Suoraan sanoen, olin kyllä aluksi todella vihainen siitä, miten vaikeaa vasemmistolaisten ajatusten, saati toiminnan esiintuominen voi olla. Olen kuitenkin oppinut kanavoimaan kiukkua aiempaa paremmin ja perustelemaan kantani. Ihan pelkkä sitkeyskin toimii useimmiten...Niin joo, kokenut feissari ei taivu helposti, jos ollenkaan :)

Tänään kuulin vaihteeksi mukaviakin uutisia. Ensi kuun 16. päivä alkaa Martin Kulttuuriolohuoneella vegaanisen tammikuun jatkeeksi vegaaninen ruokakurssi :) Tai no se varmistui. Ajattelin osallistua. Ihan varmaa se ei ole, saatan joutua Hesaan töihin tässä ;) Pääsen vetämään historian abi- sekä pääsykoevalmennuskurssit viime vuoden tapaan. Jee :)

Tällä kertaa ei onneksi tarvi murehtia kämppäkuvioista, voin asua kaverin poikaystävän luona. Huoh tosiaan, ois takuulla mahdotonta saada kämppää helmi-maaliskuulle ja sitten kuukauden tauko ja taas huhti-toukokuulle. Muistan vielä turhankin hyvin, miten hirveän hankalaa oli löytää asuntoa kaksi vuotta sitten kun alotin työt Greenpeacella.

Törmäsin vanhaan työkaveriin Tottiksella, ja oli mukava nähdä. Mutta yksi juttu piti korjata. Hän sanoi kuulleensa jotain sen suuntaista, että Greenpeacella kaikki raha kuluu hallintoon eikä luonnonsuojeluun jää juuri mitään. Minusta on todella ikävää että tämmöisiä juttuja liikkuu eräiden muiden järjestöjen sekoilujen takia.

Olen omin silmin nähnyt miten porukka painaa töitä niska limassa juuri siksi koska hallinto on niin ohut, jotta raha kanavoituisi ympäristön hyväksi. Itsekin tein ihan hulluna töitä. Tiedän, että tukeni menee tasan sinne, minne sen haluankin menevän :)

Tunnen Suomen Akateemisten Naisten Liiton entisen puheenjohtajan. Hänen kanssaan tuli taannoin juttua yliopistolaista, ja oli puhetta että minä voisin joskus kirjoittaa heidän blogissaan. No minäpä sitten päätin kirjoittaa. Lähetin tekstin reilu viikko sitten, ja eilen se viimein julkaistiin.

Julkaisu sinänsä olikin paljon luultua hankalampaa. Enin keskustelu käytiin siitä, voiko tekstissä esiintyä sana "vasemmistolainen". Henkilö, jonka kanssa asioin (ei siis puheenjohtaja emerita), oli sitä mieltä, että koska SANL on poliittisesti sitoutumaton, blogissa ei voi puffata vasemmistonuoria.

Vasemmistonuoriahan ei edes mainittu tekstissä, mutta kiintoisinta minusta kuitenkin oli se, miten nyt kolme vuotta yliopistolain voimaantulon jälkeen, ei vieläkään voi julkisuudessa sanoa, miten asia todella oli. Kun ei vaan kertakaikkiaan ollut muita poliittisia ryhmiä, jotka olisivat yhtenä rintamana vastustaneet lakia. Sama meno jatkui vuonna 2010. Kun Turun vasemmisto-opiskelijat järjesti tempauksia maksuttoman koulutuksen puolesta yliopistolla, pyysimme muita poliittisia ryhmiä mukaan järjestelyihin. Viesteihin ei koskaan vastattu.

Vasemmistolaisten toiminta näkyi opiskelijatasolla ja aina eduskuntatasolla, kun Vasemmistoliitto ainoana äänesti lakia vastaan. Itsehän en tuolloin edes kuulunut puolueeseen, ja myönnettäköön että Opiskelijatoiminnassa mukana oli myös HYYn, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vihreitä. Mutta maailmankatsomus oli jokaisella vasemmistolainen. Ja tahoa, joka ainoana todella tuki yliopiston henkilökuntaa,  ei saa vieläkään mainita yliopiston henkilökuntalaisten järjestön sivuilla.

Mieleen tulee pääministeri Kataisen taannoinen lausahdus, ettei yritysten tukeminen ole ideologinen kysymys eikä siitä saa sellaista tehdä. Eli kokoomuslainen toiminta ja ajattelu ei missään nimessä ole ideologista eikä poliittista sitoutuneisuutta ilmaisevaa. Vasemmistolainen on sitä joka kerta ja sellaista ruttotautisen leimaa ei tahdota mistään hinnasta.

Tässä se poliittisesti sitoutunut teksti sitten on. Tai no, koska päätin lopulta antaa periksi, ehdotin että "vasemmistolaisia opiskelijoita" muutetaan muotoon "opiskelijoita". Ja julkaisulupa heltisi. Teksti on minusta suora ja voimakas, mutta sain ehdotuksia joidenkin sanamuotojen muuttamiseen. Olen edelleen sitä mieltä, että liiallinen asiallisuus tässä kysymyksessä on ollut ja on haitaksi, enkä antanut periksi muussa kuin tuossa kaikkein pahimmassa leimassa.

http://akateemisetnaiset.blogspot.fi/

Niin...kyllä elämme niin täysin erilaisessa maailmassa kuin vuonna 1968. Viittaan Vanhan valtaukseen. Valtauksessa mukana olleet muistelevat mielellään julkisuudessakin noita aikoja. Toisin on nyt. Ei missään nimessä kannata kertoa olleensa mukana Helsingin yliopiston valtauksessa vuonna 2009. Mutta kerron silti.

Suomen kuvalehti oli esmes paikalla, mutta valtauksesta tekemässään jutussa lehti ei suinkaan kuvannut keskustelujamme (paikan päällä vedettiin useita keskusteluja yliopiston muutoksesta, itsekin vedin yhden keskustelun) vaan illan rennompaa hengailua jossa joo kuunneltiin vähän musaa ja muutamia kaljapulloja kumottiin. Jutun lukeneet saivatkin siis kuvan, ettei meillä mitään todellista sanottavaa ollut, kunhan vaan biletimme kuin kunnon perusopiskelijat ikään.

Niin ja aivan mainiota oli, miten esimerkiksi Turun ylioppilaslehti julkaisi kyllä turkulaisten lakitieteiden ylioppilaiden lakia ihannoivan kannanoton, muttei Suomen kaikkien oikeustieteellisten tiedekuntien dekaanien lakia kritisoivaa kannanottoa, alla. Saimme tämän vapaasti käyttöömme.

Arvoisa vastaanottaja

Hallituksen esitys uudeksi yliopistolainsäädännöksi on sisällöllisesti monessa kohdin ongelmallinen sekä lakiteknisesti ja kielellisesti puutteellinen. Esityksen ongelmallisuus johtuu sen huonosta valmistelusta. Erityisen valitettavaa on se, että esityksen jatkovalmistelussa ei ole otettu huomioon keskeisten oikeudellista asiantuntemusta edustavien lausunnonantajien – esimerkiksi oikeusministeriön, ylimpien laillisuusvalvojien, korkeimman hallinto-oikeuden sekä kolmen oikeustieteellisen tiedekunnan – kriittisiä kannanottoja ja konkreettisia muutosehdotuksia. Sen vuoksi eduskunnan tulisi hylätä hallituksen esitys ja palauttaa se uuteen valmisteluun valtioneuvostossa.

Jos hallituksen esitystä ei hylätä, yliopistolakiehdotukseen tulisi välttämättä tehdä liitteenä olevassa muutosehdotuksessa olevat tarkistukset. Ne koskevat keskeisimpiä ongelmallisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi virkojen muuttamista työsopimussuhteiksi ja yliopiston hallituksen kokoonpanoa.

Turussa, 16. päivänä helmikuuta 2009

Jukka Kekkonen                                                             Heikki Kulla                        

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen                                Turun yliopiston oikeustieteellisen

tiedekunnan dekaani                                                        tiedekunnan dekaani

Matti Niemivuo                                                                Peter Wetterstein                

Lapin yliopiston oikeustieteiden                                        Åbo Akademin taloudellis-valtiotieteellisen

tiedekunnan dekaani                                                        tiedekunnan varadekaani

Kumpi taho mahtaa olla legitiimimpi, avoimen kokoomuslaiset aloittelevat lakitieteilijät vaiko kenties hallinto-oikeuden asiantuntijat?!? Kyllä syytän myös mediaa yliopistolain läpimenon varmistamisesta.

Asioiden analysointi on niin kivaa että täytyy sitä hyvienkin uutisten lomassa tehdä...

Kun tässä on tullut kirjoiteltua yliopistoinstituution muutoksesta niin minusta siihen liittyy olennaisesti myös sanaston muutos. Kun juttelee muiden opiskelijoiden kanssa yliopistolla, monta kertaa kuulee sanottavan "koulu alkaa kello kaks" tai "koulu loppuu vasta kuudelta" jne. Kavereille oon jaksanut jankata sanan käytöstä, tuntemattomille en. Näistä asioista vaan pitäisi puhua enemmän ja olla valmis mulkoiluihin ja kummasteluihin.

Kun kyseessä ei kuitenkaan ole koulu vaan yliopisto...Pikkujutultahan tämä aluksi vaikuttaa, mutta minusta tämäkin kertoo omaa karua kieltään. Koulu-sanan käyttö yliopistosta puhuttaessa on sattumoisin yleistynyt opintoaikojen rajauksen jälkeen...Ihan oikeesti, me ollaan yliopistolla eikä koulussa, niin koulumaiseksi kuin yliopisto-opiskelua yritetäänkin vängätä.

Tässä kuussa on ollut paljon ikäviä uutisia, onneksi vastapainoksi on tapahtunut myös ihan loistavia juttuja. Niin loistavia että aivan älyttömän mahtavaa!!!! Aloitetaan vaikka turkistarhauksen kieltämiseen tähtäävästä kansalaisaloitteesta, joka hyväksyttiin Väestörekisterikeskuksessa. Se sai siis lähes 70 000 allekirjoitusta, ja hylättyjä oli ainoastaan vajaa prosentti. Olen todella onnellinen siitä, että suomalaiset ovat ottaneet tämän vakavasti. Nyt toivon, että eduskunta tekee ainoan oikean päätöksen.

Kuten Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli kertoo, "Kansalaisaloite turkistarhauksen lakkauttamiseksi on tehnyt suomalaisen demokratian historiaa: se on ensimmäinen eduskuntakäsittelyyn etenevä kansalaisaloite. Toivomme, että myös tämä vuosi on historiallinen: eduskunnalla on mahdollisuus seurata monien Euroopan maiden esimerkkiä ja lakkauttaa epäeettinen turkistarhaus.

Marraskuussahan turkittomana perjantaina kävelykadulla kiitettiin allekirjoittajia glögillä ja pipareilla. Loistava idea, ja toivonkin että tästedes voisimmekin aina olla kiitollisia suomalaisille.

Eilen Macciavellissa koin valtavan iloisen yllätyksen, kun menimme kahville. Ihmettelin, minne kahvilalinjaston normikahvitermarit olivat hävinneet. Seuralaiseni käy pikkasen useemmin siellä ja hän kertoi, että siellä on nykyään uusi kahviautomaatti ja kassahenkilö selkeästi keskustelumme kuultuaan kertoi, että reilu kahvi on siinä samaisessa automaatissa, ensimmäisenä valintana :) Ja hymyili paljonpuhuvasti. Taidanhan minä olla tuttu heille kun niin monet kerrat olen reilun kahvin perään itkenyt ;)

Uskomattoman hieno asia...Mieleen muistui elävästi rakas ravintolavaliokunta ja Unica. 2008 ja 2009 reilun kahvin vastustajat korostivat asiakkaan valinnanvapautta. Nyt valinnanvapautta on viimein rajoitettu ja pakko sanoa ettei harmita tippaakaan :) Tämmöisinä hetkinä todella tuntuu, että omallakin työllä on jotain merkitystä. Kiitos TYYn toimijoille ihan oikeasti, hyvää työtäni on pystytty jatkamaan :)

Pitkä ja vaivalloinen matka on takana, nyt reilu kahvi on ansaitsemallaan paikalla ja todella parantamassa tuottajiensa elinoloja :) Ihan mielettömän upeaa :) (Toki tämä huomio koskee vain Macciavellia, mutta muissa Unican paikoissa joissa olen käynyt, reilu kahvi on ollut paremmin esillä). Siis jeeeeee :) Pienin askelin...

Viikko sitten perjantaina istuimme ystäväni kanssa suosikkibaarissamme, kuten niin usein aiemminkin. Ihmettelimme illan mittaan monia asioita, mm. sitä miten kahvi on kallistunut ja maksaa nyt 2,50e. Ihan hirveä hinta, mut olihan yksi kahvi juotava kun muuten olimme ns. kuivin suin. Saattanevat siellä jopa laskea sen varaan että kyllä tarpeeksi paljon aina kahvihammasta kolottaa, jotta saavat huippukatteet myös kalliimman kahvin karkottaessa osan asiakkaista. Järkevääkö, tuskin.

Enemmän mietitytti kuulemani katkelma viereisestä pöydästä. Erittäin tarkkanäköinen nuori nainen pohti, miten nykyään suhtautuminen yliopisto-opintoihin on muuttunut. Hänen aloittaessaan opintoaikojen rajaus oli ollut voimassa muutaman vuoden, silloin kukaan ei vielä samassa määrin puhunut "ännännänvuoden" opiskelijoista (että on ärsyttävä ja paljonpuhuva termi).

Sama nuori nainen oli huomannut, että nykyään, kun opintojen kesto tulee jonkun kanssa puheeksi, kommenttina voi hyvinkin olla "herranjestas, ei kai nyt kukaan viittä vuotta kauempaa täällä lusmua". Niinpä. Hiljaiseksi vetää tuollainen. Muutos on tapahtunut nopeasti ja johtuu yliopiston kokonaiskulttuurin jo pidempään jatkuneesta muutoksesta, johon yliopistolaki vain löi sinettinsä.

Mieleen tulee järkkäämäni vasemmisto-opiskelijoiden liittokokous vuodelta 2009 täällä Turussa, jossa oli puhujana myös eräs yliopiston henkilökunnan edustaja. Hän juuri totesi tuolloin, että pian yliopistolla kukaan ei enää välttämättä kaipaa akateemista vapautta, koska opiskelijoiden enemmistö alkaa koostua rajauksen aikana aloittaneista, joille tämä nykyinen on ainoa todellisuus. Toisella tavalla ajattelevista ja toimivista tulee poikkeuksia, joihin suhtaudutaan oudoksuen. Näinhän se menee muussakin elämässä.

Akateeminen vapaus on saanut uusia nauloja arkkuunsa kautta 2000-luvun. En suostu kuitenkaan hautaamaan sitä lopullisesti. Toivoa on aina.

Mielipiteeni lukukausimaksuista julkaistiin jo nyt Turun Sanomissa. Lähetin sen lehteen viime viikon tiistaina kahdeksas päivä. Liekö viiveeseen syynä se, etten nyt tällä kertaa pitäytynyt leimallisen asiallisessa kirjoitustyylissä. Aina silloin tällöin kiukku pääsee esiin...No maksuton koulutus on aihe, jossa on minusta oltu ihan liian asiallisia.

Mielipide täällä

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/438632/Maksuttoman+korkeakoulutuksen+puolesta+taisteltava

Tosin Suomen tilanne ei muodosta poikkeusta, uusliberalistinen, markkinaehtoinen yliopistolaki levisi hyökyaaltona yli Euroopan pyyhkien kaiken vastarinnan tieltään tehokkaasti. Vastarinta tosin sai omaleimaiset kasvot eri maissa; kun täällä laki sai kaduille parhaimmillaan oliko se nyt reilu tuhat ihmistä mieltään osoittamaan ja Helsingin yliopistoa uskallettiin vallata pari yötä, Italiassa opiskelijat ja henkilökunta linnoittautuivat yliopistolle viikoiksi muistaakseni. Lopputulos ei muuttunut silti sielläkään.

Henkilökunta oli muualla näkyvämmin opiskelijoiden kanssa yhteisrintamassa; Suomessa toiminta oli ikävä kyllä eriytyneempää. Henkilökunta ei välttämättä joka kohdassa osallistunut niin innokkaasti, kun olisimme toivoneet. Ymmärrän sen erittäin hyvin kyllä. Luojan kiitos kuitenkin oleellisissa jutuissa saimme henkilökunnan edustajan puhumaan, jotta media ei saanut hakemaansa juttua opiskelijarettelöitsijöiden nujakoinnista, kuten vaikka helmikuiseen mieleilmaukseemme yliopistonmäelle.

Näen yhteistyömme henkilökunnan kanssa kokonaisuudessaan positiivisena. Jutellessani Tieteentekijöiden liiton edustajan kanssa Helsingin suurmielenosoituksen saamasta mediajulkisuudesta, vertailimme Turun Sanomien ja Hesarin juttuja mielenosoituksesta. Turkkarissa ei haastateltu henkilökunnan edustajia toisin kuin kilpailijan sivuilla.

Liiton edustaja ei yllättynyt lainkaan..enkä minäkään kyllä. Oli vaan todella ikävää, että koska tosiaan opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteyshenkilönä lähetin mediatiedotteen mielenosoituksesta ja vielä kerroin, mistä opiskelijoiden ja henkilökunnan bussit lähtivät, eiköhän vaan haastattelija ilmaannu pelkästään meidän lähtötunnelmiamme kyselemään. Kas kummaa.