arjessa keinot hiilijalanjäljen pienentämiseen, tulee lihankulutusta vähentää. Mikäli lihaa syödään, sen olisi tärkeää olla luomutuotettua. Tuotantoeläinten hyvinvoinnista on ehdottomasti pidettävä huolta. Vetäessäni Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ekologiaohjelmatyöryhmää, korostimme ohjelmassa myös ruokatuotannon eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä. Aika Turun yliopiston ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnan puheenjohtajana opetti, että ruokaloiden hankintaperiaatteiden muuttaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. 

Lihalle on erinomaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi linssit sopivat hienosti omaankin kokkaukseen, ja ovat lihaa paljon edullisempia. Kotimainen nyhtökaura tekee tuloaan rytinällä. On syytä toimia sen puolesta, että liha-alan yrityksissä eläinten hyvinvoinnin turvaaminen nousisi ensin tärkeysjärjestyksessä, ja sitten markkinoinnissa suomalaisuuden rinnalle. Myös kuntien elintarvikehankinnoissa ja kaikissa suurkeittiöissä pitää ottaa vastuullinen suunta ympäristön ja eläinten hyväksi, kasvispainotteisen ruokalistan puolesta.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2705965/Suomalainen+kasvis+ja+luomuruoka+kunniaan

Rakkaalla lapsella on monta nimeä- niin myös oli suomalaisten arkisilla työkaluilla

Olen työssä Turun Museokeskuksella, ja kirjoitin eilen Varsinais-Suomen Kulttuuriperintöblogiin suomalaisten vanhoista työkaluista ja siitä, mitä ne kertovat ihmisten arjesta.  http://kulperi.blogspot.fi/

Suomalaisten köyhyys ja arjen kovuus tulevat esineiden myötä päivänvaloon. Ennen vanhaan tavalliset suomalaiset, siis ylivoimaisesti suurin osa kansasta, eivät saaneet yhtikäs mitään ilmaiseksi, kaiken eteen oli tehtävä töitä ja lähes kaikki piti tehdä itse. Historia toistaa taas itseään; tänäkin päivänä arki on jälleen yhä armottomampaa köyhille ja pienituloisille.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä- niin myös oli suomalaisten arkisilla työkaluilla

Kun päivittäin työstää samoilla työkaluilla puuta tai puhdistaa pellavia, sitä alkaa helposti kehittämään niille omaan suuhun sopivia nimiä. Suomalaiset saivat vielä varsin vähän aikaa sitten, historiallisesti ajateltuna hetken aikaa sitten elantonsa käytännöllisesti katsoen maanviljelystä, metsästä ja keräilytaloudesta. Ihmiset asuivat maaseudulla ja päivät täyttyivät työstä, kun suurin osa arjen välttämättömyyksistä piti valmistaa itse.

Näin ollen onkin helppo uskoa, että säännöllisesti käytettyjen työkalujen ja välineiden nimet kulkivat kansan parissa ja perheissä suullisena perintönä isältä pojalle, ja äidiltä tyttärelle. Suomenkielen vivahteikkaat murteet antoivat sanavarastolle oman leimansa.

Nykyään kaikki tietävät minkänäköisestä esineestä puhutaan, kun joku mainitsee taltan. Koulussa meistä suurin osa lienee käynyt puutöiden perusteet; siltä pohjalta taltta on tuttu ja ainakin mökillä isovanhempien luona on viimeistään törmännyt kyseiseen työkaluun. Mutta kuinka moni osaisikaan kuvailla temmiraudan, jos sellaisen tehtävän saisi...Entä millainen esine voisi olla purha tai pura ? Kaikki nämä nimet kuvaavat jonkinlaista talttaa.

Puunkäsittelytaito kehittyi usein huippuunsa ja esineiden valmistamiseen oli omat työkalunsa. Esimerkiksi joka talossa tarvittavat puukauhat koverrettiin tarkoitusta varten erikseen syntyneellä kovelilla. Se tunnettiin myös nimillä kovelin, kovelo sekä meille jo tutummalla nimellä vuolin. Sillä kirjaimellisesti koverrettiin ja vuoltiin puuta.

Jos puun työstäminen oli miesten työtä, niin kasvien keräämisen ja edelleenvalmistamisen hoitivat naiset. Köyhät suomalaiset valmistivat itse omat vaatteensa, ja niiden oli tärkeää olla kestäviä. Niinpä pellava ja hamppu olivatkin kulutusta pelkäämättömänä raaka-aineena, tässä suhteessa omavaraistalouden kulmakiviä.

Niiden valmistaminen oli työläs prosessi, jonka ensimmäisiä vaiheita oli kasvien puhdistaminen. Siihen käytettiin häkilää,  tai tuttavallisemmin häkylää tai häkilöä. Tämän välineen nimien kohdalla ei siis ollut yhtä suurta vaihtelua kuin taltan, mutta häkilän kuvaaminen taitaa monelle nykyajan kaupunkilaiselle olla joka tapauksessa vähintäänkin haastava tehtävä. Näin voi käydä ainakin, jos on kotoisin Itä-Suomesta.

Häkilä oli tyypillinen Länsi-Suomessa käytetty työkalu, ja länsimurteet ovat luonnollisesti saaneet paljon vaikutteita ruotsinkielestä. Häkilä on tästä hyvä esimerkki; alkuperäisnimi on ruotsin häckla josta suomalaiset muokkasivat omanlaisensa version.

Suomalaisilla oli siis monipuolinen ja vivahteikas sanavarasto ja perinteet ja kädentaidot kulkivat  suvussa. On toisaalta luonnollista, että maailman muuttuessa esineiden vanhat nimet unohtuvat. Suomen kansan juuret ovat kuitenkin syvällä maaseudulla, ja arkiset esineet nimistöineen kertovat hienolla tavalla ihmisten arjesta. Menneisyyden dokumentoinnin yksi tehtävä on varmistaa jatkuvuutta ja arvostaa perinteitä, myös ja nimenomaan nykyajan nopeasti muuttuvassa digiympäristössä.

Lopuksi vielä vanha arvoitus, joka kuuluu: "Sata hammasta suussa, puree muttei niele?"
Arvoitus ratkeaa katsomalla seuraavia kuvia!

Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja on parhaillaan mukana kokoamassa Turun Museokeskuksen esinekokoelmaa Finna-palveluun.

Lähde: Toivo Vuorela: Kansanperinteen sanakirja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1981.

Temmirauta

Koveli

Häkilä vuosiluvulla 1758

Pariin viikkoon on mahtunut todella paljon. Kaikki tietenkin puhuvat Brexitistä, syystäkin. Itse aloitin uudessa tosi mukavassa työssä ja istuin vielä viime viikolla joka ilta työpäivän päätteeksi kokouksissakin. Niin, kaikkea ei yhteen blogikirjoitukseen voi mahduttaa vaikka parhaani olen joskus yrittänytkin. Heh.

Brexit. Olin sittenkin yllättynyt tuloksesta, mutta kuulin myös että moni britti oli äänestänyt eron puolesta ja katunut äänestyspäätöstään jälkikäteen. Toki lähtökohta tulisi olla, että päätökset punnitaan aina etukäteen pienemmissäkin ratkaisuissa?!? On pelottavaakin miten köykäisin perustein päätöksiä tehdään.

Uskon, että näemme seuraukset vasta pitemmällä aikavälillä. Tämä voi mahdollisesti merkitä Great Britainin ja United Kingdomin loppua, mikäli esim. Skotlanti seuraavan kerran onnistuu itsenäisyyspyrkimyksissään. Heti sekin keskustelu alkoi. Taloudelliset ja poliittiset seuraukset ovat todella monivivahteiset, mutta eroamisneuvottelujen tulosta ja kaikkea mitä sillä välin ehtii tapahtua, on kokonaisuutena liian aikaista lyödä lukkoon. Hätiköinti ei kannata. Päätös antaa paljon tilaa analyyseille, joka tapauksessa.

Nuorisolautakunta ehti pitää kevään viimeisen kokouksensa jo aikaisemmin. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa kaupungin Lapissa sijaitsevan Nukkumajoen leirikämpän kohtaloa jota on lautakunnan kokouksissa puitu vuosia. Jälleen kokoomuksesta kuului ääniä kämpästä luopumisen puolesta.

Minun on hankala ymmärtää, miksi turkulaisten nuorten ja yhdistysten keskuudessa suositusta kämpästä pitäisi luopua. Viime lautakunnan avustustyöryhmän kokouksessa selvisi, että muutamakin täkäläinen yhdistys reissaa Nukkumajoelle Lapin maisemiin rentoutumaan ja olemaan yhdessä. Mukana oli mm. yksinhuoltajien yhdistys. Itse yksinhuoltajan tyttärenä tiedän että niissä perheissä tarvitaan irtiottoa arjesta.

Kyllä kaupungin pitää mahdollistaa ja tukea tavallisten turkulaisten monipuolista vapaa-ajan toimintaa jatkossakin. Lautakunta äänesti lopulta asiasta ja leirikämppä säilyy Lapissa ainakin lähiajat, onneksi. Sen jatko pitäisi nähdäkseni turvata pidemmäksikin aikaa.

Vasemmistoliiton puoluekokous päättyi, ja uuden puheenjohtajan ensimmäinen linjapuhe osui heti ytimeen. Hän korosti, miten on monta tapaa olla vasemmistolainen, ja miten kaikki, koulutetut ja vähemmän koulutetut olemme kaikki osa työväenliikettä. Tämä on todella tervetullut viesti ja monella tapaa ajankohtainen. 

Olen tässä blogissa monesti aiemminkin pohtinut syitä siihen, miksi korkeastikoulutetut tai yleensä koulutetut ihmiset äänestävät niin helposti vihreitä, vaikka vihreiden politiikka ei koulutettujen asiaa ajaisikaan. Yksi selitys voi hyvin olla, että Vasemmistoliiton herättämä mielikuva liittyy niin vahvasti savupiipputeollisuuteen ja arvokonservatismiin, edelleen. Voi olla, että pitkälle koulutetut kokevat, että vähän tai ei ollenkaan koulutettujen kanssa on varsin vähän kosketuspintaa. Tämä totta tosiaan toimii myös toiseen suuntaan. Luullaan, ettei ole yhteisiä asioita.

Tämä toisaalta liittyy siihen, että käsitys duunarista ja työläisestä on tänäkin päivänä varsin kapea. Ei nähdä, että epävarma työmarkkina-asema ja pätkätyöläisyys, vähävaraisuus koskevat nykyään yhä suurempaa osaa väestöstä ja ihmiset joutuvat tekemään kaikenlaisia töitä tullakseen toimeen. Muistan aina sen miten toimiessani siivoojana opiskelujen ohella supermarketin elintarvikepuolella mm. lihatiskin ja lihamyllyjä pesten, lihatiskin myyjä hämmästyi kuullessaan että olen kuitenkin päätoiminen opiskelija. 

Hänelle oli kertakaikkiaan niin vaikea asia että opiskelijakin tekee siivoojan työtä, hän kuvitteli että teen vain siivoojan hommia. Hän olikin kohdellut minua tyhmänä siihen asti. En arvostanut hänen muuttunutta käytöstään yhtään, enkä tänäkään päivänä ymmärrä, miksi siivoojan työ on niin aliarvostettua. Jos siivoojat lopettaisivat työnsä, yhteiskunta olisi hyvin nopeasti pahassa pulassa.

Myyjän epäuskoisessa reaktiossa tiivistyi luultu ristiriita henkisen ja ruumiillisen työn tekijöiden välillä. Koulutus tai opiskelut eivät ole enää tae mistään. Puheenjohtajan viesti osui todella kohdalleen, toivottavasti ihmiset huomaisivat, että yhteiskunta muuttuu nimenomaan ja ainoastaan vasemmistolaisella politiikalla.